Turkin Nato-kiristyksestä alkavat paukut loppua, arvioivat tutkijat

Turkki on jarruttanut Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksiä, mutta Nato-yhteisön painostuksen alla Turkin paukut alkavat loppua, arvioivat asiantuntijat Anu Leinonen ja Matti Pesu.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan (kesk.) ja Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden kättelivät maaliskuussa Naton kokouksessa Brysselissä. Vasemmalla Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg.

30.10. 2:00 | Päivitetty 30.10. 7:45

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden viimeisenä jarruna on Turkki. Viime viikkoina on kuitenkin nähty poikkeuksellista diplomatiaa. Tutkijoiden mukaan kiihtynyt taustapeli kielii siitä, että Turkille on yritetään rakentaa kunniallista ulospääsytietä.

”Unkarilaiset ovat jo signaloineet että he viimeistään joulukuussa ratifioivat. Silloin Turkki olisi ainoa viivyttäjä, ja paine heitä kohtaan kasvaa”, sanoo turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut tutkija Matti Pesu Ulkopoliittisesta instituutista.

Pelkästään lokakuussa on tapahtunut paljon. Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin korkea neuvonantaja Jake Sullivan on vieraillut Istanbulissa ja vastaavasti turkkilainen valtuuskunta on käynyt Washingtonissa. Keskustelujen aiheina olivat muun muassa Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyydet sekä Turkin havittelemat hävittäjät.

Päättyneellä viikolla Suomen oikeusministeriön virkamiehet vierailivat Turkissa. Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson matkustaa Turkkiin marraskuun alussa. Häntä ennen siellä aikoo vierailla Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg. Perjantaina Kristersson oli Helsingissä tapaamassa Suomen valtiojohtoa.

”Tässä on selvästi rakennettu Turkille mahdollisuus saada näyttävä loppu”, Pesu arvioi.

Pääministerit Sanna Marin ja Ulf Kristersson tapasivat perjantaina Kesärannassa.

Kiihtyneessä diplomatiassa Turkin suuntaan aloite on ollut Ruotsilla. Merkittävä muutos oli maan hallituksen vaihtuminen. ”Uusi porvarihallitus on ottanut Nato-jäsenyyden loppuun viemisen ykkösasiakseen. Uudella hallituksella on myös ohuemmat suhteet kurdeihin kuin sosiaalidemokraateilla”, Pesu arvioi.

Suomen kanssa Turkilla on vähemmän ongelmia. ”Turkissa on myös perinteisesti katsottu, että Suomi suhtautuu Turkkiin myönteisemmin ja Turkin terrorismiksi näkemään toimintaan kielteisemmin”, arvioi Turkin politiikan hyvin tunteva tutkija Anu Leinonen. Hän toimii johtajana Suomen Lähi-idän instituutissa.

Omaa välitystyötään harjoittaa taustalla Yhdysvallat sekä myös Nato, jolla on oma intressinsä saada Suomi ja Ruotsi nopealla aikataululla sisään.

”Nato päätti Madridin huippukokouksessa muuttaa puolustussuunnitelmiaan ja päivittää komentorakenteitaan, ja näistä uudistuksista on tarkoitus sopia ensi kesänä Naton seuraavassa huippukokouksessa Vilnassa. Suomen ja Ruotsin roikottaminen ulkopuolella viivästyttää koko Naton rakenteen kehittämistä”, Pesu arvioi.

Pesun mukaan selvää on, että kurdiryhmät ja niihin liittyvä terrorismi ovat Turkille aito huoli.

”Yhtä selvää on sekin, että Suomi ja Ruotsi eivät ole mikään varsinainen turvallisuusuhka Turkille, vaikka Ruotsissa jokunen näkyvä kurdihahmo onkin. Tässä on koko ajan taustalla lypsetty muutakin, ja silloin voi olettaa, että myös ratkaisun avaimet ovat muualla”, Pesu sanoo.

Anu Leinosen mukaan viivyttelyn taustalla on useita syitä.

”Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan pelaa monta peliä yhtä aikaa”, Leinonen arvioi. Ensinnäkin Ruotsin on katsottu Turkissa tukevan terroristeja. Turkki on myös arvioinut jo pidempään, että Natossa ei oteta heidän turvallisuushuoliaan vakavasti. Turkki on myös halunnut ostaa Yhdysvalloista uusia hävittäjiä ja päivittää jo olemassa olevia koneitaan uudella teknologialla.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan puolueensa kokouksessa lokakuussa.

”Se, että Turkki näyttää itsenäisyyttään, ei ole ollut huono asia myöskään Vladimir Putinin suuntaan, mutta tämä tuskin on Erdoğanin ykkösmotiivi. Kotiyleisön suuntaan Erdoğan on viivyttelyssä saatu näyttämään kovalta mieheltä, joka saa muut vetämään kättä lippaan. Jokainen suomalaisten ja ruotsalaisten vierailu maassa on pieni voitto Erdoğanille yleisön suuntaan”, Leinonen arvioi.

Viivyttelyä selittää myös se, että Turkin ja pohjoismaiden välillä on syviä eroja suhtautumisessa valtion ja yksilön oikeuksiin. ”Heidän on vaikea ymmärtää sitä, että Suomi ja Ruotsi eivät voi luovuttaa muutamia ihmisiä, jotka lisäksi ovat kurdeja eivätkä siis edes syntyjään suomalaisia tai ruotsalaisia”, Leinonen sanoo.

Eroa on myös tavassa ymmärtää terrorismi. ”Määritelmä on Turkissa lavea ja vielä laveampi määritelmä on se, mitä tarkoittaa terrorismin tukeminen. Emme me voi lähettää täältä ihmisiä sinne sen mukaan”, Leinonen sanoo.

Tutkijoiden mukaan on epäselvää, mitä Suomi tai edes Ruotsi voisivat Erdoğanin Turkille lopulta tarjota. Madridin Nato-kokouksessa sovittu asiakirja solmittiin jo kesäkuussa. Asiakirjan sanamuotoja pidettiin tuoreeltaan väljinä.

”Tässä voi olla sinivalkoiset tai sinikeltaiset lasit silmillä, mutta minusta Suomen ja Ruotsin tulkinnat ovat lähempänä tekstin henkeä. Paperissa korostetaan kansainvälisten sopimusten merkitystä ja sitä Ruotsi ja Suomi ovat edelleen korostaneet, oikeusvaltion periaatteiden mukaista etenemistä”, Pesu sanoo.

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg (vas.), presidentit Recep Tayyip Erdogan ja Sauli Niinistö sekä Ruotsin silloinen pääministeri Magdalena Andersson Naton huippukokouksessa Madridissa kesäkuussa.

Leinonen sanoo, että ratkaisu voisi olla jokin symbolinen juttu, joka voidaan myydä Turkissa kotiyleisölle voittona.

”Onko Ruotsilla halua rajoittaa [kurdijärjestöjä] YPG:tä ja PKK:ta tukevia mielenosoituksia, en osaa sanoa. Videopätkiä mielenosoituksista on näytetty uudestaan ja uudestaan Turkin tv:ssä”, Leinonen sanoo.

Tutkijoiden mielestä on joka tapauksessa selvää, että Turkin pitää pystyä osoittamaan selviytyneensä voittajana. ”Kunhan lopputulos on kohtuullinen, se pystytään kyllä kansalle myymään. Tulos on helppo spinnata Turkissa voitoksi myös siksi, kun 90 prosenttia mediasta on valtaapitävän AKP-puolueen kontrollissa”, Leinonen arvioi.

Leinonen ja Pesu muistuttavat molemmat siitä, että Turkki haluaa Yhdysvalloista uusia F-16-hävittäjiä sekä hävittäjiin liittyvää päivitettyä teknologiaa. Ratkaisu voi olla koneissa.

Matti Pesu

”On todella vaikea arvioida, mitä Ruotsi voi enää Turkille tarjota. Nykyhallitus voi muuttaa sävyä, miten Turkin kammoamista muutamista ryhmistä puhutaan. Mutta mitä muuta kouriintuntuvaa he voivat tarjota? Näyttävän show’n ainoastaan”, Pesu sanoo.

Pesun mukaan on vaikea arvioida, mitä Turkki on saanut kiristyksellään läpi Yhdysvalloissa. ”Asiat vähintäänkin korreloivat. Tämä on spekulointia, mutta Erdoğanin ja Bidenin tapaaminen saattaa olla vireillä sitten, kun ratifiointi etenee Turkissa parlamenttiin”, Pesu sanoo.

Jo nyt Ruotsissa ja Suomessa on ryhdytty puhumaan Turkista eri tavalla. Suomi on korostanut Turkkiin liittyen terrorisminvastaisuutta.

Ruotsissa poliittinen johto on kuvaillut Turkkia demokratiaksi, mikä on herättänyt kotikentällä kritiikkiä. ”Se on reaalipolitiikkaa vähän jopa mielistelevän kielenkäytön kautta. Meillä Turkista puhumisen nuotti muuttui jo aiemmin”, Pesu arvioi.

”Turkissa on demokraattisia elementtejä jäljellä”, Leinonen muotoilee. Hän muistuttaa, miten Turkissa on samaan aikaan pelätty, miten seuraavat vaalit voivat olla viimeiset. Turkissa on edessä yhdistetyt presidentti- ja parlamenttivaalit ensi vuoden kesäkuussa. Vaaleja on pidetty yhtenä takarajana Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien ratifioinneille, jos viime päivien diplomatia ei sittenkään tuota tulosta.

Erdoğan voi myös hävitä ensi kesän vaalit. ”Se on mahdollista, mutta ei todennäköistä”, Leinonen sanoo.

Sekä Pesun että Leinosen mielestä Turkilta alkavat paukut loppua muiden Nato-maiden painostuksen edessä.

Molemmat tutkijat pitävät mahdollisena myös sitä, että Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys jää roikkumaan Turkin takia vuosiksi, mutta paljon todennäköisempää on, että ratkaisu syntyy aikaisemmin.

”En usko, että tämä kestää ikuisuuksia, mutta toisaalta suomalaiset eivät voi myöskään tuudittautua siihen, että tämä automaattisesti ratkeaisi. Rakentavia neuvotteluja pitää olla valmis käymään, vaikka Turkin vaatimiin toimiin ei oman lainsäädännön vuoksi voidakaan ryhtyä”, Leinonen sanoo.

Turkin jarrutusta on seurattu Suomessa tiiviisti, mutta Pesu muistuttaa, että turvallisuuspoliittinen tilanne Suomessa ei ole ollut mitenkään kohtalokkaasti uhattuna välitilassakaan. Suomen on nähty olevan nyt Naton porstuassa.

”Valtavaan limboon ei ole jouduttu. Venäjä on ollut kaulaansa myöden sitoutuneena Ukrainaan eikä heillä ole ollut kykyä ja halua vaikeuttaa Suomen elämää. Turvallisuuspoliittisesti Nato-hakemus on edennyt paljon paremmin kuin mitä me oletimme, sillä Venäjä on valinnut hyvin pidättyvän linjan. Riskit jäsenyyden viivästymisestä eivät ole realisoituneet. Riski Pohjois-Euroopan suunnalla syttyvään tavanomaiseen sotaan ei ole korkea.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat