Vahvat voimat vievät nyt EU:ta kohti uutta yhteisvelkaa

Mahdollinen yhteisvelka voi nousta lokakuun huippukokouksen asialistalle. Yhdeksi malliksi on esitetty työttömyysrahasto Surea, jossa jäsenmaat takaavat komission ottamia lainoja.

Talouskomissaari Paolo Gentiloni (vas.) ja Saksan valtiovarainministeri Christian Lindner keskustelivat 4. lokakuuta EU:n valtiovarainministereiden kokouksessa Luxemburgissa.

14.10. 2:00 | Päivitetty 14.10. 9:08

Bryssel

Energiakriisi etenee sillä vauhdilla, että Euroopan unionissa on jälleen alkanut keskustelu yhteisistä työkaluista ja yhteisestä velanotosta koronaviruskriisin mallin mukaisesti.

Tämä on ikävä uutinen niille maille, joille edellinenkin yhteisvelka oli karvasta nieltävää. Kuten Suomelle.

Kun EU päätti keväällä 2020 yhteisestä 750 miljardin euron koronaelvytyksestä, vastahakoiset maat saatiin kelkkaan nimenomaan lupaamalla, että tähän tämä jää.

Suomessa mahdollinen tuleva päähallituspuolue kokoomus ajoi elvytyspaketti­päätökseen eduskunnassa kahdeksan pontta eli omat ehtonsa paketin hyväksymiselle. Yhden mukaan ”elpymisväline pidetään poikkeuksellisena ja kertaluonteisena ratkaisuna, järjestely ei toimi ennakkotapauksena eikä Suomi hyväksy vastaavan järjestelyn toistamista tai muuttamista pysyväisluonteiseksi”.

HS:n kuulemien etukäteisarvioiden mukaan jo ensi viikon EU-huippukokouksessa Brysselissä useat maat haluavat linjata, että yhteisiä vaihtoehtoja energiakriisin tukitoimien rahoittamiseksi aletaan tarkastella.

Tämänsuuntaista kirjausta uitetaan mukaan kokouksen loppupäätelmiin, minkä jälkeen komissiolla olisi selkänoja alkaa valmistella asiaa.

Pohjustusta tuli viime viikolla, kun EU-komissaarit Paolo Gentiloni ja Thierry Breton vetosivat yhteisessä mielipidekirjoituksessaan, että EU tekisi yhdessä toimia hillitäkseen energian hintojen vaikutusta kansalaisiin ja yrityksiin.

He nostivat esimerkiksi koronaviruspandemian aikana luodun Sure-mekanismin, josta EU voisi heidän mukaansa ottaa mallia yhteiseen energiatukeen.

Sure on 100 miljardin euron rahasto, josta on rahoitettu jäsenmaiden koronan aikaisia työttömyysmenoja, esimerkiksi lyhennetyn työajan järjestelyitä. Sure toteutettiin niin, että komissio hankki tarvittavat varat rahoitusmarkkinoilta ja jäsenmaat takasivat sen kautta annetut lainat.

Kyseessä on käytännössä yhteisvelka, jollainen vielä muutama vuosi sitten oli EU:ssa ehdoton tabu.

Suren kautta jäsenmaat voivat nostaa vain lainaa, eivät suoria tukia, kuten elpymisvälineestä.

Suomen osuus Suren 25 miljardin euron erillistakauksesta on bkt-osuuden perusteella noin 430 miljoonaa euroa. Loput 75 miljardia euroa Suomi on muiden jäsenmaiden tavoin taannut EU:n budjetin kautta. Näin Suomen takausvastuu 100 miljardin euron rahastosta on bkt-osuuden mukaisesti noin 1,7 miljardia euroa.

Takaukset lankeavat maksuun vain silloin, jos jokin jäsenmaa ei maksa Suren kautta saatua lainaa takaisin komissiolle. EU-maan maksukyvyttömyys tuntuu riskinä teoreettiselta, mutta toisaalta taantumasta on nähty vasta ensi häivähdys.

Suomi on taannut, mutta ei ole itse käyttänyt Sure-lainoja lainkaan. Syynä on se, että Suomi saa edelleen markkinoilta lainaa halvemmalla kuin Suren kautta.

Kaikkien maiden tilanne ei ole yhtä hyvä, joten Sure-rahat ovat kelvanneet niille liki viimeistä miljardia myöten. Menestystarina siis, on komissiossa päätelty.

Energiakriisissä vastaavankokoinen 100 miljardin euron rahasto ei todennäköisesti riittäisi kuin alkupaloihin. Maiden takausvastuut olisivat eri luokkaa kuin Suressa, jos ne jaettaisiin edelleenkin bkt-osuuden mukaan.

Suomessa esimerkiksi eduskunta on toistuvasti kiinnittänyt huomiota valtion takaus­vastuisiin, jotka ovat 2000-luvulla nousseet jyrkästi ja ovat suuruudeltaan EU-maiden kärjessä, lähes 30 prosenttia bkt:sta. Taso johtuu muun muassa isoista vienti­sopimuksista, joita on avitettu valtion takauksilla, mutta myös kaikista EU-järjestelyistä.

Suomi ja tuttu ”nuuka nelikko” eli Ruotsi, Tanska, Itävalta ja Hollanti suhtautuvat nuivimmin jäsenmaissa virinneeseen intoon kutoa jonkinlainen uusi yhteismekanismi energiakriisiin. Ranska ja eteläisen EU:n maat ajavat sitä tälläkin kertaa.

Yksi vastahakoisten vastaväite on se, että entiset instrumentit pitäisi käyttää täyteen mittaansa, ennen kuin aletaan viritellä uutta. Elpymisvälineen suorat tuet on nostettu, mutta sen lainaosuutta on nostamatta parisataa miljardia. Ne on tarkoitus käyttää Repower EU -ohjelman kautta lisäten investointeja uusiutuvaan energiaan.

Lisäksi suunnitteilla muitakin energiatoimia, kuten kaasun hintakatto, jolla yritetään saada kaasun ja sähkön hintaa alas.

Vahvat voimat vievät uutta yhteisvelkaa kohti. Yksi syy on se, että edessä olevat rahoitustarpeet ovat niin valtavia. Energian lisäksi EU-maat haluavat parantaa puolustustaan, ja Ukrainaakin pitäisi jälleenrakentaa.

Toinen syy yhteisvelkaan on se, että Saksan hallituksella on huono omatunto.

EU-päättäjien viime viikon huippukokouksessa Prahassa useampi johtaja sätti Saksaa suoraan tai epäsuorasti. Syynä ovat Saksan äskettäin päättämät 200 miljardin euron suuruiset tukitoimet, joilla se auttaa kansalaisia ja yrityksiä selviytymään tulevista talvista.

Tyrmäävä mittakaava tuli yllätyksenä EU-kumppaneille. Vaikeudet ovat samat kaikkialla, mutta kaikki maat eivät julkisen velan asettamien rajojen takia saa lainaa yhtä edullisesti kuin Saksa eivätkä pysty käyttämään samanlaista lekaa. Se on epäreilua esimerkiksi saksalaisyritysten kilpailijoiden näkökulmasta.

Tätä liittokansleri Olaf Scholzille tehtiin Prahassa selväksi. Myös Suomen pääministeri Sanna Marin (sd) toivoi ”vahvempaa koordinaatiota” tukitoimiin.

Scholzin on tulkittu vastavuoroisesti väläytelleen vähintään vaaleanvihreää valoa uudelle yhteisvelalle. Viime kerralla yhteisessä elvytysvälineessä Saksa taipui eurooppalaisen solidaarisuuden ja elvytystarpeen takia.

Jos Saksa ja Ranska ovat jälleen samalla puolella, uusi ei-niin-poikkeuksellinen järjestely voi hyvin nähdä päivänvalon.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat