Amazonin sademetsään raivattua laitonta soijapeltoa kuvattiin 2014.

Ihminen voitti, luontoa hävisi

Parhaillaan käynnissä oleva YK:n luontokokous tahtoisi antaa luonnolle kolmasosan maapallon pinta-alasta. Nykytilaan verrattuna se on paljon.


11.12.2022 2:00 | Päivitetty 11.12.2022 7:25

Mooseksen kirjassa Jumala antaa ihmiskunnalle käskyn:

”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.”

Näin on sittemmin tehty.

Maailman väkiluku ylitti marraskuussa kahdeksan miljardin rajapyykin. Ihminen on muuttanut merkittävästi 75 prosenttia maalla olevista elinympäristöistä. Merillä vastaava luku 66 prosenttia.

Vallitseminen on toteutunut merkityksessä ”hallita, dominoida”. Vähemmän on nähty varjelua.

Meneillään on maapallon historian kuudes sukupuuttoaalto, ja sen aiheuttaja on ihminen.

Lajeja katoaa, ja yleistenkin lajien populaatiot surkastuvat.

Ympäristöjärjestö WWF:n raportin mukaan maapallon selkärankaisten villieläinten kannat ovat kutistuneet keskimäärin 69 prosenttia vuosina 1970–2018.

Suomessa luontokato näkyy uhanalaisuusarvioissa. Esimerkiksi Suomessa pesivistä lintulajeista puolet on joko uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Viljelijät ympäri maailmaa ovat huolissaan pölyttäjähyönteisten kadosta.

Tämä on lähtötilanne YK:n suuressa luontokokouksessa, joka on parhaillaan käynnissä Kanadan Montrealissa.

Kokous alkoi keskiviikkona ja jatkuu joulukuun 19. päivään asti.

Pölyttäjiä työssään niityllä Keuruulla.

Maailman maat yrittävät sopia Montrealissa tavoitteista, joilla luonnon köyhtyminen saataisiin pysähtymään vuoteen 2030 mennessä. Siitä alkaisi palautuminen.

Ensiksi käännettä tavoiteltiin vuoteen 2010 ja sitten vuoteen 2020 mennessä. Niissä epäonnistuttiin. Nyt yritetään taas.

Jykevin Montrealissa esillä oleva keino on suojella 30 prosenttia kaikkien valtioiden maa- ja merialueista.

Tällä ei tarkoiteta tiukkaa suojelua, joka estäisi kaiken taloudellisen toiminnan. Maat saisivat itse päättää, minkälaisiin maastoihin 30 prosentin suojelu niiden rajojen sisällä kohdistuu.

Silti kyseessä on iso luku.

Harva tulee ajatelleeksi, kuinka ison osan maapalloa ihminen jo toimillaan peittää.

Lue lisää: Luonnolta loppuu tila – hätkähdyttävät grafiikat näyttävät, kuinka ihminen dominoi planeetta Maata

YK:n luontopaneelin mukaan elinympäristöjen tuhoaminen ja pirstominen on merkittävin luontokadon syy. Neljä muuta syytä – tärkeysjärjestyksessä – ovat eliöiden suora hyödyntäminen kuten metsien liika hakkaaminen ja ylikalastus, ilmastonmuutos, saasteet ja haitalliset vieraslajit.

Tarkastelun voi aloittaa ruuasta. Onhan ihmisen pakko syödä.

Lähes puolet maapallon asuinkelpoisesta maa-alasta on otettu ruuantuotannon käyttöön. Sillä on villiin luontoon iso vaikutus.

Ruuantuotannon suuri pinta-ala ei tarkoita sitä, että puolet maapallosta olisi yhtä peltoa, jossa vallitsevat hyönteismyrkyt, teholannoitus ja maaperää köyhdyttävä viljely. Viljelyä on monenlaista.

Lisäksi noin 75 prosenttia ruuantuotantoalasta on laidunmaata. Laitumilla ruokailevat lihaa ja maitoa tuottavat eläimet. Noin kaksi kolmannesta laitumista on sellaisia, joilla ihmisen ruokakasvit eivät kasvaisi. Suomessakin on alueita, joissa nurmi menestyy mutta viljat eivät.

Naudat laidunsivat Keniassa Taitavuorten juurella. Samalla savannilla ruokailivat myös norsut, puhvelit ja seeprat. Ylilaidunnus on kuitenkin paikoin muodostunut ongelmaksi.

Laidunmaakin voi olla luonnoltaan rikasta. Toisaalta uuden laidunmaan raivaaminen aiheuttaa maailmalla metsäkatoa.

Euroopan unionissa ollaan hyväksymässä asetusta, joka kieltäisi vaikkapa naudanlihan, kahvin, kaakaon tai soijan tuonnin alueilta, joilla ruuan tuottamiseksi on hävitetty EU:n ulkopuolella alkuperäisiä metsiä.

Kuusta kasvavaa talousmetsää Luumäellä.

Metsät ovat maatalousmaan lisäksi toinen suuri maapallon maapinta-alan luokka. Niitä on 38 prosenttia asuinkelpoisesta maasta. Valtaosa niistä sijaitsee viidessä valtiossa: Venäjällä, Brasiliassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa.

Metsissäkin ihmisen jalanjälki on suuri.

Ikimetsiä, joihin ihminen ei olisi koskaan merkittävästi vaikuttanut, on enää neljäsosa maailman metsistä. Niitä löytyy esimerkiksi Amazonin sademetsästä.

Kutistuva Amazon on esimerkki luonnon monimuotoisuuden tiivistymästä. Montrealissa valmisteltava sopimus haluaa painottaa suojelua alueille, joissa luonnon kirjo on kaikista rikkainta.

Tämä herättää kysymyksen oikeudenmukaisuudesta: haluavatko luontonsa jo jyränneet maat nyt suojella eliöitä siellä, missä ihmisen vaikutus on toistaiseksi jäänyt pienemmäksi?

Euroopassa metsien suojeluaste on kaikista maanosista pienin.

Suomessa asuvalle voi syntyä vaikutelma, että täällä Pohjolan perukoilla ihmisen jalanjälki luontoon olisi yhä pieni.

Tämä johtuu siitä, että Suomi on onnistunut säilyttämään metsänsä ja myös kasvattamaan niiden alaa merkittävästi viime vuosikymmeninä. Metsätaloutta on harjoitettu Suomen luontoon kuuluvilla puulajeilla eli männyllä, kuusella ja koivulla.

Luonnonvarakeskuksen eli Luken tilastojen mukaan Suomen maapinta-alasta on metsämaata 66 prosenttia. Jos metsäksi lasketaan myös soiset kitumaat, joilla puu kasvaa hitaammin, nousee metsien ala 75 prosenttiin.

Toisaalta: jos näet missä tahansa Suomessa kulkiessasi tien laidassa metsän, on 94-prosenttisen todennäköistä, että se ei ole lähelläkään luonnontilaa.

Talousmetsistä puuttuu lehtipuita, kuollutta puuta ja todella vanhat puut. Puiden ikärakenne ja siten koko lajisto ovat yksipuolisia siihen verrattuna mitä ne voisivat olla, vaikka kuolleen puun ja esimerkiksi avainlaji haavan määrää talousmetsissä on saatu lisättyä.

Suomen metsämaasta on hakkuiden ulkopuolella ja tiukasti lailla suojeltuna 6,1 prosenttia. Suojelualueillakaan ei toki kaikki metsä ole ”kirveen koskematonta”, johon ei koskaan olisi kajottu.

Seuraavaksi tulevat kitu- ja joutomaat. Ne ovat pääosin erilaisia soita. Suomi on – tai on ainakin ollut – soiden maa. Soilla on aivan oma lajistonsa ja niihin on varastoitunut hiiltä monin verroin enemmän kuin Suomen metsiin.

Vanhaa metsäojaa kaivettiin auki Ulvilassa 2005, jotta metsän kasvu paranisi.

Soiden kohdalla Suomi on kuitenkin tehnyt jonkinlaisen alkuperäisluonnon taltuttamisen maailmanennätyksen. Soita on kuivatettu ojittamalla metsiksi ja pelloiksi niin paljon, että arvioiden mukaan ojien yhteenlaskettu mitta yltäisi maapallon ympäri noin 35 kertaa.

Uusien soiden ojittaminen oli kiivaimmillaan 1960-luvulla, mutta se ei ole täysin loppunut vieläkään. Vanhojen ojien avaamiseen saa yhä valtiontukia.

Vaurautta tuonutta metsäalan kasvua on siis saatu aikaan toisen luontotyypin kustannuksella. Osa ojituksista tehtiin paikkoihin, joihin ei talousmetsää lopulta saatu kasvamaan.

Nykyään Suomessa on suota jäljellä 9 miljoonaa hehtaaria. Siitä on ojitettua yli puolet.

Tytöt palasivat koulusta Kiberan slummissa Nairobissa 2018. Tyttöjen kouluttaminen on yksi väestönkasvun hallitsemisen tärkeimmistä keinoista.

Lukujen läpikäynti voi herättää kysymyksen Montrealin tavoitteen realistisuudesta.

Mistä 30 suojeluprosenttia kaivetaan, jos maailman asuinkelpoisesta maasta yli 80 prosenttia on joko maatalousmaata tai säännöllisesti hakattavaa metsää? Lisäksi tulevat vielä kaupungit, liikenneväylät ja muut rakennetut alueet.

Maailman maa-alasta on nykyään suojeltu jollain tapaa noin 15 prosenttia ja meristä 8 prosenttia.

Tehtävää vaikeuttaa väestönkasvun jatkuminen. Maailman väestö tulee kasvamaan vähintään kymmeneen miljardiin, kunnes sen odotetaan kääntyvän laskuun vuoden 2070 tai vuoden 2100 tienoilla. Lapsiluvut laskevat lähes kaikkialla maailmassa, mutta käänne tapahtuu viiveellä.

Lue lisää: Väestöräjähdys peruttu? Väestön­kasvun loppu on näköpiirissä myös niillä maailman alueilla, jotka on totuttu yhdistämään suurperheisiin

Montrealin 30 prosentin tavoite ei kuitenkaan ole niin mahdoton, miltä se aluksi voi kuulostaa. Luontoa voidaan tervehdyttää myös niillä alueilla, joilla asutaan tai joilla tuotetaan ruokaa tai puuta.

Paljon tulee riippumaan myös määritelmistä ja tilastointitavasta. HS:lle lukuja koonneen Luken johtavan tutkijan Kari Korhosen mukaan jonkinlaisen suojelun piirissä on jo nyt Suomen metsä-, kitu- ja joutomaasta 18,9 prosenttia. Lisäksi vielä rajoitetussa käytössä on 1,9 prosenttia.

Suojelu keskittyy Pohjois-Suomeen ja soisille alueille, missä puu ei juuri kasva tai kasvaa hitaasti.

Jalankulkija kulki YK:n suuren luontokokouksen kyltin ohi Kanadan Montrealissa.

Joka tapauksessa luonnon tilaa pitää pystyä parantamaan myös siellä, missä ihminen sitä hyödyntää.

Siihen auttavat kokouksen muut neuvottelukohdat. Kanadassa haetaan sopua esimerkiksi tavoitteista, joilla vähennettäisiin teollisten lannoitteiden ja hyönteismyrkkyjen käyttöä.

Aiemmissa päätösluonnoksissa on kirjattu, että ympäristöön joutuvia ravinteita haluttaisiin vähentää vähintään puolella ja tuholaismyrkkyjä kahdella kolmanneksella. Ei ole varmaa, että nuo tavoitteet menevät Montrealissa läpi.

Joka tapauksessa maataloutta halutaan ohjata kestävään suuntaan. Kestävässä maataloudessa maaperän multavuus säilyy ja vesistöt ja hyönteiskannat eivät liiaksi kärsi. Nykymenolla maaperän tuottavuus vähenee.

YK:n maatalousjärjestö FAO:n mukaan maaperän hedelmällisyys on heikentynyt jo kolmanneksella maapallon viljelyalasta ja maaperän köyhtyminen uhkaa vuoteen 2050 mennessä jopa 90 prosenttia viljelymaista.

Ihmiskunta on raivannut tarpeilleen tilaa ja ”voittanut luonnon”, mutta samalla on käynyt kuin oman oksan sahaajalle: elämää ylläpitävät luonnonjärjestelmät ovat haurastuneet. Lopulta ihminenkin on osa luontoa.

Varsinkin kehittyneet maat ovat kasvattaneet hyvinvointiaan ottamalla luonnolta velkaa, totesi Cambridgen taloustieteilijä Partha Dasgupta Britannian hallituksen tilaamassa kuuluisassa raportissa.

Luontopääoma kutistuu, kun luontoa käytetään enemmän kuin se uusiutuu. Silloin myös ekosysteemien tuottavuus vähenee. Saadaan pienempiä satoja, vähemmän puunkasvua, vähemmän ilmastonsäätelyä, vähemmän puhdasta vettä ja vähemmän puhdasta ilmaa.

Lue lisää: Cambridgen tähti­ekonomisti varoittaa: Länsi­maiden elintaso tulee laskemaan, koska pumppaamme tyhjiin tärkeintä pää­omaamme.

Montrealin kokouksen voi hahmottaa myös yrityksenä aloittaa luontovelan takaisinmaksu.

Kulutustakin pitäisi muuttaa. Yllä esitetyt pinta-alat näyttäisivät hyvin toisenlaisilta, jos rikkaiden maiden elämäntyyli ei tuhlaisi niin paljon resursseja, joita otetaan ympäri maailmaa.

Lue lisää: Parhaita timanttijuttuja: Vuosi, jolloin yksi maapallo vielä riitti ihmiskunnan kulutukselle, on yllättävän lähellä – ”Eihän sitä hirviästi sillon ostettu”

Esimerkiksi ruuantuotannon suureen pinta-alaan on vaikuttanut lihansyönnin nopea kasvu rikkaissa ja kehittyvissä maissa. Maailman viljasta alle puolet päätyy ihmisravinnoksi. Suuri osa siitä syötetään lihaa ja maitoa tuottaville eläimille, jotka eläessään käyttävät itse valtaosan rehunsa energiasta.

Emakot imettivät porsaitaan häkeissä Martin Ylikönnön sikatilalla Huittisten Vampulassa.

Suomessakin ohraa, kauraa ja jopa vehnää kasvatetaan Luonnonvarakeskuksen tietojen mukaan enemmän eläinten rehuksi kuin ihmisten ruuaksi. Suomessa syödään nykyään lihaa keskimäärin henkeä kohti yli 80 kiloa vuodessa, kun vielä 1960-luvulla luku oli alle 40 kiloa.

Yli miljardin asukkaan Intiassa luku on yhä alle viisi kiloa.

Science-lehdessä julkaistussa usean tutkimuksen meta-analyysissä tutkijat laskivat, että jos kaikki maailman asukkaat ryhtyisivät vegaaneiksi, ruuantuotantoon tarvittava pinta-ala vähenisi 75 prosenttia. Vähennys olisi pääosin laidunmaata.

Montrealin kokouksessa ruokavalioihin ei kuitenkaan oteta kantaa. Päätösluonnoksen tavoitelistassa puhutaan yleisemmin kestävyydestä.

”Varmistetaan, että kaikkia maatalouden, kalanviljelyn ja metsätalouden käytössä olevia alueita hoidetaan kestävästi”, tekstissä lukee.

Tavoitteen mukaan tämä pitäisi tehdä luonnon monimuotoisuuden kestävällä käytöllä, joka lisää luonnon ”tuotantojärjestelmien tuottavuutta ja häiriönsietokykyä”. Ylikulutusta haluttaisiin vähentää puoleen nykyisestä ”kulttuuriset mieltymykset huomioiden”.

Luonnolle kolmannes ei siis ole mahdoton tavoite. Sen onnistumiseksi kuitenkin tarvittaisiin muutoksia kaikilla tasoilla: päätöksenteossa, yrityksissä ja kulutustottumuksissa. Aivan ensimmäiseksi tavoitteesta pitäisi saavuttaa yksimielisyys yli 190 maan kesken.

Tarkennus 12. 12. klo 9.20: Selvennetty lausetta soiden hiilen sitomisesta. Suot ovat Suomessa metsiä suurempi hiilen varasto. Sitomisella ei tarkoitettu hiilinielua, joka on eri asia.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat