Yhdysvaltalaisen F-15E Strike Eagle -hävittäjän koelennolla otetussa kuvassa näkyy rungon alla oranssi B61-ydinpommin testiversio.

Näitä ydinase­kysymyksiä Nato-Suomi joutuu pohtimaan

Nato-jäsenenä Suomen eteen tulee luultavasti kysymys esimerkiksi sitä, minkälaisen roolin se ottaa liittokunnan ydinaseita koskevassa harjoittelussa. Ydinaseiden sijoittamista Suomeen pidetään kaukaisena.


31.10. 2:00 | Päivitetty 31.10. 6:54

Hallituksen tuleva esitys Nato-jäsenyydestä ei sisällä rajoituksia ydinaseille Suomessa.

Tämän uutisen Iltalehti kertoi hiljattain.

Tieto ei ollut kovin yllättävä: Johtavat poliitikot ovat kertoneet toistuvasti viime aikoina, ettei Suomen Nato-jäsenyydelle nähdä järkeväksi asettaa etukäteen kansallisia varaumia.

”Tärkeintä on, että Suomi pyrkii Naton jäseneksi. Piste. Ei enempää eikä vähempää. Meillä ei ole erityisiä vaatimuksia tai varaumia, joita asettaisimme jäsenyytemme ehdoksi”, sanoi esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö puhuessaan Helsinki Security Forum -tapahtumassa syyskuun lopussa.

Natoon liittymistä koskeva lakiesitys on lisäksi HS:n tietojen mukaan suppea eikä siinä linjata kovin tarkasti Suomen jäsenyyden sisältöä. Jos kansallisia varaumia jostain syystä haluttaisiin tehdä, tehtäisiin ne erillään varsinaisesta liittymistä koskevasta esityksestä.

Natoa ja Ydinaseita koskevaa keskustelua on käyty jäsenyyteen valmistauduttaessa eniten juuri siitä näkökulmasta, voitaisiinko ydinaseita tuoda Nato-jäsenyyden toteuduttua Suomeen.

Asiantuntijat pitävät kuitenkin kysymystä ydinaseiden sijoittamisesta pysyvämmin Suomeen kaukaisena.

Varsinaisia strategisia tai sotilaallisia syitä pyytää Suomea sijoittamaan ydinaseita alueelleen ei ole. Niiden sijoittaminen tänne, Venäjän naapuriin, olisi Natolle myös haavoittuvuutta lisäävä tekijä, arvioitiin esimerkiksi Suomen vuoden 2016 Nato-selvityksessä.

Yhdysvaltain hallinnon julkaisema kuva B61-ydinpommista. Kuvassa takana se on kokonaisena, keskellä erotettuna pääosiinsa ja etualalla purettu lähes kokonaan.

Ydinaseisiin perehtynyt yliopisto-opettaja Tapio Juntunen Tampereen yliopistosta sanoo pitävänsä koko ajatusta ydinaseista Suomessa epärealistisena: Ydinaseita ei tyrkytetä eikä edes todennäköisesti anneta uusille Naton jäsenmaille.

Hän muistuttaa Puolan useampaan kertaan esiin nostamasta halusta saada Yhdysvaltojen ydinaseita maaperälleen. Puola on pitänyt kysymystä esillä viimeksi tänä syksynä.

Yhdysvaltojen vastaus oli lokakuussa, ettei sillä ole suunnitelmia sijoittaa ydinaseita jäsenmaihin, jotka ovat liittyneet vuoden 1997 jälkeen.

”Tämä on se vallitseva linja, ja kyllä se kai Suomea ja uusillakin laajentumiskierroksilla Natoon tulevia maita koskee”, Juntunen sanoo.

Tällä hetkellä Suomessa on voimassa ydinenergialaki, jonka mukaan ydinräjähteiden maahantuonti samoin kuin niiden valmistaminen, hallussapito ja räjäyttäminen Suomessa on kiellettyä.

B61-ydinaseen mallia esiteltiin Volkelin sotilaslentokentällä Hollannissa vuonna 2008.

Jos ydinaseiden varsinainen sijoittaminen Suomeen ei mitä luultavimmin tule ajankohtaiseksi, mitkä ydinaseisiin liittyvät kysymykset tulevat?

Se alkaa selvitä paremmin, kun Suomi pääsee mukaan Naton ydinaseisiin liittyvän suunnitteluryhmän NPG:n työhön (Nuclear Planning Group).

Ryhmän jäseneksi pääsee, kun Suomesta tulee ennemmin tai myöhemmin täysjäsen liittokunnassa. Jäseniä ovat kaikki Nato-maat paitsi Ranska, joka on päättänyt jäädä ryhmän ulkopuolelle.

Ei ole syytä olettaa, että Suomi ei lähtisi mukaan, jos jäsenyydelle ei olla asettamassa rajoituksia.

Vuonna 1966 perustettu Naton ydinaseiden suunnitteluryhmä määrittää ja valmistelee liittokunnan ydinasepolitiikkaa ottaen huomioon muuttuvan turvallisuusympäristön.

Natolla ei ole omia ydinaseita, vaan ydinaseet ovat niitä omistavien maiden. Liittokunnan Euroopassa olevat ydinaseet ovat Yhdysvaltojen Natolle korvamerkitsemiä taktisia ydinaseita, jotka se on sijoittanut tiettyihin maihin.

NPG-ryhmä kokoontuu säännöllisesti, yleensä puolustusministerien kokoonpanossa.

Vasta kun Suomi pääsee mukaan näihin keskusteluihin, syntyy suomalaispoliitikoille ja virkamiehille laajempi käsitys siitä, minkälaista ydinaseisiin liittyvää harkintaa ja linjauksia ydinasevallat tekevät ja minkälaista punnintaa Nato-maiden kesken tehdään.

Yhtenä konkreettisena kysymyksenä harkittavaksi tulee luultavasti esimerkiksi se, minkälaisen roolin Suomi voi ottaa Naton ydinaseita koskevassa harjoittelussa ja toiminnassa.

Kenraalimajuri Mikko Heiskanen

Suomen sotilasedustaja Natossa, kenraalimajuri Mikko Heiskanen kuvailee, että tällaisia tehtäviä voisivat olla esimerkiksi ydinaseita kantavien koneiden saattaminen tai tietynlaiset tukitehtävät, jos saattue joutuisi ongelmiin matkansa aikana.

”Se voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos pommikoneelle tulee ongelma, niin sehän joutuu laskeutumaan jonnekin. Se ei ole aivan business as usual, mitä siinä tehdään. Sitäkin pitäisi harjoitella etukäteen”, Heiskanen sanoo.

Käytännössä siis Suomen pitäisi päättää, voivatko ydinaseita kantavat koneet laskeutua erikoistapauksessa Suomeen tai voidaanko niitä huoltaa täällä.

Jos tällaiseen toimintaan halutaan osallistua, pitäisi Suomessa luoda menettelyt näitä tilanteita varten.

Naton ydinaseharjoituksissa koneet lentävät yleensä ilman varsinaisia ydinaseita. Pois ei kuitenkaan voi täysin sulkea tilannetta, jossa aseistettukin kone käyttäisi Suomen aluetta.

”Tämä ei ole ollut meidän kannaltamme edes kiinnostava kysymys, koska ei ole ajateltu, että näin voisi koskaan käydäkään”, Heiskanen sanoo.

Se, missä määrin varautuminen aiheuttaa lainsäädäntöön muutostarpeita, selviää käynnissä olevan arvioinnin jälkeen, hän sanoo.

Heiskanen pitää mahdollisena, että muitakin harkittavia kysymyksiä tulee eteen, kun Suomi on täysjäsen ja ydinaseisiin liittyvät kysymykset tulevat paremmin tutuiksi.

”Tämä on meille myöskin oppimiskysymys. Mehän emme tiedä vielä kaikkea tällä hetkellä.”

F-35-hävittäjät kykenevät kuljettamaan B61-ydinpommia. Suomeen tuleviin koneisiin ei kuitenkaan ole hankittu tätä kykyä.

Suomen tulevilla hävittäjillä olisi periaatteessa mahdollista myös kantaa ydinaseita. F-35-hävittäjiin on mahdollisuus erikseen asentaa tarvittavat ominaisuudet tätä varten.

Suomeen tällaista kykyä ei ole kuitenkaan hankittu, vahvistaa HX-hankkeessa ohjelmajohtajana toiminut Lauri Puranen puolustusministeriöstä.

Jos ydinaseita haluttaisiin siis jostain syystä kuljettaa, vaatisi se meille tulevien koneiden päivittämistä ja lisärahaa. Se vaatisi myös koulutusta, koska suomalaislentäjiä ei luonnollisesti ole koulutettu ydinaseiden kuljettamiseen.

Suomelle ei luultavasti tule painetta hankkia tällaista kuljetuskykyä koneisiinsa. Tämä johtuu siitä, ettei aseitakaan mitä luultavimmin varastoida Suomeen.

”On fiksumpaa käyttää niiden maiden koneita, joissa pommit on varastoituna”, Heiskanen arvioi.

Prikaatikenraali Juha Pyykönen

Samoin arvioi turvallisuus­tutkija, prikaati­kenraali (evp) Juha Pyykönen. Pyykönen huomauttaa, että Suomen lähialueilla sijaitsevista Naton vanhoista jäsenmaista esimerkiksi niin Saksalla kuin Alankomailla­kin on taktisia lyhyemmän kantaman ydinpommeja maa­perällään. Niitä kantamaan niillä on myös käytössään samanlaisia koneita kuin mitä Suomi on hankkimassa.

Käytännön kysymysten lisäksi ydin­pelotteeseen liittyy luonnollisesti isoja periaatteellisia kysymyksiä.

Suomi on hakeutumassa Natoon sen tuoman turvan vuoksi. Samalla Suomi on vastaisuudessa maa, jonka turvallisuus rakentuu osin hyvin tuhoisien aseiden varaan.

Tulevaisuudessa nähdään esimerkiksi, minkälaiseksi muodostuu ydinaseriisunnan asema politiikassa.

Naton linjaus on, että se on ydinaseisiin tukeutuva liittokunta niin kauan kuin ydinaseita on olemassa. Pitkällä aikavälillä se kertoo tavoitteekseen turvallisemman maailman, jossa näitä aseita ei ole.

Yliopisto-opettaja Juntunen arvioi, että Suomi voikin hyvin profiloitua ydinaseriisunnassa tai asevalvonnassa, jos se niin haluaa. Tämä ei olisi vastahankaisuuden merkki. Pikemminkin kyse on keskeisestä osasta koko ydinasepolitiikkaa, Juntunen arvioi.

”Jäsenyys ei tarkoita, että tässä jotenkin heitetään pesuveden mukana ydinaseriisunta puhumattakaan asevalvontapolitiikasta, jolla perinteisesti on pyritty lisäämään ennustettavuutta ja ylläpitämään tasapainoa kilpailevien suurvaltojen välillä”, hän sanoo.

YK:n puitteissa laadittua ydinaseiden kieltosopimusta Suomi tuskin Nato-jäsenenä allekirjoittaa kuten se ei ole tähänkään asti tehnyt. Tätä sopimusta ei ole allekirjoittanut yksikään nykyisistä Nato-maista eikä myöskään Ruotsi.

Lopulta rooli ydinasepelotteeseen nojaavana maana edellyttää Suomelta myös osaamista ja ymmärrystä liittyen siihen, miten ydinasepelote toimii.

Turvallisuustutkija Pyykönen muistuttaa, kuinka 1970–1990-luvuilla Suomessa oli virkamiehistä ja asiantuntijoista koottu ryhmä, joka pohti teemaa säännöllisesti. Tämä pohdinta olisi ollut jatkettavissa Suomen kannaksi tai aiemman kannan muuttamiseksi.

”Tämmöinen osaaminen on hiipunut”, Pyykönen sanoo.

Tilanne voi toki nyt Nato-jäsenyyden myötä muuttua, kun teema taas on enemmän turvallisuuspoliittisen keskustelun ydintä.

Pyykönen uskoo, että kansallista asiantuntemusta on välttämätöntä lisätä.

”Nopeinta lienee lähettää omia virkamiehiä oppiin joko Yhdysvaltoihin tai Britanniaan. Pitemmällä aikataululla korkeakoulujärjestelmään tulisi luoda opintokokonaisuuksia pelotteeseen, ydinasestrategioihin ja -teknologiaan liittyen”, hän arvioi.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat