Miksi pää­ministerin yksityis­elämä on uutinen? Sen arvioinnissa yhden sanan arvo on mitätön

Olennaista kohussa on pääministeri Marinin ja Suomen turvallisuus sekä kansalaisten oikeus kyetä arvioimaan korkeimpien johtajiensa toimintaa muutenkin kuin heidän oman Instagraminsa perusteella, kirjoittaa HS:n politiikan toimituksen esihenkilö Jussi Pullinen.

Pääministeri Sanna Marin kuvattiin virka-asuntonsa Kesärannan puutarhassa Helsingissä viime elokuussa.

19.8. 15:29

Kuuluuko pääministeri Sanna Marinin (sd) juhlintaa esittävällä videolla sana ”jauhojengi” vai ei?

Tähän tuntui torstaina erityisesti sosiaalisessa mediassa kiertyvän pohdinta siitä, onko pääministerin bilevideolla uutisarvoa vai ei.

Oliko media – Helsingin Sanomat muiden mukana – kiirehtinyt yhden väärinkuullun möläyksen perusteella syyttämään pääministeriä huumeiden käytöstä? Vai oliko video uusin osoitus siitä, että Marinin harkintakyky todella pettää – vaarallisesti tai jopa rikollisesti?

Perjantaina paljastui, että Marin ei juhlapäivänä edes ollut lomalla vaan töissä ilman sijaista – tilanteessa, jossa Euroopassa käydään sotaa.

Polarisoituneessa keskustelussa ratkaisevaksi todisteeksi nostettiin tämä yksi sana, jonka perusteella päätettäisiin, mitä koko asiasta pitäisi ajatella.

Sana sai alkunsa sosiaalisen median syövereissä, joita Marinin tukijat ovat kaivaneet videon julkitulon jälkeen tarmokkaasti. Sanan alkuperän sanottiin johtavan höyryiselle keskustelupalstoille tai jopa äärioikeistolaisiin piireihin.

”Jauhojengi” mainittiin aluksi myös HS:n videota kuvailevassa uutisessa. Kun juttua muokattiin uutisprosessin edetessä, sana poistui tekstistä joksikin aikaa, sillä sitä ei pidetty itse asian kannalta oleellisena. Poisto olisi pitänyt merkitä juttuun tässä vaiheessa – virhe, jonka korjasimme myöhemmin. Onneksi aktiivinen yleisö huomautti virheestä.

Mutta vahinko oli jo tapahtunut, kuului Marinin tukijoiden syytös: Koko media oli trollattu kertomaan turha uutinen.

Löylyä tähän tulkintaan löi myös Sanna Marin itse.

Rissalan lentokentällä toimittajille puhunut Marin nosti esiin kysymyksen siitä, kuuluuko videolla sittenkin jotakin muuta kuin ”jauhojengi” – aivan kuin ydinasia olisi pääministerin mielestä tämä.

On totta, että sanan perusteella esimerkiksi keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä alkoi patistaa pääministeriä huumetestiin.

Kuitenkin pääministerin kohdalla tiedot aiemmista juhliin liittyvistä epäselvyyksistä, videon yksityiskohdat ja Helsingin yöelämän muuttunut luonne lisäsivät kysymysten voimaa. Jätevesitutkimusten mukaan esimerkiksi amfetamiinin, metamfetamiinin, kokaiinin ja mdma:n eli ekstaasin yhteenlasketut käyttömäärät ovat noin kolminkertaistuneet kymmenen vuoden takaisesta.

Jauhojengi-keskustelun kierteisyydestä kertoo Iltalehden torstai-iltana julkaisema uutinen. Lehti vetosi nimettömäksi jättämänsä henkilön laatimaan spektrianalyysiin, jonka mukaan asia olisi täysin selvä: videolla kuuluva sana on jauhojengi.

Sanataistelu on malliesimerkki sosiaalisen median kehystyskamppailusta. Jauhojengi-sanan avulla voi syyttää tai vähintään vihjata pääministerin viettävän aikaa huumeita käyttävässä seurassa. Tai toisaalta voi syyttää mediaa siitä, että se jahtaa äärioikeiston syöttiläänä viattomasti juhlivaa pääministeriä.

Kriitikot ovat erinomaisen oikeassa siinä, että uutismedian ei pitäisi kiihdyttää tätä kamppailua vaan yrittää tuoda siihen faktoilla selvyyttä. Yksi tapa tehdä tätä on kysyä kansalaiskeskustelusta nousevista asioista poliitikoilta suoraan, jos perusteluja on.

Tässä ei kannata ajatella, että sosiaalisella medialla ei olisi merkitystä.

Sanna Marin ei poliitikkona ole sosiaalisesta mediasta erillinen hahmo vaan sen keskeinen toimija. Hän on aktiivinen Instagramin käyttäjä, jonka tilillä on lähes 800 000 seuraajaa.

Marinille ei ole olemassa ”vain” sosiaalisen median kohuja, sillä sosiaalinen media on yksi hänen kannatuksensa keskeisistä lähteistä. Marinilla on suuri intressi hallita sitä, mitä sosiaalisessa mediassa puhutaan.

Pääministeri Sanna Marin (sd) tapasi kansalaisia Kuopion torilla keskiviikkona Sdp:n eduskuntaryhmän kesäkokouksen yhteydessä.

Marin olisikin voinut vastata kohuun myös siellä mistä se alkoi: sosiaalisessa mediassa. Pääministerin Instagramissa eivät kuitenkaan ikävät asiat tai kritiikki näy – siellä näkyy vain pääministerin tarkkaan rajaama oma todellisuus.

Tähän todellisuuteen tuli särö, kun pääministerin kannattajien eteen rävähti Instagramin kulissien takainen maailma.

Olisi outoa, jos uutismedia teeskentelisi, että tätä todellisuutta ja sen monimutkaisia ristiriitoja ei olisi olemassa. Käsittely ei maailmojen kohdatessa aina ole sulavinta, mutta yhteen nämä maailmat kietoutuvat – halusi Marin sitä tai ei.

Mutta mitä väliä sillä on?

Ensin on katsottava, mikä on epäolennaista.

Epäolennaista on esimerkiksi se, saako pääministeri tanssia, laulaa, juhlia ja juoda mietoja alkoholijuomia, kuten hän itse on kuvannut. Saa, ja rentoutuminen omalla tavalla on johtajillekin suotavaa.

Olennaista on Marinin ja Suomen turvallisuus sekä kansalaisten oikeus kyetä arvioimaan korkeimpien johtajiensa toimintaa muutenkin kuin heidän oman Instagraminsa perusteella.

Suomen valtiojohto – etenkin presidentti ja pääministeri – ovat täysin erilaisessa asemassa kuin kukaan muu suomalainen, halusivat he sitä tai eivät.

Valtiojohdolla on kriittistä tietoa niin Suomen puolustuksesta, tiedustelusta kuin EU:n tulevista päätöksistä tai linjauksistakin. Nato-jäsenyyden myötä he eivät pidä hallussaan vain Suomen, vaan myös muiden maiden olemassaolon kannalta keskeisiä salaisuuksia.

Tästä syystä valtiojohto ei voi koskaan joutua kadoksiin, menettää täysin tilanteen hallintaa tai ajautua tilanteeseen, joista tuotetun materiaalin perusteella heitä voitaisiin kiristää. Tämän vuoksi myös pääministerin päihteiden käytöllä on yhteiskunnallista merkitystä.

Onko raja nyt sitten ylittynyt? Kun kysyimme turvallisuuden asiantuntijoiden näkemystä Marinin toiminnasta, he arvioivat, että valtion turvallisuus ei ole vaarantunut.

Toiseksi poliitikoilta on lupa odottaa, että he noudattavat lakeja.

Marinin kohdalla ei ole mitään näyttöä siitä, että lakia olisi rikottu. Pääministeri jopa pani koko arvovaltansa ja poliittisen uransa peliin esittämällä kiistämällä yksiselitteisesti, että hän olisi käyttänyt huumeita. Hän sanoi myös, ettei ole nähnyt kenenkään muunkaan niitä käyttäneen.

Sanna Marin vastasi toimittajien kysymyksiin Sdp:n kesäkokouksen yhteydessä Kuopiossa bilevideon tultua julki.

Äänestäjien on kyettävä arvioimaan myös sitä, ovatko poliitikot tekopyhiä. Ovatko Marinin hallituksen päihdepolitiikka tai koronatoimet linjassa sen kanssa, miten pääministeri toimii?

Sitten on vielä valtiojohdon yleinen terveydentila. Suomalaisessa poliittisessa historiassa se ei ole ollut yksityisasia Urho Kekkosen ja Ahti Karjalaisen varoittavien esimerkkien jälkeen.

Kekkonen takertui 1980-luvun alussa surkeiden avustajiensa, karmeasti epäonnistuneen uutismedian ja kyynisen politiikan vuoksi valtaan osin toimintakyvyttömänä. Presidentin sairaudet salattiin.

Presidentti Urho Kekkonen kuvattiin 80-vuotispäivänään.

Tällaisista syistä esimerkiksi presidentti Sauli Niinistön erittäin epäselvä tiedottaminen koronatautinsa vaatiman sairaalahoidon kestosta oli uutisaihe, jota HS huhtikuussa selvitti.

Aikanaan Ahti Karjalaista puolestaan aseteltiin jonkin aikaa Kekkosen seuraajaksi, vaikka tämä tiedettiin alkoholistiksi. Asiaa pidettiin pitkään henkilökohtaisena ongelmana – niin pitkään, että tuon ajan poliittiselle eliitille ja toimittajille nauretaan yhä.

Kekkosen ja Karjalaisen jälkeen valtiojohdon alkoholinkäytöstä ja yksityiselämän ihmissuhteiden kiristyksille alttiista käänteistä on uutisoitu tasaisesti ja matalallakin kynnyksellä. Uutisista ovat saaneet osansa niin Martti Ahtisaari, Matti Vanhanen, Ilkka Kanerva, Paavo Arhinmäki kuin Touko Aaltokin.

Joidenkin mielissä ovat myös Suomen maine ja pääministeri-instituution arvokkuus.

Nämä ovat ajassa eläviä käsitteitä, joille Marinin rakenteiden ravistelu voi tehdä myös hyvää. Suomi on niin avoin yhteiskunta, että täällä pääministerikin voi juhlia rock-festivaaleilla vapautuneesti.

Se on myös lohdullinen kuva Suomesta, joka on turvallinen ja jossa on tilaa työn ja vapaa-ajan yhdistämiselle suorittamisen sijaan. Se on hyvää Suomi-kuvaa.

Mutta jos maailman lehdissä leviävän Insta-todellisuuden takana on toinenkin todellisuus, on äänestäjien hyvä kyetä arvioimaan sitäkin.

Pääministeri-instituutio elää ajassa, eikä valtiojohdolla ole vain yhtä oikeaa tapaa toimia. Lähiaikoina Suomessa johto myös vaihtuu. Eduskuntavaalit järjestetään ensi keväänä ja presidentinvaalit keväällä 2024 – ilman Sauli Niinistöä.

Niissä valtiojohtoon pyrkivät läpivalaistaan samaan tapaan kuin Sanna Marin nyt, sillä kansalaisilla on oikeus tietää, millaisiin käsiin he vallan avaimia ovat ojentamassa. Sosiaalisen median ajassa se tarkoittaa myös sitä, että keskeisten päättäjien kohdalla katsotaan myös Instagramin kulissien taakse.

Kohun keskellä on hyvä muistaa, että sieltä löytyvän todellisuuden arvioinnissa ei ole koskaan kyse yhdestä sanasta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat