Venäjä käyttää energia­varantojaan aseena Ukrainaa tukevaa Eurooppaa vastaan – Asian­tuntijoiden mukaan maa kuitenkin sahaa omaa oksaansa

Venäjän energiaruuvin kiristämisen ensimmäiset poliittiset vaikutukset Euroopassa nähtiin Italiassa hallituskriisin muodossa, sanoo Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen akatemiatutkija Timo Miettinen.

Ihmiset osoittivat mieltään Münchenissä Saksassa 26. helmikuuta 2022.

27.7. 2:00 | Päivitetty 27.7. 10:26

Euroopan unionin jäsenmaat neuvottelivat tiistaina Brysselissä laihan sovun venäläisen kaasun vähentämisestä.

Komission alkuperäinen ehdotus oli, että kaikki unionin jäsenmaat vähentäisivät vapaaehtoisesti venäläisen kaasun käyttöä 15 prosentilla jo elokuun alusta lähtien, jotta kaasusta riippuvaisissa maissa riittää energiaa myös talvella.

Lopulta moni jäsenmaa sai kuitenkin poiketa tavoitteesta erilaisin perustein.

Lue lisää: EU-maat pääsivät sopuun kaasun kulutuksen vähentämisestä, monelle maalle luvassa poikkeuksia

Lue lisää: Kivojen säästö­talkoiden sijaan EU-maat varautuvat nyt äkilliseen hätätilan kaltaiseen tilanteeseen Saksassa

Juhlapuheissa Ukrainan puolelle asettuvat EU-maat tukevat yhä jatkuvasti taloudellisesti hyökkäyssotaa käyvää Venäjää turvautuessaan sen maakaasutoimituksiin, eivätkä Venäjän vastaiset pakotteet muilla talouden osa-alueilla näytä purreen odotetulla tavalla.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF arvioi tiistaina, että Venäjän talous näyttää kestävän pakotteet odotettua paremmin.

Aiemmin se arvioi, että Venäjän bruttokansantuote laskisi kuluvana vuonna 8,5 prosentilla. Heinäkuun ennusteessa se korjasi odotustaan 2,5 prosenttiyksikköä paremmaksi.

Käytännössä Venäjä käyttää energiavarantojaan aseena Ukrainan taakse asettunutta Eurooppaa vastaan. Hinnat ja poliittinen paine kasvavat.

Onko Venäjä voittamassa ”energiasodan” EU:ta vastaan?

Kyllä ja ei, sanovat asiantuntijat.

Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen akatemiatutkija Timo Miettinen Helsingissä toukokuussa 2022.

Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen akatemiatutkija Timo Miettisen mukaan Venäjän energiaruuvin kiristämisen ensimmäiset poliittiset vaikutukset Euroopassa nähtiin Italiassa hallituskriisin muodossa.

Pääministeri Mario Draghi ilmoitti viime viikon torstaina eroavansa, kun hallituspuolue Viiden tähden liike jätti osallistumatta äänestykseen, joka käsitteli muun muassa kohonneita energiahintoja helpottamaan laadittua pelastuspakettia.

Se on hyvä esimerkki siitä, millaista jälkeä Putinin ”energiasota” voi onnistuessaan aiheuttaa.

”Jos Italiaan nyt valitaan vaikka todella Venäjä-myönteinen hallitus, niin voidaan nähdä, että näillä energiatoimilla on saatu horjutettua yhtä isoa eurooppalaista yhteiskuntaa ja ihmisten mielipiteitä”, Miettinen sanoo.

Helsingin yliopiston Venäjän ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen Helsingissä vuonna 2018.

Venäjän ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen Helsingin yliopistosta sanoo, että Venäjän ulkopolitiikkaa voi pitää onnistuneena sodan logiikalla ajateltuna.

”Jos katsotaan vähänkään pidemmällä aikavälillä, Venäjä sahaa omaa oksaansa”, Tynkkynen sanoo.

Fossiilisten energiamuotojen uskotaan olevan taantuva bisnes.

”Venäjän fossiilisen energian vientiin perustuvassa strategiassa on enemmän kyse viivytystaistelusta”, sanoo Miettinen.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Marco Siddi.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Marco Siddi on Tynkkysen ja Miettisen kanssa samoilla linjoilla siitä, että lyhyellä aikavälillä Venäjän asema energiasektorilla on vahva. Keskipitkällä aikavälillä hän näkee vain häviäjiä sekä Euroopassa että Venäjällä, mutta myös muualla maailmalla.

”Tämä ohjaa meitä pois ongelmasta, johon kaikkien tulisi nyt keskittyä, eli ilmastonmuutoksesta ja monikansallisesta yhteistyöstä”, Siddi sanoo.

Kriisin myötä huomio keskittyy Euroopassakin enemmän huoltovarmuuteen kuin energian tuotantomuotoihin.

Osa maista toki pyrkii lisäämään energiariippumattomuuttaan esimerkiksi uusiutuvalla energialla, mutta monet ovat päätyneet korvaamaan Venäjän kaasua esimerkiksi kivihiilellä.

TynkkyNen uskoo, että nykyinen tilanne on johtamassa vääjäämättä siihen, että energiapolitiikka tulee siirtymään jäsenmailta EU:n päätäntävaltaan.

Miettinen ei ole asiasta yhtä vakuuttunut.

”Onko Eurooppa valmis näkemään niitä haasteita, joita liittyy energiainfrastruktuurin uusimiseen ja sitä, miten suuria investointeja se vaatii?” Miettinen kysyy.

”Tämä näyttää eurooppalaisessa keskustelussa paikantuvan enemmän kansallisvaltioiden vastuulle kuuluvaksi asiaksi, ja infrainvestointeja ei näytä olevan tarjolla EU:n tasolla.”

Siddi suhtautuu pessimistisesti EU:n kykyyn uudistaa energiapolitiikkaansa, mutta ei usko myöskään Venäjän hyötyvän siitä.

”EU:lla kestää aikaa kehittää vaihtoehtoisia energiamuotoja. Hinnat tulevat pysymään korkeina, koska Venäjän kokoisen kaasuntarjoajan sulkeminen ulos johtaa puutteeseen. Joten EU ei voita, mutta myöskään Venäjä ei voita, kun se menettää Euroopan markkinan.”

Kaikesta tästä huolimatta Euroopan tilanne ei ole toivoton. Tynkkysen mukaan Euroopan kriisikestävyyden kannalta on hyvä asia, että poliittiset päättäjät myöntävät suoraan energiasektorin ongelmat.

Samanlaista itsereflektiota tuskin voisi odottaa Venäjältä.

”Kun Venäjä kutsuu itseään omnipotentiksi ja sanoo, että ’Eurooppa on polvillaan’, niin Euroopan ei kannata lähteä siihen mukaan vaan sanoa, että tässä on haasteita, jotka liittyvät Venäjän sotaan. Ei pidä esittää, että kaikki on hyvin, vaan myöntää, että on ongelmia ja jos tästä selvitään, niin selvitään yhdessä”, Tynkkynen sanoo.

Unionissa on paljon erilaisia valtioita. Siinä missä Italiassa Venäjän toimet saattoivat aiheuttaa hallituskriisin, on monen muun maan sietokyky parempi.

”Italia ja Saksa ovat tässä tietyssä mielessä vähän pelikuvat toisistaan”, sanoo Miettinen.

Hänen mukaansa Draghin hallitus teki Italiassa melko tiukkaa energiapolitiikkaa, kun kansalaismielipide Venäjästä oli ”huomattavasti ailahtelevampi”. Maakaasusta voimakkaasti riippuvaista Saksaa on moitittu poliittisesta varovaisuudesta, kun kansalaiset olisivat olleet valmiita rajuihinkin toimiin.

Kaikista Euroopan maista löytyy ihmisiä, jotka suhtautuvat Venäjään myötämielisemmin.

”Esimerkiksi Unkarissa sattuu nyt olemaan populistinen ja konservatiivinen pääministeri ja hänen puolueensa, jonka politiikkaan liittyy se, että nuoleskellaan Venäjää niin saadaan halpaa kaasua”, sanoo Tynkkynen.

Hän nostaa esimerkiksi myös Ranskan, jossa Vladimir Putin -kytköksistään tunnettu oikeistopopulisti Marine Le Pen sai kevään presidentinvaaleissa 41,5 prosenttia äänistä.

Ranskan vaaleissa oli tietenkin kyse paljon muustakin kuin Venäjä-politiikasta, mutta Putin-yhteys ei Le Penin äänestäjiä ainakaan häirinnyt. Tynkkysen mukaan sama jakolinja löytyy kaikista Euroopan maista. Lähitulevaisuuden ja Venäjän menestyksen kannalta olennaista on, kuinka vahva tämä linja on.

”Putin tietysti luottaa siihen, että tämä jakolinja ja railo kasvaa ja populistiset puolueet saavat inflaation ja sosiaalipoliittisten haasteiden myötä lisää tuulta purjeisiinsa”, sanoo Tynkkynen.

”Varsinkin [Venäjän] rajanaapurit, pois lukien Unkari, ovat yhteiskunnallisen vakauden näkökulmasta paremmin valmistautuneita ottamaan energiapoliittisen iskun vastaan”, sanoo Miettinen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat