Luonnon ennallistamisen ison kustannus­arvion takana ovat osin Suomen omat laimin­lyönnit

Komissio on laskenut ennallistettavaksi myös luonnon, jonka tila ei ole tiedossa. Tällaisia luontotyyppejä on Suomessa paljon, ja ympäristöministeriö yrittää vasta nyt tarkentaa tietoja niistä. Komission arvioimista kustannuksista suuri osa on jo sisällä valtion budjetissa.

Suomen ennallistamisen kustannusten taustalla on myös se, että pinta-alaa on täällä paljon, samoin järviä ja rannikkoa. Kuvassa Kiteen Valkiajärvi, yksi Suomen kirkkaimmista järvistä.

3.11. 2:00 | Päivitetty 19.11. 16:00

Bryssel

EU:n komission jäsenmaakohtaisesti laskemat kustannukset ja hyödyt luonnon ennallistamisesta sisältävät suuria epävarmuuksia, arvioivat sekä ympäristöministeriö että Luonnonvarakeskus Luke.

Poliittisesti suuria kiistoja aiheuttaneen ennallistamisasetuksen numerot ovat Suomen osalta hätkähdyttävät. Komission laskemat Suomen kustannukset ovat EU:n kolmanneksi suurimmat, vuositasolla 931 miljoonaa euroa. Ne ovat isommat kuin esimerkiksi Saksalla ja Italialla.

Suhteessa bruttokansantuotteeseen ja asukaslukuun Suomen kustannukset ovat EU-maista ylivoimaisesti suurimmat.

Vastapainoksi komissio on arvioinut, että Suomi saisi vuosittain EU-maista toiseksi eniten hyötyjä ennallistamisesta, rahaksi muutettuna 9,6 miljardia euroa.

Kustannusarvion pohjana ovat jäsenmaiden komissiolle kertomat tiedot jo vuosia voimassa olleiden luonto- ja lintudirektiivin, vesipuitedirektiivin ja meristrategiadirektiivin toimeenpanosta.

Ympäristöministeriön mukaan EU-komissio on johtanut näistä raportointitiedoista sen pinta-alan, joka on jäsenmaassa ennallistamisen, palauttamisen ja hoidon tarpeessa.

Pinta-ala on sen jälkeen kerrottu keskimääräisillä luonnon tilan parantamisen kustannuksilla.

Suomi on pinta-alaltaan EU:n viidenneksi suurin maa, jossa on paljon järviä. Niihin kohdistuu paljon ennallistamistoimia. Tämä on yksi selittävä tekijä kovaan hinta-arvioon.

Toinen syy on se, että Suomessa on paljon ojitettua suomaata.

Suuri osa ennallistamistoimista on sellaisia, joita Suomi tekee jo nyt tai jotka olisi pakko tehdä joka tapauksessa. Siksi myös komission arvioimista kustannuksista suuri osa on jo sisällä valtion budjetissa.

”Arvio on pitkälti päällekkäinen olemassa olevan lainsäädännön kustannusten kanssa”, ympäristöneuvos Olli Ojala ympäristöministeriöstä sanoo.

”Olemme tätä kysyneet komissiolta, ja he ovat myöntäneet, etteivät he pysty erottelemaan asetuksen kustannuksia olemassa olevista velvoitteista.”

Suomelle koituvia kustannuksia ei ole silti täysin katettu budjetissa, vaan lisärahoitusta tullaan tarvitsemaan, jos ennallistamisasetus toteutuisi esityksen mukaisena. Lisärahan tarvetta ympäristöministeriö ei halua vielä arvioida.

”Sitä me koetamme nyt selvittää”, Ojala sanoo. ”Siinä vaikeutena on, että komissio on jättänyt jäsenmaille paljon liikkumavaraa asetuksen toimeenpanossa, joten jäsenmaat pääsevät valitsemaan kustannusvaikuttavimmat keinot. Liikkumavaran kääntöpuoli on se, että vaikutuksia on vaikea arvioida täsmällisesti ja määrällisesti.”

Ohjelmajohtaja, professori Anne Tolvanen Lukesta sanoo, että komissio ei ole arvioinut lainkaan ennallistamisen epäsuoria vaikutuksia. Niitä tulee, jos esimerkiksi metsäteollisuuden tarvitseman puun saanti heikkenee Suomessa.

”Jostakin se puu pitää saada. Siinä on se riski, että alamme tuoda puuta muualta ja ympäristöhaitta heijastuu esimerkiksi EU:n ulkopuolelle.”

Komissio on laskenut, että myös tuntemattomassa tilassa oleva pinta-ala on ennallistamisen tarpeessa.

Ongelmana on, että jokaisessa jäsenmaassa on paljon pinta-alaa, jonka luontotyypin tila ei ole tiedossa – ei siis tiedetä, onko se hyvässä tilassa vai pitäisikö sitä ennallistaa.

Komissio ei ole antanut tämän häiritä itseään, vaan se on laskenut, että myös tämä tuntemattomassa tilassa oleva pinta-ala on ennallistamisen tarpeessa.

Suomen osalta tämä johtanee yliarvioon kustannuksista. Luken Anne Tolvanen sanoo, että Suomessa tällaisia tuntemattomassa tilassa olevia EU-luontotyyppejä on paljon, ehkä jopa puolet tai ainakin kolmasosa pinta-alasta.

Tieto on jossain määrin yllättävä, koska Suomessa kerätään paljon dataa ainakin metsistä. Tolvasen mukaan jokaista niemennokkaa tai kannonjuurta ei vain ole inventoitu.

”Yritämme parhaillaan tarkentaa omaa käsitystämme siitä, missä tilassa se tuntematon oikeastaan on eli paljonko siellä on ennallistettavaa. On oma laiminlyöntimme, ettemme ole selvittäneet sitä aikaisemmin”, Olli Ojala sanoo.

Komission hyötyarvio, Suomen osalta lähes 10 miljardia euroa, on Luken mukaan tehty kertomalla hehtaarikohtaiset hyötyarviot ennallistettavalla pinta-alalla.

Suomen hallitus arvioi eduskunnalle, että hyötyarvioon liittyy ”merkittäviä epävarmuuksia”.

”Se on niin arvio kuin vain voi olla”, Anne Tolvanen sanoo.

Epävarmuus johtuu Luken mukaan siitä, että hehtaarikohtaiset hyödyt perustuvat meta-analyysiin eli useammasta tutkimuksesta tehtyyn yhdistelmään, jossa yhtenä lähteenä ovat eri maissa tehdyt tutkimukset siitä, miten paljon ihmiset olisivat valmiita maksamaan luonnon hyvästä tilasta.

Tällaista tutkimusta on tehty maissa, jotka Luken mukaan eroavat paljon Suomen oloista, muun muassa Samoassa, Eritreassa, Hollannissa ja Britanniassa.

”Suomelle esitetty kokonaishyöty on todennäköisesti yliarvio”, Luke arvioi lausunnossaan eduskunnan eri valiokunnille.

Komissio yrittää hyötyarviossaan laittaa euromääräistä arviota hyödyille, joita on vaikea muuttaa rahaksi. Metsien virkistyskäyttö esimerkiksi lisää ihmisten hyvää oloa ja terveyttä. Se on arvokasta, mutta sille on vaikeaa laskea arvoa euroina.

”Kustannukset on helppo mieltää valtiontalouden budjettiin kohdistuviksi. Hyödyt ovat luonteeltaan aineettomia ja koettuja, usein niin sanottuja ekosysteemipalveluita, joille kaikille ei ole markkinoita. Niiden rahallinen arvottaminen on hankalaa”, Ojala sanoo.

”Hyötyjä on, ja mitä pidempään näitä toimia viivytetään, sitä kalliimmaksi toimet tulevat.”

”Kustannukset on helppo mieltää valtiontalouden budjettiin kohdistuviksi. Hyödyt ovat luonteeltaan aineettomia ja koettuja, joille kaikille ei ole markkinoita.”

Esimerkiksi Saksassa ennallistamisen kustannukset ja hyödyt jäävät paljon Suomea pienemmiksi, vaikka Saksa on pinta-alaltaan Suomea suurempi maa. Miten tämä on mahdollista? Kohteleeko komissio maita yhteismitallisesti?

”Se on juuri ongelma, että kaikki maat on laitettu samalle viivalle”, Anne Tolvanen sanoo.

”Ennallistamistavoitteet ja -kustannukset ovat Suomessa korkeammat kuin muilla, koska ajallinen vertailukohta on 70 vuotta tästä taaksepäin. Silloin Suomi alkoi aggressiivisesti käyttää luonnonvaroja ja heikentää luontoa, kun esimerkiksi Saksa oli tehnyt saman jo kauan aikaisemmin.”

Tolvasen mukaan vertailukohta voisi olla jokin muukin, mutta yleisesti ajatellaan, että luonnon hyväksikäyttö alkoi voimistua toisen maailmansodan jälkeen.

”Suomen kannalta se on epäedullinen verrokki, koska meillä ryskääminen alkoi juuri silloin, mutta Euroopassa se alkoi jo aikaisemmin.”

Oikaisu 19. marraskuuta kello 16.01: Suomi on pinta-alaltaan EU:n viidenneksi suurin maa, ei Euroopan viidenneksi suurin.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat