Keskustan vastustus pudotti luonnonsuojelu­laista pois myös purojen suojelun

Poistettu muotoilu olisi voinut suojata puroja esimerkiksi huolellisempana ylityskohtien rakentamisena.

Tämä puro on suojelualueella Sandbackassa Vantaalla.

2.12.2022 16:22

Kun uudistettavasta luonnonsuojelulaista poistettiin uhanalaisia luontotyyppejä koskeva pykälä, samalla hallituksen esityksestä hävitettiin myös puroille, lähteiköille ja kalkkilammille ehdotettu suoja. Lisäksi yleisempi varovaisuusperiaate laimennettiin epämääräisempään muotoon.

Lue lisää: Virkamiehen laskelma vaikutti keskustan haluun vesittää luonnon­suojelulakia – sitä ei voi tarkistaa, koska se meni paperinkeräykseen

Lue lisää: ”En ole tätä itse keksinyt”, sanoo virkamies – Mistä syntyi keskustan huoli puiden kaupaksi saamisesta?

Hallituksen alkuperäisessä esityksessä ehdotettiin, että vesilakiin olisi suojeltujen vesiluontotyyppien joukkoon lisätty purot, lähteiköt ja kalkkilammet.

Hallituspuolue keskustan sekä oppositiossa olevien kokoomuksen ja perussuomalaisten edustajat äänestivät ympäristövaliokunnassa vesilain luontotyyppilisäykset pois. Keskustan kansanedustajat toimivat näin vastoin hallituksen aiempaa, yksimielistä kantaa, jota myös keskustan ministerit olivat olleet hyväksymässä ja esittämässä.

Nykyisessä vesilaissa on mainittu norot, lähteet, fladat, kluuvijärvet sekä pikkulammet ja -järvet. Kyseisen pykälän mukaan niiden luonnontilaa ei saa vaarantaa. Puroille ei vastaavaa täsmällistä suojaa nykyisessä vesilaissa ole.

Keskusta on perustellut purojen suojan poistamista omaisuudensuojalla. Kokoomukselle puolestaan ei juuri tämän pykälän poistaminen ollut tärkeää.

”Vesilain muuttamisen poisto oli osa pakettia, jolle löytyi enemmistö. Se ei siis ollut meidän vaatimus eikä prioriteetti, se vain meni osana tätä kokonaisuutta”, sanoo Kai Mykkänen, kokoomuksen edustaja ympäristövaliokunnassa.

Kokoomukselle sen sijaan oli tärkeää saada laista pehmennettyä sinne esitettyä varovaisuusperiaatetta. Tähän asiaan palataan tämän jutun loppupuolella.

Vesilaki tarjoaa vesiluonnolle suojaa erilaisten hankkeiden yhteydessä: olivat ne sitten vaikkapa vedenottoa tai rakentamista.

Vesilaki suojaa nimensäkin mukaisesti itse vettä tai vesistöä, esimeriksi purouomaa. Se ei siis ulotu suojaamaan puroa ympäröivää metsää.

Myös vesilain muuttamista ehdottavassa kohdassa todetaan, ettei vesilain mukainen luontotyyppisuojelu vaikuta uoman ulkopuoliseen maankäyttöön kuten esimerkiksi metsänkäsittelyyn.

Painon lähde Valkeakoskella.

Miltä suojeltavien luontotyyppien joukkoon pääseminen puroja sitten olisi suojannut?

Luonnonsuojelubiologi, yliopistolehtori Panu Halme Jyväskylän yliopistosta ottaa omalta lähiseudultaan kaksi esimerkkiä, joissa ehdotetusta suojasta olisi voinut olla apua.

Halme oli törmännyt kaavaan, joissa luonnontilaisen puron yli oli kaavoitettu kevyen liikenteen väylä. Se oli tarkoitus toteuttaa tavallisena siltarumpuna.

”Olisiko tässä vesilaki voinut olla apuna, että ylityksestä olisi pitänyt tehdä korkeampi, jotta puro olisi pääsyt ali?”

Toinen Halmeen muistelema tapaus oli Nelostien parannus. Sitä tehtiin taimenpuron kohdalla talvipakkasilla. Töiden yhteydessä purosta oli poistettu lumet ja jääkansi, minkä seurauksena puro jäätyi pohjaan asti ja taimenet ja hyönteiset kuolivat.

”Olisiko lain tuoma kielto vaarantaa tällainen puro voinut siirtää rakennustyöt vaikkapa kesäaikaan”, Halme kysyy.

Tapaukset ovat esimerkkejä, joissa vesilain suojaa ehkä olisi voitu soveltaa. Todellista käytäntöä ei tiedetä, sillä purot eivät nyt ole vesilain suojaamia luontotyyppejä eli toistaiseksi niiden vaarantamista ei täsmällisesti ole kielletty.

Todennäköisesti vesilain muutos olisi vaikuttanut ainakin ojituksiin. Tämä mainitaan myös lakiehdotuksen vaikutuksissa.

Purot siis puuttuvat vesilain suojeltavista vesiluontotyypeistä, mutta ne mainitaan metsälain pykälässä 10, jossa listataan erityisen tärkeitä elinympäristöjä.

Metsälaki kuitenkin suojaa nimensäkin mukaisesti purojen lähiympäristöjä eli pienilmastoltaan kosteita rantametsiä puron välittömässä läheisyydessä.

Siksi itse puro olisi haluttu lisätä oikeusministeriön vastuulla olevaan vesilakiin, jotta myös itse vesiympäristö eli purouoma olisi saanut suojan.

”Tältä luontotyypiltä puuttuu kokonaistarkastelu. Tätä ongelmaa tässä yritettiin korjata. Eli vesistö olisi suojattu vesilaissa ja lähiympäristö metsälaissa”, sanoo ympäristöneuvos Hanna-Leena Keskinen ympäristöministeriöstä.

Tunturipuro Pallastunturilla.

Suomessa on enintään 9 000 luonnontilaista tai sen kaltaista puroa ja niiden kokonaispituus on arviolta 9 200 kilometriä.

Puroilla ja lähteiköillä on merkitystä sekä paikallisen että hyvin laajan luontovaikutuksen kautta, sillä molemmat ovat vesistöjen latvojen luontotyyppejä.

”Jos katsoo mitä tahansa järveä tai vaikka Itämerta, valtaosa niiden vedestä tulee jokien kautta, joihin vesi pääosin tulee latvapurojen kautta. Ja iso osa purojen vedestä on peräisin lähteistä”, ekologi Panu Halme sanoo.

”Niitä suojelemalla suojellaan siis paikallisia luontoarvoja, mutta samalla laajasti Suomessa kaikkien meidän valuma-alueiden vesitaloutta: jokia, järviä ja lopulta Itämerta.”

Halme muistuttaa, että vaikutukset latvavesiin valuvat aina myös alavirtaan – mutta eivät ylävirtaan. Äärimmäinen ja harvinainen esimerkki voisi olla vaikka myrkkyvuoto, joka tappaa eliöt alavirran suuntaan. Silloin ylävirrasta lajeja pääsee leviämään uudelleen alavirtaan.

Sama pätee miedompaan esimerkkiin kuten hakkuisiin tai rakennushankkeeseen, jonka takia puroon valuu ravinteita tai kiintoainetta.

”Kaikki mitä on saatu säästetty luonnontilaisena ylävirtaan päin, on reservaattia, mistä lajit pääsevät leviämään takaisin. Siksi kaikki tutkijat tunnistavat, että purojen suojeleminen on hirveän kustannustehokasta, koska siinä säästetään sekä paikalliset luontoarvot että kaikki siitä alavirtaan”, Halme sanoo.

Lisäyksessä mainittuja kalkkilampia on Suomessa enintään muutamia satoja. Ne ovat harvinaisia elinympäristöjä, joissa on harvinaisia lajeja.

Niiltä puuttuu tällä hetkellä kaikki lain suoja.

Vesilaissa mainitaan nyt lähteet. Lähteet ovat kuitenkin elinympäristöinä laajempia kokonaisuuksia, joihin kuuluu tihkupintoja ja muita vetisiä ympäristöjä. Siksi luontotyyppiä olisi haluttu laajentaa puhumalla lähteiköistä, ettei suoja koskisi vain yksittäistä lähteensilmää.

Luonnontilaisia tai sen kaltaisia lähteikköjä on joitakin tuhansia.

Josvaholmin lähteikkö Reunan kylässä Vantaalla.

Uhanalaisten luontotyyppien ja vesilain muutoksen poistamisen lisäksi keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset myös lievensivät uuteen luonnonsuojelulakiin kirjoitettua varovaisuusperiaatetta.

Tämä oli tärkeä asia erityisesti kokoomukselle.

Varovaisuusperiaate on yksi tärkeitä ympäristöpolitiikkaa ohjaajia ajatuksia. Sen mukaan on toimittava sen mukaan, että haittoja ei vahingossakaan tule, vaikka niistä ei olisi täyttä varmuutta. Otetaan siis mieluummin varman päälle kuin mitään riskejä.

Hallituksen luonnonsuojelulakiesityksessä luki alunperin näin:

”Toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhan torjumiseksi ei tämän lain soveltamisessa ja sen mukaisessa päätöksenteossa saa lykätä tieteellisen tiedon puutteen tai sen epävarmuuden perusteella. ”

Ympäristövaliokunnan käsittelyssä kohta muotoiltiin uudelleen näin:

”Tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen mukaisessa päätöksenteossa kiinnitetään huomiota luonnon monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen tai häviämisen uhkaan, vaikka siitä ei olisi olemassa varmistettua tieteellistä tietoa.”

Toimenpiteiden tekeminen siis muutettiin huomioon ottamiseksi.

Kai Mykkäsen mukaan kokoomuksen pelko oli, että vahvempi muotoilu olisi voinut estää erilaisia tuulivoima- tai akkuhankkeita.

”Oikeusvaikutukset tällä olisivat olleet epävarmoja ja voineet tuoda huonoa luvituskulttuuria. Näen jo nyt ihan liikaa keissejä, joissa jokin hanke on jo saanut luvan, joka sitten kaatuukin jossain oikeusasteessa, kun tulkintoja vedetään eri suuntiin”, Mykkänen sanoo.

Luonnonsuojelulain uudistamisesta vastannut lainsäädäntäneuvos Pasi Kallio puolestaan ei näe kohdan heikentämistä erityisen merkittävänä.

Hän muistuttaa, että varovaisuusperiaate on jo yleisesti käytössä kansainvälisessä, EU-tason sekä kansallisessa oikeuskäytännössä.

”Siihen viitataan oikeuden päätöksissä tuon tuostakin, meillä esimeriksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä. Tämä tuskin muuttuu, vaikka laissa muotoilu olisi tuo”, Kallio sanoo.

Juttua varten on lisäksi haastateltu ryhmäpäällikkö Anne Rauniota Suomen ympäristökeskus Sykestä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat