Onko oikein, että hoitajat uhkaavat järeillä työtaistelu­toimilla? ”Jos he kerran ovat näin tärkeitä, yhteiskunnan pitäisi osoittaa arvostusta”, sanoo professori

Hoitajakiistassa ei ole kyse vain tehohoitopotilaan oikeuksista. Työtaistelu liittyy myös kansanterveyden tulevaisuuteen, sanoo sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa.

Jaana Hallamaa on Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori.

16.9. 2:00 | Päivitetty 16.9. 6:25

Ovatko hoitajien suunnittelemat työtaistelutoimet oikeudenmukaisia? Tämän kysymyksen eteen Suomi on syksyn aikana joutunut.

Hoitajaliitot Tehy ja Super ilmoittivat kesän lopulla lakoista, joita suunniteltiin teho-osastoille Kanta-Hämeen keskussairaalaan, Turun yliopistolliseen keskussairaalaan ja Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Lisäksi lakot kohdistuisivat Helsingin ja Oulun kotihoitoon.

Poikkeuksellisesti liitot eivät ole luvanneet tehdä suojelutyötä, jolla turvattaisiin henki ja terveys. Keskiviikkona Helsingin käräjäoikeus kielsi näiden lakkojen aloittamisen väliaikaisella päätöksellä, sakon uhalla.

Tehy ja Super kertoivat torstaina noudattavansa käräjäoikeuden määräystä eivätkä siksi aloita lakkoja teho-osastoilla. Sen sijaan liitot päättivät toteuttaa joukkoirtisanoutumiset, joilla ne ovat uhanneet jo keväästä lähtien. Irtisanoutumisten ajankohtaa ne eivät kertoneet.

Lue lisää: Hoitajaliitot peruvat teho-osastojen lakot – puheenjohtajilta turhautunut viesti

Lue lisää: Hoitajaliitot päättivät toteuttaa joukko­irtisanoutumiset

Sekä teho-osastoihin kohdistuvat lakot että joukkoirtisanoutumiset ovat erittäin järeitä työtaistelutoimia. Eduskunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä potilasturvallisuuslaista, joka mahdollistaisi hoitajien työtaistelun rajoittamisen, jos työtaistelutoimet uhkaisivat henkeä ja terveyttä. Myös se on järeä toimi.

Muun muassa pääministeri Sanna Marin (sd) on sanonut, että hallituksella on velvollisuus turvata kansalaisten henki ja terveys myös työtaistelutoimien aikana.

Lue lisää: Hallituslähteet: Sopu potilas­turvallisuuslaista on lähellä – Marin sanoi lain olevan välttämätön

Toisaalta myös oikeus osallistua työtaisteluun on Suomessa kansalaisen perusoikeus. Kumpi siis menee edelle, potilaiden henki ja terveys vai hoitajien oikeus lakkoon?

Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professorin Jaana Hallamaan mukaan yksiselitteistä vastausta kysymykseen ei ole.

”Toinen on yleinen kansalaisoikeus ja toisessa on kyse ainutkertaisesta elämästä, joka mahdollisesti päättyy, jos hoitoa ei ole. Molemmat pitäisi ottaa huomioon, mutta yhteensovittaminen voi tarkoittaa, että joidenkin kohdalla oikeus ei toteudu täysin.”

Hallamaa tarkoittaa sitä, että työtaistelun aikana yksittäiset hoitajat voivat joutua töihin, jolloin heidän oikeutensa kaventuu. Näin voidaan toimia siksi, että hoitajat ovat yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittinen ammattiryhmä.

Hoitajien kriittisen tärkeään asemaan liittyy kuitenkin myös toinen puoli.

”Jos he kerran ovat yhteiskunnassa näin tärkeitä ihmisiä, niin yhteiskunnan pitäisi osoittaa heitä kohtaan arvostusta. Ja keskeinen arvostuksen osoituksen muoto on raha.”

Lue lisää: Hoitajien hengen­vaaralliset lakot ajoivat Marinin hallituksen kriisin partaalle: Tästä on kyse

Hallamaan mukaan hoitajaliittojen uhkailu mahdollisesti hengenvaarallisilla työtaistelukeinoilla käy ymmärrettäväksi, kun katsotaan taaksepäin viime vuosien kehitystä.

”Tilanne, jossa hoitajat kokevat, että palkka ei vastaa työn vaatimuksia, on jatkunut pitkään. Terveydenhuoltoon on kohdistunut muutoksia, ja työtahti on kiristynyt.”

Koronapandemia pahensi tilannetta entisestään, kun osaan terveydenhuoltoa kohdistui yhä lisää painetta. Alalla koettiin, että ylimääräisiä ponnistuksia ei korvattu, Hallamaa sanoo.

”Kärsivällisyys on loppunut.”

Hallamaan mielestä siis hoitajien palkankorotusvaatimukset ovat ymmärrettäviä. Erilaiset kyselyt ovat osoittaneet, että myös kansalaiset soisivat hoitajille lisää palkkaa.

Neuvottelut jatkuvat kuitenkin edelleen, koska osapuolet eivät ole päässeet sopuun palkasta ja työehdoista. Hoitajaliitot vaativat joka vuosi 3,6 prosentin ylimääräiset palkankorotukset vientialojen määrittämän niin sanotun yleisen linjan palkankorotusten päälle. Hoitajille ei siis kelvannut muun kunta-alan neuvottelema sopimus, joka tuo noin prosentin ylimääräiset palkan­korotukset joka vuosi viiden vuoden ajan.

Työnantaja­puolen mielestä hoitajaliittojen vaatimus on veronmaksajien näkökulmasta aivan liian kallis ja epärealistinen.

”Jos minä haluan, että siellä teho-osastolla on henkilö minua hoitamassa, niin silloin minun pitää olla myös valmis vastaamaan enemmän kustannuksista.”

Hoitajien palkkauksessa on oikeudenmukaisen palkkatason lisäksi kyse myös koko alan vetovoimasta. Suomi kärsii hoitajapulasta. Tämä heikentää terveydenhuoltoa laajasti. Rekrytointivaikeuksia on niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossa, vanhusten kotihoidosta sairaaloiden synnytysosastoille. Kun avoimia paikkoja ei saada täytettyä, lisääntyy töissä olevien hoitajien työmäärä entisestään.

Kyse ei siis ole vain siitä, mikä yksittäiselle hoitajalle olisi sopiva määrä palkkaa kuukaudessa. Koska alan vetovoima sakkaa, on kyse koko terveydenhuollon kantokyvystä. Yleisesti ajatellaan, että palkkaa nostamalla myös alan houkuttelevuus lisääntyisi.

Nyt käsillä olevan työtaistelukiistan voidaan siis ajatella liittyvän myös muiden kuin nyt teho-osastolla makaavien kansalaisten oikeuteen henkeen ja terveyteen – jos asiaa ajatellaan pitkällä aikavälillä. Meneekö tehohoitopotilaan henki silti edelle, vai pitäisikö ottaa huomioon myös ihmisten tulevat sairastumiset?

”Hoidetaanko akuuttia kriisiä, vai ajatellaanko varautumista ja ennaltaehkäisyä? Ihmismieli on sellainen, että rahaa laitetaan mieluummin pelastushelikopteriin, joka pelastaa muutamia ihmisiä, kuin vaivojen ennaltaehkäisemiseen, jonka avulla voitaisiin saada paljon enemmän terveitä ihmisiä”, sanoo Hallamaa.

Pyrkimys estää kuolemia tässä ja nyt on kuitenkin Hallamaan mukaan ymmärrettävä. Parhaillaan teho-osastoilla hoidettavat potilaat ovat oikeita ihmisiä, kun taas tulevaisuuteen katsoessa puhutaan hahmottomista massoista.

”Niin sen pitää ollakin, muuten me katsoisimme asiaa kasvottomasti. Mutta pitää olla myös kaukaa viisas ja varautua, jotta sinne teho-osastolle joutuisi mahdollisimman harva. Sekin on etiikan mukaista.”

Toiseksi kyse on myös tehtyjen päätösten mittaamisesta: on helpompi tilastoida pelastushelikopterin pelastamat ihmiset kuin ennaltaehkäisevän terveydenhuollon saavutukset kansanterveydelle.

Hoitajien työkiista ratkeaa ennen pitkää jollain tavalla. Kriisin takana on kuitenkin isompi, järjestelmätason ongelma, Hallamaa sanoo. Suomalaiset ovat hänen mukaansa tottuneet siihen, että sote-palvelut laajenevat jatkuvasti. Todellisuus on kuitenkin se, että väestön ikääntyessä ja työikäisten ihmisten vähentyessä nykymuotoisen terveydenhuollon ylläpitämisestä tulee vaikeaa.

Hallamaa muistuttaa, että palkkakeskustelussa eettistä vastuuta kantavat päättäjien lisäksi myös kansalaiset. Julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut rahoitetaan veronmaksajien rahoilla.

”Kaiken taustalla on se kysymys, mitä me kukin olemme valmiita maksamaan saamistamme palveluista. Eli jos minä haluan, että siellä teho-osastolla on henkilö minua hoitamassa, niin silloin minun pitää olla myös valmis vastaamaan enemmän kustannuksista.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat