”Kaikki tietävät, että siinä ei ole mitään järkeä” – Työllisyys­johtaja kertoo turhasta työstä ja ”nippeli­lainsäädännöstä”, joka pahentaa hoitajapulaa

Tampereen työllisyysjohtaja Regina Saaren mukaan ”yhä pidemmälle viety nippelilainsäädäntö” on yksi keskeinen työllistymisen este. Hänestä moni asia voitaisiin kentällä järkeistää, jos lainsäädäntö antaisi liikkumavaraa.

Tampereen työllisyysjohtaja Regina Saari haluaa tuoda uuden näkökulman keskusteluun työvoimapulasta ja osaavan työvoiman saatavuudesta. Saari kuvattiin viime marraskuussa.

10.8. 11:56

Tampereen kaupungin työllisyysjohtaja Regina Saari on kuunnellut turhautuneena koko kesän vellonutta keskustelua työvoimapulasta ja kasvavista julkisista menoista. Esimerkiksi Pirkanmaalla on työttömiä työnhakijoita edelleen noin 22 600. Miksi he eivät työllisty, vaikka tekijöistä on huutava pula?

”Haluan tuoda tähän keskusteluun uuden näkökulman. Yksi keskeinen syy työvoiman saatavuuden haasteisiin ja kasvaviin julkisiin menoihin on yhä pidemmälle viety nippelilainsäädäntö. Kentällä tehtävä arjen työ säädellään keskushallinnossa pienintä piirtoa myöden.”

Saaren mukaan lainsäädännöllä luodaan toiminnalle turhia esteitä, joilla on iso vaikutus työvoiman saatavuuteen. Voimavaroja myös tuhlataan epäolennaiseen tekemiseen. Kentän toimijoilla ei ole liikkumavaraa järkeistää asioita hyväksi katsomallaan tavalla.

Pahin työvoimapula on sote-alalla, jossa samaan aikaan pätevyysvaatimuksia ja hoitajamitoituksia kiristetään koko ajan. ”Työvoimareservit ovat tyhjät, eikä alan osaajia löydy. Väki vähenee, uutta työvoimaa ei ole syntynyt tarpeeksi ja maahanmuuttokin takkuilee.”

Saari kaipaa lainsäädäntöön vaikuttavuusarviointia. ”Hoitajamitoituksen nostaminen on hyvä tavoite ja kaunis ajatus, mutta pitäisi myös laskea, paljonko työvoimaa se vaatii ja mistä se tehdään. Tarpeen täyttämiseksi suurin osa suomalaisesta työikäisestä väestöstä pitäisi laittaa tekemään sote-puolen tehtäviä.”

Saaren mielestä nyt ei kaivata yhtään lisää sääntelyä, vaan pitää ryhtyä miettimään, miten yhteiskunta ylipäätään selviytyy tehtävistään. Sääntelyä pitäisi pikemminkin purkaa. ”Eihän nyt kaikkiin hoiva-alan tehtäviin tarvita mitään pitkälle vietyjä tutkintoja. Vanhuksen vieminen päiväsaliin, pesujen hoitaminen, ulkoilutus ja ruokailussa avustaminen onnistuvat ilmankin. Omaishoitajatkin tekevät hoivatyötä ilman mitään koulutusta.”

Hoivakoti Aavattaressa Lahdessa järjestettiin lauluhetki marraskuussa.

Saaren mukaan moni asia voitaisiin kentällä järkeistää, jos lainsäädäntö olisi väljempi ja antaisi vähän liikkumavaraa. Hoivakodin johtaja voisi järjestää yksikkönsä toimintoja uudelleen miettimällä, mitkä tehtävät täytyy antaa sairaanhoitajan tai lähihoitajan hoidettavaksi. Muihin tehtäviin palkattaisiin tarvittava määrä käsipareja, jotka hoitaisivat niitä lyhyemmällä koulutuksella. ”Näin hoitajapula helpottaisi ja saisimme myös niitä henkilöitä töihin, joilla ei ole lähihoitajan tutkintoa. Nythän se ei käy, koska heitä ei voida laskea mukaan henkilöstömitoitukseen.”

Sen verran myönteistä kehitystä kuitenkin on tapahtunut, että noin vuoden koulutuksen saaneet hoiva-avustajat voidaan laskea mukaan henkilöstömitoitukseen, kun he osallistuvat välittömään asiakastyöhön. Myös hoiva-avustajien käyttöä kuitenkin rajoitetaan ylimääräisellä sääntelyllä.

Saaren mukaan arjen toimintaa ei pitäisi näin pitkälle määrittää lainsäädännössä. Sen sijaan pitäisi etsiä ratkaisuja, joilla saadaan yhä useampi työtön työnsyrjään kiinni. ”Sen tyyppisiin tehtäviin ja sen tyyppisellä koulutuksella, joka niihin tehtäviin riittää. Työttömiähän meillä on ihan liikaa, mutta heistä suuren osan kohdalla jo tämä toisi isoja ratkaisuja.”

Monelle työttömälle nykyiset osaamisvaatimukset ovat liikaa. ”Siellä saattaa olla esimerkiksi ikääntyneitä henkilöitä, joiden ei enää kannata suorittaa monen vuoden tutkintoja. He voisivat silti olla hoivapuolella sydän täynnä kultaa tekemässä tehtäviä, joihin ei tutkintoja tarvita.”

Lahtelaisen hoivakoti Aavattaren asukas sai lääkkeet lähihoitajalta Lahdessa marraskuussa.

Juuri vanhusten hoivapuolella työntekijöiden tarve on tällä hetkellä kaikkein suurin. ”Ihminen voi olla monin tavoin hoiva-alalle sopiva, mutta esimerkiksi lääkelaskenta on ylivoimaista. Eihän hänen tarvitse olla lääkkeiden kanssa tekemisissä. Lähihoitajat ja sairaanhoitajat pystyvät tekemään ne tehtävät, joissa pätevyyttä tarvitaan.”

Nykytilanteessa mitoituksia ei pystytä täyttämään, koska pätevää henkilöstöä ei ole riittävästi. ”Nekin väsyvät, jotka ovat siellä jo töissä ja joutuvat selviytymään vajaalla henkilöstöllä. Moni lähtee alalta pois, ja siitä tulee itseään syövä kierre.”

Saaren mielestä työtehtävät pitäisi muokata sellaisiksi, että töihin voi päästä ilman vuosien koulutusta tai muuta pätevyyttä, jos niitä ei tarvita. Muuten on turha odottaa, että työttömien joukko sulaa pois.

”Esimerkiksi hoitoalan vanhoihin ammatteihin survotaan koko ajan uusia tehtäviä. Sen sijaan ne tehtävät pitäisi pilkkoa osiin ja katsoa, mitkä oikeasti vaativat kovaa lääketieteellistä tai hoitotieteellistä osaamista. Osa tehtävistä on sellaisia, joita teemme ihan normaalissa arjessamme omien läheistemme kanssa.”

Regina Saari johtaa Tampereen kaupungin työllisyyspalveluita.

Saaren mukaan nykyiset lait ovat niin kaukana reaalimaailmasta, että niiden toimeenpano tuottaa suuria vaikeuksia ja lisää julkisia menoja. ”Väitän, että tämä koskee sote-alan lisäksi myös perusopetusta, varhaiskasvatusta ja työllisyyden hoitoa.”

Saaren omalla alalla työllisyyspalveluissa tehdään tällä hetkellä paljon turhaa työtä, joka ei oikeasti hyödytä ketään. ”Joudumme tapaamaan ihmisiä, jotka eivät edes palvelua tarvitse.” Näin siksi, että toukokuussa käyttöön otetussa pohjoismaisessa työvoimapalvelumallissa asiakaskohtaamiset on määritelty tarkasti. Jokaista työtöntä pitää tavata yhtä monta kertaa, eikä tarveharkintaa sallita.

Esimerkiksi ylioppilaaksi keväällä valmistunut nuori, joka menee syksyllä opiskelemaan, pitää haastatella kahden viikon välein eli kesän aikana seitsemän kertaa. Samoin kesäksi työttömäksi jäävä opettaja, jolla on työ tiedossa taas syksyksi. ”Lakia on pakko noudattaa pilkuntarkasti ja varmistaa, että prosessi tulee tehdyksi, vaikka kaikki tietävät, että siinä ei ole mitään järkeä. Näkökulman pitäisi olla siinä, että saamme ihmiset nopeasti töihin.”

Saaren mukaan tämä johtaa myös siihen, että toimialojen on vaikea saavuttaa niille asetettuja tavoitteita eikä toivottua tulosta synny. ”Meillä on korkeasti koulutettua väkeä töissä Suomessa. Jos kauhean tarkasti säädellään eikä järjen käytölle ja harkinnalle ole sijaa, myös julkinen sektori alkaa kärsiä yhä pahemmasta osaajapulasta.”

Ihmiset hakeutuvat mieluummin sellaisiin tehtäviin, joissa he voivat vaikuttaa asioihin ja tehdä työnsä hyvin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat