Vammais­palvelu­laki uudistuu – Vihreiden kansan­edustaja uhkaa olla äänestämättä esityksen puolesta

Vammaispalvelulain uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden alussa.

”Pohja ei ole ihan sen mukainen, mitä olisin esitykseltä odottanut ja toivonut”, sanoo kansanedustaja Noora Koponen (vihr) vammaispalvelulain uudistuksesta.

2.11. 16:50

Hallitus esittää vammaispalvelulain merkittävää uudistusta. Kyse on pitkään valmistellusta uudistuksesta, joka on jo ehtinyt käydä eduskunnassakin ennen hallituksen kaatumista vuonna 2019.

Lakiesitys on monen odottama, mutta osa poliitikoista vaatii uudistukseen vielä muutoksia valiokuntakäsittelyssä.

Esimerkiksi kansanedustaja Noora Koponen (vihr) on niin tyytymätön esitykseen, että uhkaa jättää äänestämättä hallituksen esityksen puolesta. Hän kuuluu sosiaali- ja terveysvaliokuntaan.

Koponen on huolissaan siitä, edistääkö laki lopulta yhdenvertaisuutta.

”Toivon todella, että laki vihdoin saataisiin. Mutta omasta mielestäni lakiesityksen lopputuleman ei pitäisi olla se, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat joutuvat entistä heikompaan asemaan”, Koponen sanoo.

”Mikäli päädytään tilanteeseen, jossa nykyistä esitystä ei muutettaisi ja se olisi menossa tällaisena eteenpäin ja siitä pitäisi äänestää, en sen puolesta voisi äänestää.”

Epäkohdista ovat eduskuntakeskustelussa huomauttaneet myös esimerkiksi kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten edustajat.

Mistä uudistuksessa on kyse? Kaksi nykyistä lakia, kehitysvammalaki ja nykyinen vammaispalvelulaki, yhdistetään kokonaan uudeksi laiksi, kertoo lakimies Sirkka Sivula sosiaali- ja terveysministeriöstä. Hän on valmistellut lakiesitystä.

Erilaisten palveluiden saaminen perustuu jatkossa siihen, tarvitseeko vammainen ihminen niitä.

”Diagnoosi ei ole enää ratkaiseva, vaan tavoitteena on turvata vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen mukaiset palvelut. Henkilöiden tarpeet voivat olla hyvin erilaisia, vaikka heillä on sama diagnoosi”, sanoo Sivula.

Jatkossa jokaisen vammaisen ihmisen kohdalla arvioidaan erikseen, mitä palveluita ja kuinka paljon hän niitä tarvitsee.

Merkittävinä uusina palveluina lakiin kirjataan oikeus tuettuun päätöksentekoon vammaisen ihmisen oman elämän tärkeissä päätöksissä sekä valmennus itsenäisessä elämässä tarvittavien taitojen opetteluun. Lisäksi lapset voivat saada vuoroasumistilanteissa tukea esteettömyysratkaisuihin kahteen eri kotiin.

Lain on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alussa, yhtä aikaa hyvinvointialueiden aloittamisen kanssa.

Osa esityksen yksityiskohdista on herättänyt julkisuudessa arvostelua.

Vammaisalan järjestöt ovat olleet tyytymättömiä siihen, että jatkossa kehitysvammaiset ihmiset joutuisivat maksamaan monista palveluista, jotka ovat heille tällä hetkellä ilmaisia. Maksuttomuus poistuisi esimerkiksi varhaiskasvatuksesta.

Koponen haluaisi erityisesti aamu- ja iltapäivätoiminnan säilyvän ilmaisena. Hän on huolissaan vähävaraisten vanhempien maksukyvystä ja toisaalta heidän uupumisestaan ja lasten hyvinvoinnin kärsimisestä.

”Vammaisen lapsen aamu- ja iltapäivätoiminnan tarve on pääsääntöisesti pysyvää, riippumatta siitä, minkä ikäinen lapsi tai nuori on kyseessä, kun taas vammattomilla lapsilla se rajautuu usein pääosin yhteen tai kahteen ensimmäiseen kouluvuoteen.”

Toinen kiistelty aihe on, millä edellytyksillä vammaiselle ihmiselle voidaan myöntää henkilökohtaista apua.

Tähän asti sen saamisen kriteerinä on ollut, että ihmisellä on voimavaroja määritellä itse avun sisältö ja toteutustapa. Uudistuksessa kohtaa on lievennetty niin, että vammaisen ihmisen olisi kyettävä ”itsenäisesti tai tuettuna muodostamaan ja ilmaisemaan tahtonsa avun sisällöstä”.

Liikunta- ja näkövammaisia ihmisiä edustavat järjestöt ovat olleet tiukan edellytyksen kannalla. Kehitysvamma-alan ja autismin kirjolla olevia edustavat järjestöt ovat taas olleet sitä mieltä, että edellytys pitäisi poistaa kokonaan.

”Edelleen se rajaa osan vammaisista henkilöistä vapaa-ajan avun ulkopuolelle”, sanoo myös Koponen.

Ne, jotka eivät saisi henkilökohtaista apua, voisivat saada niin sanottua erityisen osallisuuden tukea eli tukea vaikkapa yhteyden pitämiseen läheisten ihmisten kanssa tai itselleen mieluisten asioiden tekemiseen.

Siirtymävaiheessa sitä olisi oikeus saada vähintään 10 tuntia ja sen jälkeen 20 tuntia kuukaudessa. Henkilökohtaista apua olisi oikeus saada 30 tuntia. Koponen ei pidä tuntimääriä yhdenvertaisina.

Monesta seikasta Koponen on kuitenkin tyytyväinen. Hän kehuu esimerkiksi tuetun päätöksenteon kirjaamista lainsäädäntöön ja sosiaalisten ja aistillisten rajoitteiden huomioimista entistä paremmin.

Ministeriön Sivulan mukaan kritisoidut kohdat liittyvät toisiinsa.

Erityisen osallisuuden tukea on mahdollista luvata sitä tarvitseville näinkin paljon, sillä nykyisin kehitysvammaisille lapsille maksuton varhaiskasvatus poistuu.

Sivulan mukaan ministeriössä on ajateltu, että on yhdenvertaista, että vammaiset ihmiset maksavat samoista asioista ja yleisistä palveluista kuin vammattomat.

Niin sanotusta ylläpidosta eli esimerkiksi ruoasta ja asumisesta sekä kuljetuspalveluista olisi mahdollista periä kohtuullinen maksu.

Rahaa halutaan käyttää vammaisten ihmisten erityispalveluihin ja niiden kehittämiseen. Uudistukseen on varattu noin 22 miljoonaa euroa lisärahoitusta.

Rahasta on Sivulan mukaan kyse myös erityisen osallisuuden tuen tuntimäärissä. Hänen mukaansa palvelu vie suurimman osan uudistuksen budjetista.

Hän korostaa, että kynnys henkilökohtaisen avun saamiseen on ”todella matala” ja erityisen osallisuuden tukea saavia olisi hyvin pieni osa kaikista vammaisista ihmisistä. Sivulan mukaan he ovat ihmisiä, jotka ovat usein päivätoiminnassa koko päivän eivätkä oman jaksamisensa vuoksi eivät välttämättä tarvitse yhtä paljoa muuta toimintaa.

”Jos enemmän tarvitsee, silloin sitä täytyy myöntää.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat