Elina Pylkkänen ja Martti Hetemäki eivät keväällä onnistuneet ratkaisemaan hoitajien työriitaa, mutta nyt heillä on uusi ehdotus

Sote-alan palkkaohjelma- ja palkkaharmonisointirahat pitäisi käyttää siihen, että palkkauksesta tehdään nykyistä kannustavampaa, sanovat Elina Pylkkänen ja Martti Hetemäki. Kunta-alan sopimukseen kohdistuvan arvostelun he torjuvat: ”Tuntuu, että palokunta oli väärä.”

Elina Pylkkänen ja Martti Hetemäki kävelevät työ- ja elinkeinoministeriön tiloihin Helsingin Aleksanterinkadulla. Kaksikko johti keväällä kunta-alan työriitaa ratkonutta sovittelulautakuntaa, jonka ehdotuksen pohjalta kunta-alalle syntyi monivuotinen sopimus. Hoitajaliitot kuitenkin jäivät sovun ulkopuolelle.

13.8. 2:00 | Päivitetty 13.8. 8:20

Elina Pylkkäsellä ja Martti Hetemäellä on uusi ehdotus hoitajien pitkittyneen työriidan ratkaisemiseksi.

Kaksikko johti keväällä sovittelulautakuntaa, jonka antaman sovintoehdotuksen myötä kunta-alalle syntyi kolmivuotiset sopimukset. Hoitajaliitot Tehy ja Super jäivät ratkaisun ulkopuolelle, koska ne haluavat muita aloja suuremman palkkaohjelman. Ne ovat kertoneet valmistelevansa joukkoirtisanoutumista.

Työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteerinä työskentelevä Pylkkänen ja valtiovarainministeriön entinen valtiosihteeri Hetemäki eivät enää ole virallisessa asemassa ratkomassa kiistaa. Sovittelulautakunnan toiminta on päättynyt, eikä uutta varsinaista sovintoehdotusta ole tekeillä. He haluavat silti kertoa ajatuksensa siitä, miten osapuolet voisivat päästä pattitilanteesta eteenpäin.

Kaksikon mielestä hoitajaliittojen sekä Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien (KT) pitäisi pyrkiä sopimaan alan palkkausjärjestelmän uudistamisesta. Rahat uudistukseen saataisiin palkkaohjelmasta ja palkkojen yhteensovittamisesta eli niin sanotusta palkkaharmonisoinnista, joka uusilla hyvinvointialueilla on joka tapauksessa edessä.

Elina Pylkkänen

”Palkkaharmonisointi tuottaa potentiaalia palkanmaksuvaraan. Se mahdollistaa korkeampien palkkojen kohdentamisen työvoimapula-ammatteihin”, Pylkkänen sanoo työ- ja elinkeinoministeriön tiloissa.

”Harmonisointipotti on iso. Se on yli palkkarakenneohjelman kustannusvaikutuksen”, Hetemäki lisää.

Palkkaharmonisoinnilla tarkoitetaan sitä, että ensi vuonna aloittavilla hyvinvointialueilla samoja työtehtäviä tekevien hoitajien ja muiden työntekijöiden palkkatasot yhtenäistetään muutaman vuoden aikana. Käytännössä muita huonompia palkkoja korotetaan kohti korkeimpia palkkoja, jolloin keskimääräinen palkkataso nousee.

KT pitää todennäköisimpänä laskelmaa, jonka mukaan harmonisointi nostaa vuotuisia työvoimakustannuksia 5,8 prosenttia. Hetemäki viittaa vertauksellaan siihen, että kunta-alalle tuleva palkkaohjelma nostaa keskimääräistä palkkatasoa viidessä vuodessa 5,1 prosenttia. Hänen ja Pylkkäsen mielestä hoitajien vaatimus tätä paljon suuremmasta palkkaohjelmasta voitaisiin siis saada aikaan palkkausjärjestelmän kokonais­uudistuksella, johon käytettäisiin sekä palkkaohjelmaan että harmonisointiin meneviä rahoja.

”Tavoitteena olisi tuottavuuteen ja osaamiseen kannustava malli. Palkkausjärjestelmä pitää luoda sellaiseksi, että sote-alalla on omilla ponnisteluillaan mahdollisuus saavuttaa parempi palkkakehitys”, Pylkkänen sanoo.

Tehy ja Super ovat katsoneet, ettei lain edellyttämä palkkaharmonisointi kuulu lainkaan palkkaneuvottelupöytään. Pylkkäsen ja Hetemäen mielestä sen pitäisi kuulua. He sanovat hiljattain kyselleensä oikeusoppineilta, voivatko työmarkkinaosapuolet vaikuttaa harmonisoinnin toteutustapaan.

Martti Hetemäki

”Käsityksemme mukaan ei ole mitään estettä sille, että työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ohjeistavat alueita hyvän palkkaharmonisoinnin toteuttamiseksi. On tarpeen, että osa­puolet ottavat harmonisointitarpeen huomioon työehtosopimuksessa ja palkkauksen uudistamisessa”, Hetemäki sanoo.

Hänen mukaansa hoitoalan vetovoimassa ei ole kyse vain peruspalkoista: ongelmana on, ettei palkkakehitystä juuri ole, vaan moni työntekijä joutuu työskentelemään alku­peräisen tehtävänsä mukaisella palkalla koko työuransa.

Pylkkänen jatkaa luettelemalla, mitä palkkausjärjestelmän uudistaminen tarkoittaisi. Tarkoituksena ei olisi nostaa automaattisesti kaikkien palkkoja, vaan pyrkiä palkitsemaan työntekijöitä nykyistä kannustavammin.

”Käydään tehtävänimikkeet läpi, mahdollisesti luodaan uusia. Otetaan palkkauksessa nykyistä enemmän huomioon työkokemusta, osaamista, vastuuta ja suoritteita. Laajennetaan palkkahajontaa niin tehtävänimikkeiden välillä kuin niiden sisälläkin.”

Hetemäki sanoo, että palkkauksen uudistaminen voi auttaa myös sote-alan johtamis­ongelmiin.

”Nyt kun työpaikoilla keskustellaan johtamisesta ja työhyvinvoinnista, palkat eivät ole keskustelussa mukana. Jos millä tahansa alalla työntekijän vuosittaisella tulos­keskustelulla ei ole mitään yhteyttä palkkaukseen, se koetaan helposti näennäisenä. Kun palkat tulevat postissa, työhyvinvoinnin ja osaamisen kehittäminen ei tunnu niin tärkeältä.”

Hetemäki ei ole ensimmäistä kertaa ratkomassa hoitajien työriitaa. Hän oli sovittelulautakunnassa mukana myös vuonna 2007. Silloinkin Tehy uhkasi joukkoirtisanoutumisella, mutta osapuolet pääsivät sopuun viime hetkellä ennen irtisanoutumisen toteutumista.

Pylkkäsen ja Hetemäen ehdotus on epävirallinen keskustelunavaus, mutta he toivovat osapuolten harkitsevan sitä vakavasti. He kertovat pohtineensa harmonisointi­rahojen hyödyntämistä palkkausjärjestelmän uudistamiseksi jo keväällä, mutta kesken kiivaiden neuvottelujen he eivät voineet yhtä vapaasti heitellä ideoita.

Keskeinen kysymys on, tyytyisivätkö hoitajaliitot samaan palkkaohjelmaan kuin muut alat vain palkka­harmonisointi­rahojen avulla. Tehy ja Super ovat koko ajan tienneet, että harmonisoinnin ansiosta palkat nousevat joka tapauksessa. Ne eivät ole siksi halunneet sotkea harmonisointia palkkaneuvotteluihin.

Hetemäen ja Pylkkäsen mielestä avain on se, että osapuolet sopivat palkka­harmonisoinnin toteuttamisesta keskenään ja voivat näin nostaa palkkakustannuksia reippaasti.

”Vaikka palkkaharmonisoinnin hinta nousisi tämänhetkisistä arvioista, pitkällä aika­välillä palkkausjärjestelmän uudistus johtaisi tuottavuuden kohenemiseen, hillitsisi kustannusten nousua ja tukisi alan veto- ja pitovoimaa. Tällöin valtiokin saa hyödyn lisärahan käytöstä”, Pylkkänen arvioi.

Hetemäen mielestä valtion äänen pitäisi ylipäätään nyt kuulua neuvottelupöydässä. Sote-alan palkat siirtyvät vuodenvaihteessa käytännössä kokonaan valtion maksettaviksi, sillä vuodenvaihteessa aloittavat hyvinvointialueet saavat lähes kaiken rahoituksensa valtiolta.

Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen palkkausjärjestelmän uudistamisesta ja harmonisoinnin periaatteista, kaksikko pelkää työnantajapuolen harjoittavan ”lyhytnäköistä optimointia”. Siinä työnantaja kohdentaisi tulevina vuosina paikalliset palkankorotukset sellaisille työntekijöille, joiden palkkoja harmonisointi muutoin nostaisi. Tällöin harmonisoinnin hintalappu työnantajalle pienenisi.

Palkkausjärjestelmän uudistaminen olisi Hetemäen ja Pylkkäsen mielestä molempien osapuolten etu. He sanovat kuitenkin ymmärtävänsä, että työntekijäpuoli toden­näköisesti haluaa jonkinlaisen etukäteissitoumuksen palkkatason kohentamiseen käytettävästä rahasummasta.

”Jotta sopimus syntyy, niin varmaan tarvitsee lyödä joku luku lukkoon. Näin voisi ajatella”, Hetemäki toteaa.

Pylkkäsen ja Hetemäen mielestä kunta-alan sovintoehdotukseen ja sopimukseen kohdistuva arvostelu on ollut aiheetonta.

Tehy ja Super haukkuivat sovittelulautakunnan keväällä antaman ehdotuksen ”kertakaikkisen luokattoman huonoksi”. Muut kunta-alan järjestöt kuitenkin hyväksyivät sen. Tämän jälkeen yksityisen puolen työmarkkinaosapuolet moittivat sopimuksen, mutta aivan eri syistä kuin hoitajaliitot.

Arvostelijoiden mukaan on suuri virhe sitoa kunta-alan palkankorotukset vientialojen palkkaratkaisuihin. Tulevina vuosina kunta-alan työntekijät saavat automaattisesti suuremmat sopimuskorotukset kuin yksityisten vientialojen työntekijät.

Kaksi viikkoa sitten sovittelulautakunnan mallin haukkui maan rakoon Helsingin Sanomien haastattelussa Sdp:n kansanedustaja, edellinen pääministeri ja nykyinen eduskunnan varapuhemies Antti Rinne. Rinne kutsui ratkaisua ”poikkeuksellisen epäonnistuneeksi” ja ”vaaralliseksi”.

Lue lisää: Antti Rinne haukkuu kunta-alan palkka­ratkaisun maan­rakoon – esittelee mallinsa, jolla järki saadaan taas palaamaan työehto­neuvotteluihin

”Ratkaisussa luotiin riippa yksityisen sektorin palkkakehitykselle. Se johtaa helposti palkkakilpailuun sekä lyhentyviin ja levottomiin neuvottelukierroksiin. Liitot saattavat nyt lähteä hakemaan jatkuvasti toisiaan korkeampia korotuksia ihan vain siksi, että yhdelle sektorille annettiin automaatti, jossa he saavat aina korkeampia palkan­korotuksia kuin muut”, Rinne sanoi.

Pylkkäsen ja Hetemäen mielestä arvostelu on aiheetonta.

Lautakunnan puheenjohtajana toiminut Pylkkänen sanoo, että heidän tehtävänsä oli hakea ratkaisua, jonka sekä työntekijä- että työnantajapuoli hyväksyvät. Monivuotisen työrauhan saavuttamiseksi oli hänen mukaansa välttämätöntä sitoa palkankorotukset yleiseen palkkojen kehitykseen eikä sopia korotusprosenteista etukäteen. Kukaan ei esimerkiksi tiedä, kuinka paljon hinnat lähivuosina nousevat.

”Ei ollut realistista, että kunta-ala sitoutuisi silmät sidottuina kolmeksi vuodeksi johonkin palkkaratkaisuun tietämättä, millaisia palkankorotuksia esimerkiksi teollisuuden puolella sovitaan.”

Pylkkäsen mielestä liian vähälle huomiolle on jäänyt myös se, että kunta-alan koko palkkaohjelmapotti ja sopimuskorotuksistakin 30 prosenttia jaetaan työntekijöille paikallisesti. Jos osapuolet eivät pääse sopuun, työnantaja päättää palkankorotusten kohdentumisesta.

Rauhallisena ja kivikasvoisena tunnetun Hetemäen äänensävyyn sekoittuu ripaus turhautumista, kun hän vastaa sovittelulautakunnan toimintaan kohdistuneeseen arvostelun.

”Juuri tätähän on pitkään toivottu, että julkisen sektorin palkankorotukset sidotaan avoimen sektorin ratkaisuihin. Kun tämä kauan kaivattu koordinaatio tulee, niin yhtäkkiä se onkin hirveän haitallinen tai jopa tuhoisa. Nythän on avoimen sektorin käsissä, millaiseksi palkkaratkaisut muodostuvat, tuleeko palkkakierre ja niin poispäin. Tuntuu siltä, että tämä ei ollut vain väärin sammutettu, vaan palokunta oli väärä.”

Arvostelu näyttää kohdistuneen ennen kaikkea siihen, että kunta-alan palkkaohjelma takaa yksityistä puolta suuremmat sopimuskorotukset. Hetemäen mukaan asiaa on kuitenkin tarkasteltu turhan yksioikoisesti, sillä teollisuudessa niin sanotut palkkaliukumat ovat tyypillisesti selvästi suuremmat kuin kunta-alalla. Liukumalla tarkoitetaan sopimuskorotuksen ylittävää ansiokehityksen osaa.

Keskimääräiset liukumat ovat teollisuudessa olleet samoissa tehtävissä jatkaneilla työntekijöillä viimeisten kymmenen vuoden aikana noin prosentin vuodessa. Tulevina vuosina luku voi olla suurempi hintojen kiihtyneen kallistumisen vuoksi.

Hetemäen mukaan noin prosentin ylimääräiset korotukset vuodessa tuovan palkkaohjelman tarkoituksena on palkkauksen uudistamisen ohella estää kunta-alan palkkojen jälkeen jääminen.

”Kukaan ei ole julkisuudessa sanonut, että haluaisi kuntasektorin jäävän jälkeen palkoissa. Meillä on jo nyt esimerkiksi hoitoalalla vaikea tilanne, koska työntekijöistä on pulaa. Jos palkkakehitys vielä jäisi jälkeen muista aloista, ongelma todennäköisesti pahenisi”, Hetemäki sanoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat