Hoitoalan sopimus ei ratkaise hoitaja­pulaa, mutta palkkoja on vaikea enää haukkua

Työtaistelun aikana hoitajaliitot itse maalasivat alasta niin epähoukuttelevan kuvan, että sen korjaamiseen menee aikaa, kirjoittaa HS:n politiikan toimittaja Teemu Luukka.

Suomessa on nyt töissä hoitajia enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja työpaikkojen määrä on kasvanut vuosi vuodelta.

4.10. 18:50

Hoitajien tammikuusta jatkuneeseen palkkariitaan löytyi sopu maanantaina, kun hoitajaliitot Tehy ja Super sekä työnantajia edustava Kunta- ja hyvinvointialue­työnantajat KT hyväksyivät valtakunnansovittelija Anu Sajavaaran antaman sovintoesityksen.

Osapuolet jakelivat heti sopimuksen allekirjoituksen jälkeen niin erimielisiä ja vaikeasti ymmärrettäviä kommentteja, että ulkopuolisen oli vaikea käsittää hoitoalan työtaistelun olevan todellakin ohi.

Hoitajajärjestöt puhuivat rahasta, mutta perustelivat pitkää työtaistelua pyrkimyksellään pelastaa ala hoitajapulalta. Tätä perustelua liitot ovat hokeneet koko riidan ajan.

Lue lisää: Hoitajien palkka­kiistassa syntyi sopu

”Tämä on tosi hyvä sopimus. Tämä ottaa huomioon, että meillä on valtava hoitajapula”, Superin puheenjohtaja Silja Paavola sanoi Ylen A-studiossa maanantaina.

”Hoitoala sekä myös KT ovat saaneet aikaan yhteisymmärryksen, että hoitajapula pitää hoitaa. Nyt näyttää, että siihen löytyy myös rahaa.”

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen oli Ylen ohjelmassa edelleen taistelu­tunnelmissa. ”Meidän alahan on jo romahtamassa. Ei tämä ratkaisu alaa yhdessä yössä pelasta”, hän sanoi.

”Nyt heitetään pelastusrengas, ja työnantajien ja hallituksen on hyvä kiskoa jengi kuiville.”

Oliko sopimus hoitajajärjestöjen mainostama pelastusohjelma vai vain taistelu, jossa keskeistä oli saada enemmän liksaa kuin muut?

Pelastusohjelma-puheillaan hoitajaliitot ovat kaiketi halunneet pehmentää sitä tosiasiaa, että he vaativat keväästä lähtien hoitajille merkittävästi enemmän palkkaa kuin mitä muut työntekijät voivat saada.

Sopimuksessa ei lopulta mainita varsinaisesti mitään hoitajapulasta.

Harvoin sopimuksissa toimenpiteiden perusteluja tai liittojen taisteluhuutoja luetellakaan, mutta sopimuksessa oli aika vähän myöskään kohtia, joilla hoitajapulaa hoidetaan muuten kuin palkkoja nostamalla.

Sopimuksessa toki asetetaan työryhmä arvioimaan hyvinvointialueiden ja hyvinvointiyhtymien henkilöstön työhyvinvoinnin, työkyvyn tuen ja työolojen parantamista edistäviä toimenpiteitä. Sopimuksessa on muutamia työpaikkaruokailua, työaikajärjestelyjä ja lomia koskevia parannuksia, jotka voivat myös tehdä alasta houkuttelevamman.

Työtaistelu nosti alan ongelmia esille, mutta riitely ja jatkuvat kriisipuheet tuskin tekivät nuorten silmissä alaa houkuttelevaksi.

Sopimuksen keskeisin hoitajapulaan auttava osa on ylivoimaisesti palkat, ellei sitten yhteiskunta ala säästämään palkankorotusten takia ja vähennä rekrytointeja.

Hoitajaliitot kertoivat, että kun normaalit korotukset lasketaan mukaan, palkat nousevat yhteensä vähintään yli 17 prosenttia viidessä vuodessa. Sopimus tosin koskee vain kolmea vuotta.

Superin laskelman mukaan sairaanhoitajien keskipalkka lisien kanssa nousee 562 euroa kolmen vuoden aikana.

Se nostaisi keskipalkan noin 3 900 euroon vuoteen 2025 mennessä.

Korotus on merkittävä, vaikka se on vähemmän kuin hoitajaliitot vaativat.

Lue lisää: Hoitajaliitot jäivät kauas tavoitteistaan: näin palkat nousevat

Sopimuksessa hoitajaliitot saivat kuitenkin neuvoteltua Suomen suurimmat palkankorotukset sitten vuosien 2007 ja 2008. Silloin tehdyissä sopimuksissa kunta- ja palvelualan palkat nousivat ripeästi.

Tuolloinkin palkat nousivat ennen kaikkea Tehyn työtaistelun takia.

Jatkuvat lakot ja riidat eivät varmasti ole lisänneet alan vetovoimaa. Riita loi varsin negatiivisen kuvan alasta, mitä voi olla vaikea korjata.

Työtaistelun aikana hoitajaliitot onnistuivat tuomaan julkisuuteen toinen toistaan enemmän kärsiviä hoitajia.

Mediassa työhönsä tyytyväisiä hoitajia ei juurikaan näkynyt, vaikka kuvittelisi, että Suomen yli 70 000:ssa sairaanhoitajassa heitäkin on.

Kovin vetovoimaista kuvaa alasta ei syntynyt myöskään Rytkösen puheista. Hänen taistelupuheistaan sai käsityksen, että hoitoala on maailmanlopun edessä, alalla työskentely epäinhimillistä eikä oikein liksaakaan saa.

Saa nähdä, millaisen vetovoimakuvan hoitajien liitot sopimuksen jälkeen hoitoalasta antavat. Ainakaan kamaliin palkkoihin ei enää voi vedota.

Hoitajapula ei niinkään johdu siitä, etteikö yhteiskunta olisi valmis palkkaamaan hoitajia.

Suomessa on nyt töissä hoitajia enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja työpaikkojen määrä on kasvanut vuosi vuodelta.

Todelliset hoitajapulan kriisivuodet ovat vasta edessä, ja sen takia palkankorotukset tulivat kreivin aikaan.

Ala voisi nyt nuoria houkutella: töitä riittää taatusti eläkeikään saakka, palkat ovat nousussa ja työnantajienkin luulisi oppivan paremmiksi johtajiksi.

Tilastojen mukaan hoitoalan ongelma ei ole eläköityminen tai alalta poistuminen. Keskeisin syy on se, että hoitoalan työntekijöitä tarvitaan jatkuvasti lisää, koska paljon hoivaa tarvitsevia vanhuksia on koko ajan enemmän.

Jos väkeä ei tarvittaisi lisää, nykykoulutuksella voitaisiin todennäköisesti täyttää eläköityneiltä ja irtisanoutuneilta jääneet työpaikat. Vuodelta 2019 peräisin olevan tilaston mukaan sote-alalta siirtyy muihin töihin varsin vähän työntekijöitä.

Sairaanhoitajakoulutukseen on riittänyt vielä hyvin hakijoita, mutta lähihoitaja­koulutukseen ei saada edes kaikkia koulutuspaikkoja täytettyä.

Hoitajapulaa on ennustettu jo ainakin kymmenen vuotta, mutta koulutuspaikkoja on alettu lisäämään vasta nykyhallituksen aikana.

Suomi eroaa Tanskasta ja Ruotsista siinä, että Suomessa ulkomaalaisperäisiä hoitajia on varsin vähän.

Suomi on osannut pikemmin estää kuin houkutella hoitoväkeä, mutta muutos on tapahtumassa.

STM:n hoitajapulaa selvittävälle työryhmälle on tullut selvälle, että ilman ulkomaalaisia hoitajapulaa ei kyetä ratkaisemaan.

Myös tässä auttaa hoitoalan sopimuksen todellinen päämäärä eli palkkojen korotus.

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat