Vuonna 2016 Timo Harakka (sd) määritteli itsensä supercell-sosialistiksi.
Tuolloin peliyhtiö Supercellin perustajat tulivat kuuluisaksi siitä, etteivät he turvautuneet verosuunnitteluun vaan maksoivat kymmeniä miljoonia veroja myyntivoitoistaan.
Supercell-määrittely on melko ontto ja kaiketi vitsinä heitetty, mutta varsin hyvin se edelleen kuvaa digitaalisuudesta ja datasta puhuvaa liikenne- ja viestintäministeri Harakkaa.
Harakka sanoo, että nykyisessä digitaalisessa maailmantaloudessa monet olettamat, jotka liittyvät työn ja pääoman suhteisiin joudutaan miettimään uudeksi.
Tätä hän käsittelee uudessa Datakapitalismi kriisien maailmassa -kirjassaan, jonka hän on kirjoittanut neljän vuoden ministerikaudellaan.
Harakka tiivistää ajatuksensa niin, että monikansallinen pääoma vaatii vastavoimakseen kansainvälisesti voimakasta yhteistyötä etenkin duunareilta.
”Kansainvälinen liike on vastaus, kun maailma eriarvoistuu.”
Kirjassaan hän sanoo, että dataproletariaatin pitää yhdistää voimansa ja valtioiden alkaa verottaa kunnolla datayhtiöitä, joiden arvo perustuu ihmisiltä kerättyyn tietoon.
Harakan mukaan verotusta pitää suunnata niin, että se kannustaa yhtiöitä avaamaan datansa sen sijaan, että annetaan harvojen rahastaa yhteiskunnan keskeinen tieto.
Harakka sanoo jalostaneensa Pekka Himasen ja Manuel Castellin aikoinaan tekemää tietoyhteiskuntamallia.
”On kasino, jota edustaa Kalifornian Piilaakso. Sitten on kasarmi, jota edustavat autoritaariset valtiot. Sitten on eurooppalainen ja ennen kaikkea skandinaavinen kansankoti”, Harakka luettelee.
Kansankoti on osallistuva, mahdollistava sekä yhdenvertaisuutta korostava markkinatalous, hän sanoo.
”Vaihtoehdot ovat näkyvillä joka hetki. Datakasino, jossa voittaja vie koko potin. Datakasarmi, jossa data on kontrollin väline. Datakansankoti, jossa data mahdollistaa yhdenvertaisen kansalaisuuden. Valinta on meidän”, Harakka kirjoittaa uudessa kirjassaan.
”Kansankoti on kestänyt hyvin pandemian. Se pärjää yllättävän hyvin itäisen naapurimaan sotarintamalla ja taloudessa aiheuttamassa hirvittävässä kaaoksessa.”
Menestyneitä poliitikkoja on tapana syyttää siitä, etteivät he tiedä muusta elämästä kuin politiikasta.
Harakan kohdalla tämä syytös ei pure, sillä hän tuli voimalla politiikkaan vasta kymmenisen vuotta sitten.
Ennen varsinaista poliitikon uraansa hän ehti toimia palkittuna toimittajana muun muassa Ylessä sekä kirjailijana ja yrittäjänä. Hän on soittanut saksofonia bändeissä ja ansainnut elantoaan myös piirtäjänä.
Aikoinaan Harakkaa kutsuttiin nuoreksi vihaiseksi älyköksi.
”Haluan sitä paitsi osallistua Sdp:n periaateohjelman uudistustyöhön tasan yhtä kiihkeästi kuin hautautua elävältä ydinjätteeseen”, hän kirjoitti vuonna 1998 kirjassaan Viemärirotta … mutta miksei Erkko ole vieläkään adoptoinut minua?
Mutta niinpä vain kävi, että Harakan rooli demareiden nykyisen ohjelman vero- ja talouslinjauksissa on merkittävä.
Harakka liittyi Sdp:hen vuoden 2015 eduskuntavaalien alla. Hän pääsi eduskuntaan, ja jo joulukuussa 2016 hän pyrki puolueen puheenjohtajaksi. Harakka sai 32 prosenttia äänistä, mutta hävisi Antti Rinteelle.
Harakka on lähtöisin Äänekoskelta. Kuuro työläispariskunta adoptoi hänet vauvana. Harakalla on tapana sanoa, että hänen äidinkielensä on viittomakieli.
”Erityisen ylpeä olen siitä, että me saimme hallitusohjelmaan kirjauksen käynnistää valtiollisen sovintoprosessin kuuroihin kohdistuneista oikeudenloukkauksista Suomen historiassa.”
Harakka mainitsee työministerikautensa yhdeksi onnistumiseksi sen, että EU:ssa saatiin nipin napin läpi reformi, joka pakottaa monikansalliset yritykset kertomaan, mihin maihin ne maksavat veroja.
Harakalla on aikaisempaakin kokemusta politiikasta, mutta toisesta puolueesta. Hän oli vihreiden kansanedustajaehdokas 1995. Vihreän langan päätoimittajakausi päätyi potkuihin luottamuspulan takia.
Kotilieden haastattelussa 2017 hän sanoi, että joutui kotonaan kantamaan vastuuta jo hyvin nuorena. Hänelle auktoriteetteihin alistuminen on ollut ylivoimaista.
”Olen ollut niin huono alainen, että oikein harmittaa. Suhteeni esimiehiin on ollut vaikea. Vasta terapioiden kautta olen päässyt tilanteeseen, jossa voin olla paremmin se, joka pohjimmiltani olen”, hän sanoi lehdessä.
Harakkaa kutsutaan pelottomaksi, itsevarmaksi ja nopeasti hoksaavaksi henkilöksi, jolla on taipumus ponnahtaa vaikeuksien jälkeen jaloilleen kuin kissa.
Hän oppi puhumaan vasta kolmivuotiaana, mutta sittemmin puhelahjat ovat auttaneet tilanteessa kuin tilanteessa.
Harakka sanoo, että hänen erikoiskiinnostuksensa politiikassa ovat yhä talouspolitiikka ja yhdenvertaisuuden edistäminen, ja nyt teknologia. Hän aikoo pyrkiä eduskuntaan keväällä.
Harakka kirjoitti vuonna 1998, että ”demarina oleminen on huono LSD-trippi”.
Onko trippi ollut huono?
”Aina nämä vanhat jutut kaivetaan esiin. On ollut älyttömän mielenkiintoista ja antoisaa toimia kansanedustajana ja ministerinä.”
Kuka?
Timo Harakka
Syntyi 1962 Helsingissä. Kotoisin Äänekoskelta, jossa kasvoi kuurojen vanhempien ottolapsena.
Teatteritaiteen maisteri.
Liikenne- ja viestintäministeri 2019–. Työministeri 2019.
Kansanedustaja vuodesta 2015.
Ylen toimittaja 1997–2014. Ohjelmia muun muassa Musta laatikko, Pressiklubi ja 10 kirjaa -sarja.
Julkaissut seitsemän kirjaa.
Naimisissa. Kolme lasta.
Täyttää 60 vuotta lauantaina 31. joulukuuta.
Oikaisu 1.1.2023 kello 13.15: Toisin kuin jutussa ensin virheellisesti kirjoitettiin, Timo Harakka on teatteritaiteen maisteri, ei teatteritieteen.