Vaikka eduskunta tasa-arvoistui, miehet keskeyttävät muita puhujia yhä paljon enemmän kuin naiset

Kun Marjatta Stenius-Kaukonen valittiin eduskuntaan 28-vuotiaana 1970-luvulla, häntä luultiin usein sihteeriksi. Vuosikymmenten aikana poliittiseen johtoon on päässyt enemmän naisia. Nyt he pitävät puheita jo lähes yhtä paljon kuin miehet.

Eduskunnassa aktiivisia välihuutelijoita ovat kansanedustajat Kimmo Kiljunen (sd) ja Leena Meri (ps).

26.12.2022 2:00 | Päivitetty 27.12.2022 15:32

Ajatella!” (Leena Meri, ps)

”Mitä ihmettä?” (Jenni Pitko, vihr)

”Käsittämätöntä!” (Mauri Peltokangas, ps)

Välihuudot raikaavat istuntosalissa, kun eduskunnassa käydään täysistuntoja. Mitä tulenaremmasta aiheesta edustajat keskustelevat, sitä kiivaampia välihuutoja tyypillisesti kuullaan. Edelliset esimerkit ovat täysistunnosta, jossa eduskunta käsitteli lakia sukupuolen vahvistamisesta eli niin sanottua translakia.

Välihuuto tarkoittaa puheenvuoron pitäjän keskeyttämistä omalta paikalta huutamalla. Välihuudot ovat eduskunnan tapakulttuurissa täysin sallittuja, mutta niiden pitäisi olla napakoita sivalluksia, ei epämääräistä mölinää.

Välihuutoihin liittyy mielenkiintoinen tilastotieto: miehet tekevät niitä selvästi enemmän kuin naiset. Kuluvalla kaudella tehdyistä välihuudoista 75 prosenttia on miesten tekemiä. Naisista aktiivisin välihuutaja on perussuomalaisten Leena Meri.

Välihuutojen epätasainen sukupuolijakauma näyttää olevan sitkeä ilmiö. Koko eduskunnan historian aikana miehet ovat tehneet välihuudoista 85 prosenttia.

Perussuomalaisten kansanedustaja Leena Meri puhui eduskunnassa marraskuussa. Vieressä kokoomuksen kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen.

Tiedot ovat peräisin Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston Parlamenttisampo-palvelusta, joka avautuu yleiseen käyttöön alkuvuodesta 2023. Aineisto käsittää kaikki täysistuntopuheenvuorot yksikamarisen eduskunnan ensimmäisestä täysistunnosta lähtien.

Istuva eduskunta on sukupuolijakaumaltaan historian tasa-arvoisin. Kevään 2019 vaaleissa eduskuntaan valittiin 94 naista eli 47 prosenttia kaikista edustajista.

Vaikka välihuutoja tekevät edelleen enemmän miehet, varsinaiset täysistuntopuheet jakautuvat varsin tasapuolisesti naisille ja miehille. Naiset ovat kuluvalla kaudella pitäneet 45 prosenttia täysistuntopuheista. Kukaan kansanedustaja ei ole kertonut olevansa muunsukupuolinen, joten tässä artikkelissa käytetään jakoa vain naisiin ja miehiin.

Aktiivisin naispuhuja on tällä kaudella ollut kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah.

Essayah pohtii, että hänen kärkipaikkaansa voi vaikuttaa koronapandemian aiheuttama poikkeuksellinen ajanjakso eduskunnassa. Tiukimpien rajoitusten aikaan eduskunnassa sai olla paikan päällä kolmasosa edustajista, mutta tämän kiintiön ulkopuolelta paikalla saivat olla eduskuntaryhmien ja puolueiden puheenjohtajat.

Niinpä Essayah istui salissa enemmän kuin moni muu.

”Meidän, jotka olimme paikan päällä, täytyi siis pitää isompi osuus puheista.”

Eduskunnan historian alusta laskettuna naiset ovat pitäneet puheista 26 prosenttia.

Naisten puheiden määrä on kasvanut tietysti yksinkertaisesti siksi, että itse naisten määrä eduskunnassa on lisääntynyt. Muutkin seikat kuitenkin vaikuttavat: nyt puolueiden puheenjohtajat ovat lähes kaikki naisia, ja myös hallituksessa on naisenemmistö.

Ministerit pääsevät – tai joutuvat – ääneen usein, sillä he esittelevät päätettävät lait ja puolustavat niitä istuntosalissa.

Naisten voi kuitenkin sanoa puhuneen eduskunnassa aktiivisesti jo menneinä vaalikausina, sillä naisia on Aalto-yliopiston tuottamien tilastojen perusteella ollut 18 prosenttia eduskunnan kaikista puhujista. Se on hieman yllättävää, sillä eduskunnan erilaiset perinteet ovat myös automaattisesti nostaneet puhujiksi enemmän miehiä.

”Vuonna 2019 tuli aika paljon nuoria naisia eduskuntaan, ja he ottivat heti hyvin tilaa.”

”Eduskunnan ja eduskuntaryhmien poliittiseen kulttuuriin kuuluu tiettyjä hierarkioita sen suhteen, ketkä pääsevät pitämään ryhmäpuheenvuoroja tai esittämään avauskysymyksen kyselytunnilla. Hierarkiat liittyvät pääsääntöisesti kokemukseen ja eduskuntatyön pituuteen”, sanoo yliopistotutkija Jenni Karimäki Helsingin yliopistosta.

”Kun miehiä on ollut enemmän ja he ovat tehneet pidempiä eduskuntauria, he ovat olleet yliedustettuina näissä statusasemissa.”

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah puhui eduskunnassa joulukuussa.

Myös tämän vaalikauden puhekuningatar Essayah sanoo, että kirjoittamattomat mutta vakiintuneet perinteet vaikuttavat eduskuntatyöhön. Asetelma, jossa seniorit hallitsevat täysistuntokeskusteluja, on kuitenkin hänen mielestään murenemassa.

”Vuonna 2019 tuli aika paljon nuoria naisia eduskuntaan, ja he ottivat heti hyvin tilaa. Muistan, kun itse tulin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuonna 2003, niin silloin oli enemmän sellainen mentaliteetti, että ensimmäisen kauden edustajat pikkuisen harjoittelevat, ja eturivissä pidettiin enemmän puheita.”

Essayahin mukaan kyse ei kuitenkaan ole leimallisesti sukupuoliasiasta.

”Minusta tässä on sukupolvien välinen ero. Eduskuntaan tullaan nykyään erilaisista taustoista. Monet ovat olleet aiemmin erilaisissa asiantuntijatehtävissä ja tottuneet puhumaan.”

Myös virallisissa rakenteissa on tapahtunut muutoksia. Aiemmin valiokuntien välillä saattoi olla suuriakin eroja siinä, missä valiokunnissa miehet ja naiset olivat. Perinteisesti naisvoittoinen valiokunta oli sosiaali- ja terveysvaliokunta. Tälläkin hetkellä valiokunnassa on selkeä naisenemmistö, mutta puheenjohtaja on mies, Markus Lohi (kesk).

”Tänä päivänä ryhmissä katsotaan tarkemmin sitä, että sukupuolijakaumat valiokunnissa olisivat mahdollisimman tasaisia. Kun julkisuuteen tuli kuva puolustusvaliokunnassa ja kuvassa oli vain miehiä, niin kyllähän siitä nousi heti sosiaalisessa mediassa keskustelu, vaikka valiokunnassa on myös naisia”, Essayah sanoo.

Kun puolustusvaliokunta oli lokakuussa tapaamassa presidenttiä, tilaisuudesta julkaistiin kuva, jossa oli presidentti mukaan luettuna 16 miestä eikä yhtään naista. Vaikka naisedustajat puuttuivat kuvasta, kuvan välittämä todellisuus ei ollut mahdottoman väärä: puolustusvaliokunnassa on tällä hetkellä 15 miestä ja kaksi naista.

Lue lisää: Kuvaan mahtui 16 miestä, kun puolustus­valio­kunta tapasi presidentin

Suomen ensimmäisissä eduskuntavaaleissa vuonna 1907 valittiin 19 naista kansanedustajaksi. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei kuitenkaan edennyt lineaarisesti, sillä itsenäistymisen jälkeen naisten määrä romahti ja oli pienimmillään vuoden 1930 vaaleissa. Silloin eduskuntaan valittiin ainoastaan 11 naista eli 5,5 prosenttia kansanedustajista.

Jenni Karimäen mukaan selkeä käänne tapahtui 1970-luvulla.

”Naisia alettiin valita enemmän eduskuntaan, eivätkä he nousseet politiikkaan vain puolueen naisjärjestön edustajina vaan varsinaisen puolueen kautta. Tämän jälkeen naisia alkoi nousta enemmän myös puolueiden johtaviin tehtäviin.”

Pitkään oli niin, että myös naiset äänestivät ennemmin miehiä kuin naisia, Karimäki sanoo.

”1990-luvulla tapahtui ensimmäisen kerran siirtymä siihen, että naiset äänestävät enemmän naisia kuin miehiä. Viime vaaleissa naisten ja miesten sukupuolen mukainen äänestäminen oli poikkeuksellisen tasaista.”

Kyseessä on toisaalta numeerinen mutta myös kulttuurinen muutos, Karimäki sanoo. Sekä kansalaisten kesken että eduskunnan sisällä on tapahtunut muutos: sukupuoli ei enää ole pätevyyttä automaattisesti ohjaava tekijä, ja edustajan sukupuolen merkitys esimerkiksi vastuuta jaettaessa on vähentynyt.

Kulunut vaalikausi on täysin poikkeuksellinen sen suhteen, että hallituksessa on naisenemmistö ja johtoviisikko koostuu naisista. Aika ajoin keskustellaan siitä, onko sukupuoli näkynyt kritiikissä hallitusta kohtaan.

Jyväskylän yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan ministerit saavat runsaasti vihapuhetta, mutta ministerin sukupuoli ei vaikuta vihapuheen esiintyvyyteen. Toisaalta vuosi sitten sotilasliitto Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen (Stratcom) julkaisema tutkimus kertoi, että suomalaiset ministerit saavat osakseen hyvin paljon naisvihamielistä häirintää.

Karimäen mukaan hallitusta on kritisoitu aivan normaalisti asioista mutta myös sukupuolen perusteella.

”On puhuttu esimerkiksi huulipunahallituksesta. Kritiikki on kohdistunut enemmän naiseuteen kuin vastaavassa asemassa olevien miesten kohdalla olisi tapahtunut. Mutta kritiikkiä on tullut myös paljon muusta.”

Entä millaista elämä oli eduskunnan naisille menneinä vuosikymmeninä?

Soitetaan Teams-puhelu Pälkäneelle ja kysytään Marjatta Stenius-Kaukoselta. Entinen taistolainen Stenius-Kaukonen valittiin eduskuntaan Skdl:n listalta vuonna 1975. Hän jätti eduskunnan viimeisen kerran vuonna 2003, jolloin puolue oli vaihtunut vasemmistoliittoon.

”Kun nousin eduskuntaan, olin 28-vuotias. Kun valiokunta kävi jossain matkoilla, niin minua pidettiin sihteerinä, ajateltiin, että eihän tuo voi olla kansanedustaja. On siitä mennyt eteenpäin, mutta ei vieläkään varmasti ole täydellistä.”

Marjatta Stenius-Kaukonen kuvattiin eduskunnassa vuonna 1991.

Stenius-Kaukosen mukaan vähättely kohdistui hänen aikanaan naisiin puolueesta riippumatta.

”Ihan samalla tavalla sitä kokivat myös kokoomuslaiset. Esimerkiksi Sirpa Pietikäinen on puhunut aiheesta julkisesti.”

Stenius-Kaukosella on hallussaan erityisen meriitti: hän on eniten täysistuntopuheita pitänyt nainen koko eduskunnan historiassa. Kymmenen eniten puhuneen edustajan joukossa ei ole muita naisia kuin Stenius-Kaukonen.

Ennätystä voi pitää erityisen merkittävänä siksi, että Stenius-Kaukosella ei eduskuntavuosien aikana ollut sellaisia vastuutehtäviä, jotka olisivat tuoneet hänelle puheenvuoroja automaattisesti. Hän ei siis toiminut ministerinä tai puolueensa, eduskuntaryhmänsä tai valiokuntiensa puheenjohtajana.

Sen sijaan Stenius-Kaukonen teki töitä pitkään ja antaumuksella sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Näistä teemoista hän myös jaksoi istuntosalissa puhua.

Marjatta Stenius-Kaukonen kuvattiin Rautajärven koululla Pälkäneellä maaliskuussa 2022.

Teams-puhelun toisessa päässä Stenius-Kaukonen kertoo juurta jaksaen ja yksityiskohtia myöten lakihankkeista, joiden edistämisessä hän oli vuosien aikana mukana. Samanlainen tyyli hänellä oli kertomansa mukaan myös eduskunnassa.

”Avasin puheissani sitä, mitä lait konkreettisesti ihmisille tarkoittavat.”

Täysistuntopuheet ovat vain pieni osa kansanedustajien työtä. Suurin työ tehdään valiokunnissa, minkä lisäksi edustajilla on muun muassa erilaisia tapaamisia ja edustustehtäviä.

Stenius-Kaukonen kertoo kuitenkin, että muutamalla hänen pitämällään täysistuntopuheella oli konkreettisia vaikutuksia edustajakollegoihin. Siksi hän jatkoi vimmatusti puheiden pitämistä.

”Selostin puheissani esimerkiksi takautuvien eläkkeiden verotusta. Kerran Ben Zyskowicz, jonka kanssa olin eri mieltä varmasti melkein kaikista asioista, tuli sanomaan käytävällä, että tämän asian voisi ottaa käsittelyyn, kun väänsit sen niin hyvin rautalangasta. Kerran taas olin puhunut täysistunnossa velvoitetyöstä, ja silloin Iiro Viinanen tuli kuppilassa sanomaan, että minusta tuntuu, että olet oikeassa tässä asiassa. Asiaan saatiinkin sitten muutos.”

Stenius-Kaukosen aikana puhekulttuurissa ehti tapahtua myös lakimuutos, kun puheiden pituuksia alettiin rajoittaa.

”Se oli minulle hyvä, koska puhun aivan liikaa.”

Artikkelin tiedot puheenvuorojen ja välihuutojen määristä perustuvat Parlamenttisampo-palvelun tuloksiin. Palvelu julkaistaan alkuvuodesta 2023 osoitteessa www.parlamenttisampo.fi. Parlamenttisampo on Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijoiden kehittämä. Aineisto käsittää kaikki täysistuntopuheenvuorot yksikamarisen eduskunnan ensimmäisestä täysistunnosta lähtien.

Oikaisu: 27.12. klo 8.55 korjattu grafiikassa Ben Zyskowiczin nimi oikeaan muotoon.

Oikaisu: 27.12. klo 15.30 korjattu grafiikassa Antti Lindtmanin nimi oikeaan muotoon.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat