Moni vaatii nyt rajoja kiinni venäläisiltä, mutta pitäisikö kaikkia venäläisiä rangaista Venäjän teoista?

Kaksi ääripäätä rajakeskustelussa ovat nykyinen avoin käytäntö ja hyvin tiukka linja. Molemmat tuntuvat huonoilta vaihtoehdoilta, kirjoittaa HS:n toimituspäällikkö Esa Mäkinen.

Ihmisiä saapui Venäjän puolelta Vaalimaan raja-asemalle Virolahdelle 1. heinäkuuta.

26.7. 2:00 | Päivitetty 26.7. 6:32

Kollega kertoi Ukrainasta paenneesta kaveristaan, joka on päässyt Suomessa hotelliin töihin. Nyt kun rajat ovat Venäjän koronarajoitusten poistuttua avautuneet, ukrainalainen pakolainen joutuu palvelemaan myös venäläisiä asiakkaita. Hänen kotikaupunkiaan pommitetaan ja suku on hajallaan maailmalla, joten venäläisten turistien passaaminen tuntuu ymmärrettävästi vastenmieliseltä.

Itse törmäsin lauantaina Suomenlinnassa venäläiseen seurueeseen opastetulla kierroksella. Olin juuri lukenut ukrainalaisesta isästä, joka piteli tuntikausia kädestä Venäjän tappamaa 13-vuotiasta poikaansa. Aurinkoisen turistikierroksen ja Ukrainan pimeyden välinen ristiriita oli ilmeinen.

Poliitikotkin ovat heränneet tilanteeseen. Neljän suurimman eduskuntaryhmän edustajat kertoivat maanantaina kannattavansa turistiviisumien myöntämisen rajoittamista venäläisille.

Lue lisää: Venäläisten lomailu Suomessa ”tuntuu väärältä” – Suurimmat edus­kunta­ryhmät kannattavat turisti­viisumien kieltämistä venäläisiltä

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra kirjoitti sunnuntaina Twitterissä, että lomailevat venäläiset ”raivostuttavat oikeutetusti” monia.

Suomi on venäläisille kätevä portti Eurooppaan. Hakemalla Suomen Schengen-viisumin pääsee Pietarista nopeasti nopeasti Helsinki-Vantaan kautta maailmalle, myös kovemman viisumipolitiikan maihin. Esimerkiksi Viro on tiukentanut viisumilinjaansa paljon Suomea kovemmaksi.

Äkkiseltään rajojen sulkeminen venäläiseltä keskiluokalta lähes kokonaan tuntuu vaatimukselta, joka korjaisi helposti ongelman. Käytännössä harmaan sävyjä on paljon.

Suomessa asuu 90 000 venäjää äidinkielenään puhuvaa. Useimmilla heillä on vahvoja siteitä Suomen lisäksi Venäjälle. Pitäisikö heidän sukulaistensa tulo Suomeen estää?

Vaikka toisinajattelu ei ole kovin näkyvää nyky-Venäjällä, maassa on varmasti satoja tuhansia Venäjän valtion politiikkaa vastustavia kansalaisia. Olisiko heidän välillä syytä päästä länteen tapamaan samanmielisiä? 1970-luvulla Neuvostoliitto esti vuosia Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneen Aleksandr Solženitsynin pääsyn ulkomaille. Ei ole Suomenkaan etu vaikeuttaa vallanpitäjien kriitikoiden toimintaa.

Pitäisikö kaikki muusikot, kuvataiteilijat ja teatteriväki sulkea Venäjälle? Entäs koodaajat tai tutkijat, jotka haluavat turistiviisumilla lähteä etsimään parempaa elämää itselleen ja perheelleen?

”Ovatko kaikki venäläiset kollektiivisesti vastuussa siitä, että Venäjä tappaa ja tuhoaa sodassaan Ukrainassa?”

Poliitikkojen on helpompi moittia venäläisiä kuin bensaa itärajan takaa hakevia suomalaisia. Miten äänekkäästi rajalle tulevan venäläisen pitää kumarrella ja tuomita isänmaansa teot, jotta hänelle ei voi ”raivostua oikeutetusti”?

Eurooppalaisten demokratioiden tärkeimpiä arvoja ovat avoimuus ja lainkäytön oikeudenmukaisuus. Vaikka ”raivostuminen oikeutetusti” tuntuisikin hyvältä perusteelta tehdä rajapäätöksiä, käytännössä kannattaisi tehdä sellaisia ratkaisuja, joiden kanssa voidaan elää vuosia tai jopa vuosikymmeniä.

Kysymykset viisumien myöntämisestä liittyvät nimittäin paljon vaikeampaan ja tärkeämpään kysymykseen: ovatko kaikki venäläiset kollektiivisesti vastuussa siitä, että Venäjä tappaa ja tuhoaa sodassaan Ukrainassa?

Tähän mennessä EU:n henkilöpakotteet ovat kohdistuneet melko pieneen joukkoon politiikan ja bisnesmaailman eliittiä. Melko yleisesti on puhuttu Putinin sodasta ja korostettu, että Venäjä on diktatuuri, jossa kansalla ei ole paljon sananvaltaa asioihin.

Sodan jatkuessa kuukausia, mahdollisesti jopa vuosia, pitää alkaa laajemmin kysyä myös tavallisen venäläisen kaduntallaajan vastuuta tilanteesta. Teittekö jotain silloin kun maanmiehenne tappoivat lapsia Ukrainassa?

Tämäkin sota loppuu joskus. Jollain tavalla joudumme jatkossakin olemaan tekemisissä niin Venäjän eliitin kuin tavallisen kansan kanssa. Kaikki venäläiset eivät ole vastuussa sodasta, mutta varmasti suurempi osa kuin ne, joihin pakotteet tällä hetkellä kohdistuvat.

Tiukennusten pitäisi kestää myös sodan jälkeinen aika ja olla jotenkin linjassa omienkin arvojemme ja tavoitteidemme kanssa. Rangaistuksia ei pitäisi jaella kansalaisuuden vaan tekojen tai niiden puutteen perusteella.

Kaksi ääripäätä rajakeskustelussa ovat nykyinen avoin käytäntö ja hyvin tiukka linja. Molemmat tuntuvat huonoilta vaihtoehdoilta.

Koronavirusepidemia osoitti useaan kertaan, että raja-asiat hajoavat niin monelle viranomaiselle, että kenelläkään ei ole kokonaiskuvaa. Jos joku viranomainen tai asioista vastuussa oleva poliitikko tätä asiaa kuitenkin syksymmällä lomien jälkeen lähtee miettimään, olisi ehkä löydettävissä nykyistä tiukempi, mutta ei kohtuuton tai lännen etuja vahingoittava linja.

Jos vaikka aloittaisi kaikista duuman jäsenistä, sotilaista ja Venäjän valtionyhtiöiden johtoportaasta? Jos viisumeita myönnetään entistä harvemmalle, perusteiden pitäisi jotenkin heijastella käsitystämme siitä, ketkä sotaan vastuullisina eivät ole sodan jälkeenkään toivottuja tulemaan tänne.

Babushkojaan vierailulle odottavia lapsenlapsia ja vallan kulmia nakertavia kirjailijoita ei pitäisi enempää rangaista.

Lue lisää: Ulkoministeriön konsuli­päällikkö Tanner: Venäläisille myönnettävien viisumien rajoittaminen ei olisi ”kovin monimutkainen juttu”

Lue lisää: Suomesta tuli venäläisturisteille väylä Eurooppaan – tutkijan mukaan tilanne vaikuttaa erikoiselta

Täsmennys 26.7.2022: Täsmennetty kohtaa viisumikieltojen kohdentumisesta tarkoittamaan niitä duuman jäseniä, jotka eivät vielä ole EU:n pakotteiden piirissä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat