Maria Ohisalo syyttää Suomen metsä­teollisuutta ”käsittämättömästä pelottelusta”

Ympäristöministeri matkustaa Egyptin ilmastokokoukseen ja heti perään Kanadan luontokokoukseen. Samalla hän haluaisi ”kotipihan kuntoon”.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo osallistuu pian YK:n ilmastokokoukseen Egyptissä ja YK:n luontokokoukseen Kanadassa.

5.11. 2:00 | Päivitetty 6.11. 14:30

Suomeen tarvitaan lisää luonnonsuojelualueita, eikä pelkkä vapaaehtoinen suojelu riitä, vaikka siitä hyviä kokemuksia onkin.

Lisäksi Suomeen tarvitaan ”hiilinielujen pelastuspaketti”, jonka yhtenä keinona voisi olla metsälain tarkastelu.

Paljon puhutusta EU:n ennallistamisasetuksesta puolestaan pitäisi keskustella vähemmän pelottelevaan sävyyn, sillä ”kukaan ei ole viemässä Suomen metsiä mihinkään EU:hun tai ryöväämässä Suomelta mitään”.

Näin toteaa ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo (vihr) HS:n haastattelussa, joka tehdään ympäristöpolitiikan kannalta sähköistyneenä ajankohtana.

Nyt tapahtuu sekä maailmalla että Suomessa.

Kansainvälisillä areenoilla edessä on kaksi huippukokousta. YK:n ilmastohuippukokous Egyptissä alkaa sunnuntaina, ja joulukuun alussa pidetään YK:n luontokokous Montrealissa.

Ohisalo lentää molempiin.

Montrealin kokouksessa yli 190 maailman maata sorvaa ”luonnon Pariisin-sopimusta”.

”Nyt olisi paikka valtioina sitoutua yhdessä pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen”, Ohisalo sanoo.

Kanadasta halutaan ulos globaali sopimus, joka olisi luonnon köyhtymisen pysäyttämisessä yhtä merkittävä kuin vuonna 2015 Ranskassa sovittu ilmastosopimus on ollut ilmastotyössä.

Huippukokouksiin matkatessaan Ohisalo toivoisi, että Suomen oma ympäristöpolitiikka olisi ojennuksessa ja vastaisi Suomen ja EU:n itselleen asettamia tavoitteita.

”Kyllähän se oma kotipiha pitää olla kunnossa ennen kuin voidaan muille mennä sanomaan”, Ohisalo sanoo puhelinhaastattelussa.

Hän istuu autossa kotimatkalla Loviisasta, jossa hän on ollut tutustumassa vertikaaliviljelyyn. Vertikaaliviljelyssä kasviksia kasvatetaan useissa kerroksissa sisätiloissa, siisteissä riveissä.

Suomen ympäristöpolitiikan kotipiha on sen sijaan viime viikot näyttänyt sotkuiselta. Sotkun ydin on EU-komission ehdotus ennallistamisasetuksesta. Hallitus on revennyt keskeltä kahtia.

EU-asetuksen tavoite on sama kuin Montrealin kokouksella: pysäyttää luontokato.

Se määräisi EU:n jäsenmaille tavoitteita ja velvoitteita luonnon tilan parantamiseksi. Jonkinlaisten toimenpiteiden – ei siis välttämättä suojelun – pitäisi kattaa vähintään 20 prosenttia EU:n maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä.

Asetus kohdistuu monenlaisiin ympäristöihin, Suomessa etenkin sisävesiin. Ennallistaminen voi tarkoittaa kuivatettujen soiden palauttamista, virtavesien avaamista tai vesistöihin valuvien ravinteiden vähentämistä.

Metsissä kyse voi olla luontoa huomioivasta metsänhoidosta, kuten lahopuiden jättämisestä sekä eri puulajien ja eri-ikäisyyden suosimisesta osassa maisemaa. Näitä toimia Suomessa jo tehdäänkin, mutta niitä vaadittaisiin lisää.

Poliittinen kiista koskee etenkin metsiä. Hallitus otti asetusehdotukseen U-kirjelmässään yksimielisen kannan. Tavoitteita kannatettiin, mutta kustannuksia Suomen osalta haluttiin pienemmiksi.

Sen jälkeen keskustelu on saanut vauhtia. Etujärjestöistä MTK ja Metsäteollisuus esittivät, että metsäpolitiikka on luisumassa Suomen omista käsistä EU:n hoteisiin ja vaikutukset olisivat suuria.

”Metsäteollisuuden lobbauskoneisto on selvästi käynnistynyt siinä kohtaa, kun hallituksen yksimielinen kanta on lähtenyt sinne eduskuntaan”, Ohisalo sanoo.

”Sen jälkeen tämä mylly alkoi pyöriä. Aivan tällainen käsittämätön pelottelu.”

Keskustan maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen totesi Ylen Politiikkaradion haastattelussa kolme kertaa, että riskinä on Suomen metsäteollisuuden ”tuhoaminen”, jos EU:n metsiin puuttuvien säädösten ”koktailia” ei vastusteta tiukemmin.

Keskusta on asettunut kolmessa eri valiokunnassa hallituksen omaa kantaa vastaan opposition linjoille, kun EU-komission ennallistamisehdotusta on käsitelty.

Samoin ovat tehneet hallituspuolueista myös Sdp ja Rkp. Kaikki ne vaativat vielä aiempaa kriittisempää kantaa.

Lue lisää: Sdp:n edustajat lipesivät hallituksen linjasta luonnon ennallistamisessa – näin vara­puheenjohtaja Niina Malm selittää

Moni viittaa Ruotsiin. Ruotsissa valtiopäivät äänesti asetusta vastaan, koska katsoi sen rikkovan EU:n läheisyysperiaatetta. Periaatteen mukaan päätösvaltaa ei pidä siirtää jäsenmailta Brysseliin ilman hyviä perusteita.

Suomessa luontopaneelin edustajat puolestaan muistuttavat, että koko asetuksen syy on siinä, että Suomessakaan ei ole onnistuttu pysymään aiemmassa tavoitteessa luontokadon pysäyttämisestä vuoteen 2020 mennessä. Suomen lajien ja luontotyyppien uhanalaistuminen jatkuu. Muuten ei asetusta tarvittaisi.

Suomen hallituksen aiempaa kantaa EU-asetusehdotukseen puolustavat enää vihreät ja vasemmistoliitto.

Ohisalon mielestä metsäteollisuuden huolet on huomioitu hallituksen alkuperäisessä linjauksessa.

”Valtioneuvosto pitää erittäin tärkeänä vaikuttaa ehdotuksen jatkoneuvotteluissa siten, että velvoitteista tulisi mahdollisimman selkeitä ja toimeenpanokelpoisia ilman, että niillä yksityiskohtaisesti puututtaisiin kansallisen metsäpolitiikan kysymyksiin”, hallituksen kannassa todettiin syyskuussa.

Oppositiopuolue kokoomusta Ohisalo arvostelee epäloogisuudesta ja kaksilla rattailla ajamisesta.

Hän näkee kokoomuksen yrittävän profiloitua Itämeren ja virtavesien puolustajana samalla, kun puolue tekee välikysymystä EU-asetuksesta, joka Suomessa keskittyisi nimenomaan vesistöjen elvyttämiseen.

”Olen pannut merkille, että puheenjohtaja [Petteri] Orpo profiloituu kalastajahenkisenä ihmisenä ja puhuu virtavesien puolesta. Yhtäkkiä ei sitten olekaan kykyä nähdä, kuinka aktiivista porukkaa meillä on Suomessa jo nyt vapauttamassa vesiä ja auttamassa vaelluskaloja”, Ohisalo sanoo.

”Ne [EU:n ennallistamisasetuksen] toimethan voivat olla myös tällaisia.”

Lue lisää: ”Tätä ei pysäytä mikään”, sanoo Jasper Pääkkönen – Lohien kulkua estänyt pato purettiin, ja tulokset pysäyttävät

Lisäksi Ohisalon mielestä kokoomuksen olisi loogista tukea tätä asetusta, jos puolue haluaa suojella Itämerta.

”Kokoomus huutaa kovaan ääneen, että Itämeren tilaa ei paranneta. Mutta sisävesien tilan parantamisella on vaikutusta myös Itämereen.”

Ohisalo siis arvostelee metsäalaa pelottelusta ja kokoomusta kaksista rattaista.

Mutta entäpä vihreiden omat onnistumiset hallituksessa?

Hiilineutraaliustavoite on asetettu vuoteen 2035, mutta hallituksen viimeisimmät tulokset eivät silti mairittele: vuonna 2021 Suomen kasvihuonepäästöt eivät tuoreen ilmastovuosikertomuksen mukaan laskeneet käytännössä lainkaan.

Esimerkiksi liikenteen päästöt laskivat, mutta takapakkia tuli muun muassa hiilen polttamisesta energiakriisissä. Kivihiilen kulutus on kasvanut Tilastokeskuksen ennakkotiedon mukaan tänä vuonna kahdeksan prosenttia.

Nettopäästöt – siis päästöjen ja nielujen erotus – kasvoivat kahdella kolmanneksella, koska maankäyttösektori muuttui metsien aiempaa heikomman kasvun vuoksi hiilinielusta päästölähteeksi.

Metsien hidastunut kasvu ei enää riittänytkään paikkaamaan muita maankäytön kasvihuonekaasupäästöjä.

Miten aiot Egyptin ilmastokokouksessa selittää Suomen päästöjen kehitystä?

”Tähän vaikutti suuresti nielujen romahdus”, Ohisalo sanoo. ”Ei voi olla niin, että maankäyttösektori on päästölähde, kun sen pitäisi olla nielu.”

Ilmastopaneeli on hoputtanut hallitusta luomaan ”nielujen pelastuspaketin”. Ohisalo kannattaa ajatusta.

”Olemme ottaneet askelia siihen suuntaan”, hän sanoo. Luonnonvarakeskukselta (Luke) on tilattu selvitys hiilinielujen vähenemisen syistä.

Ohisalon mukaan yksi mahdollisuus voisi olla metsälain tarkastelu.

”Onko meidän nykyinen metsälaki kenties sellainen, että se ohjaa liian aikaisessa vaiheessa tietynikäistä puustoa hakkaamaan?” Ohisalo kysyy.

Esimerkiksi Luken professori Lauri Mehtätalo on Ylen artikkelissa esittänyt, että metsien kasvun hidastuminen voi johtua osin siitä, että päätehakkuut kohdistuvat keskimäärin aiempaa nuorempiin metsiin, joissa olisi vielä kasvupotentiaalia jäljellä.

Myös luontokadon pysäyttämisessä vihreillä on syytä itsetutkiskeluun.

Vihreiden ollessa hallituksessa ei saatukaan perustettua Evon tiedekansallispuistoa, joka olisi lisännyt Etelä-Suomen metsien suojelutasoa. Keskusta vastusti. Hämeessä sijaitseva suuri ja yhtenäinen metsäalue on nykyään retkeilyalue, jossa saa metsästää ja tehdä hakkuita.

”Vihreät haluavat pitää tämän hankkeen elossa, mutta tällä kaudella hallitus ei ollut siitä yksimielinen”, Ohisalo muotoilee.

Kaiken kaikkiaan lakisääteisesti suojellun metsämaan ala on kasvanut Luken mukaan vuodesta 2019 lähtien 41 000 hehtaarilla. Se vastaa alle kahta tuhannesosaa kaikesta Suomen metsämaasta. Suuri osa Suomen uhanalaisista eliölajeista on juuri metsälajeja, jotka kärsivät vanhojen metsien puutteesta.

Lisäksi maa- ja metsätalousvaliokunta salli juuri suden kannanhoidollisen metsästyksen ja hylkäsi kansalaisaloitteen, joka olisi kieltänyt uhanalaisten vesilintujen metsästämisen.

Vihreät jäivät molemmissa tappiolle hallituksen sisällä.

Paremmin ovat sujuneet metsien vapaaehtoinen Metso-suojeluohjelma ja elinympäristöjen ennallistamisen Helmi-ohjelma, joita ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö ovat toteuttaneet yhdessä.

Miksi hallitus ei ole pystynyt parempaan luonnon monimuotoisuuden edistämisessä?

”Jos vihreistä yksin olisi kiinni, olisi tehty varmasti paljon enemmän. Meille oli hallitusyhteistyöhön lähtiessä kynnyskysymys, että luonnonsuojelun rahoitus pitää pystyä yli tuplaamaan, ja nyt me olemme sen tehneet”, Ohisalo sanoo.

Kansallispuistojen osalta hän puolustautuu sillä, että Sallaan saatiin uusi kansallispuisto perustettua. Lisäksi hallitus on esittänyt Pohjois-Savossa ja Kainuussa sijaitsevan Tiilikkajärven kansallispuiston laajentamista.

Ohisalon mielestä enemmän pitäisi kuitenkin tehdä.

Hän pitää vapaaehtoisia ohjelmia hyvinä mutta ei usko niiden yksin riittävän.

”Kaikkea ei hoideta vapaaehtoisuudella. Kun ihmistoiminta aiheuttaa ympäristölle kuormitusta, politiikan pitää asettaa reunaehtoja. Aiheuttaja maksaa -periaatteen pitäisi näkyä aiempaa paremmin.”

Oikaisu 5.11.2022 kello 9.30: Jutussa kerrottiin ensin virheellisesti Tillikkavaaran kansallispuistosta. Oikea nimi on Tillikkajärven kansallispuisto.

Oikaisun oikaisu 6.11. kello 14.30: Jutussa kerrottiin oikaisun jälkeen virheellisesti Tillikkajärven kansallispuistosta. Oikea nimi on Tiilikkajärven kansallispuisto.

Kuka?

Maria Ohisalo

  • Syntynyt vuonna 1985 Helsingissä.

  • Koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri ja yhteiskuntatieteiden tohtori.

  • Väitöskirja käsitteli leipäjonoja ja huono-osaisuutta.

  • Vihreiden puheenjohtaja vuodesta 2019.

  • Sanna Marinin hallituksen ympäristö- ja ilmastoministeri vuoden 2022 kesäkuusta lähtien, toimi sitä ennen sisäministerinä.

  • Perheeseen kuuluvat puoliso ja vuodenvaihteessa syntynyt tytär.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Osaston luetuimmat