Takana on vavisuttava vuosi, sanoo Suomen entinen puolustusministeri Elisabeth Rehn, 87.
Kamppailu Ukrainasta ei alkanut helmikuussa, mutta Venäjän avoin hyökkäyssota muutti Suomen ja Euroopan kurssia peruuttamattomasti. Tiedot sotarikoksista järkyttivät maailmaa. Itämerelläkin räjähti kaasuputkia.
Tätä kaikkea Rehn seurasi kotoaan Kirkkonummelta erityisestä perspektiivistä – tukenaan pitkä ura turvallisuuspolitiikassa ja YK:n rauhanvälityksessä.
Samasta syystä Rehn kutsuttiin itsenäisyyspäivänä astumaan sisään Linnan juhlan ensimmäisenä vieraana. Kun tasavallan presidentti Sauli Niinistö soitti asiaan liittyen lokakuussa, Rehn sanoo ehtineensä jo miettiä, että ”mitäköhän pahaa on tullut tehtyä”.
Elisabeth Rehn tervehti presidentti Sauli Niinistöä ja tämän puolisoa Jenni Haukiota astuessaan sisään Linnan juhlien ensimmäisenä vieraana itsenäisyyspäivänä.
Suuret turvallisuuspoliittiset linjat sekoittuivat joulun alla myös päivänpolitiikkaan.
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo esitti huolensa puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk) jäämisestä isyysvapaalle. Orpon mielestä isyysvapaata olisi voinut lykätä Nato-prosessin keskeneräisyyden takia.
Tasa-arvokysymyksistä Rehnillä on kokemusta. Ensimmäisenä naispuolisena puolustusministerinä hän aloitti prosessin naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta.
”Se oli tismalleen oikein, että Kaikkonen otti hänelle kuuluneen vanhempainvapaan”, Rehn sanoo.
”Todellakin rumaa vihjata, että hän olisi jollain tapaa asian pettäjä. Hän noudattaa Suomen lakia ja ajattelee perheiden tulevaisuutta.”
Myöhemmin Orpo korosti ymmärtävänsä Kaikkosen ratkaisua, mutta kantoi huolta asian etenemisestä, sillä Kaikkosella on Nato-asiasta ”kaikki tieto”. Perjantaina Orpo kertoi saaneensa itsekin asiasta ajattelemisen aihetta.
Suomen Nato-prosessiin on eittämättä mahtunut haasteita. Rehn ei silti usko, että asia riippuisi yhdestä henkilöstä. Suomesta tuskin tulee Naton jäsen sillä aikaa, kun Kaikkonen viettää isyysvapaataan.
”Kaikkonen on soutanut veneen nyt aika hyvin satamaan. Onko se Nato-satama sitten suojainen, sitä emme tiedä. Muutamat, kuten [Turkin presidentti Recep Tayyip] Erdoğan, on saapumista jo estänyt.”
Tiedetään, että Rehn liputti Naton puolesta jo varhain 1990-luvulla. Hän seurasi kansainvälistä yhteistoimintaa puolustusministerinä, ja vakuuttui puolustuksellisen liittoutumisen eduista.
”Minä vakuutuin, ettei Nato ole mörkö.”
Kaikki eivät olleet samaa mieltä. Rehn löysi hiljan arkistoistaan Helsingin Sanomissa julkaistun pilapiirroksen. Siinä presidentti Martti Ahtisaari seuraa nyrpeänä, kun Rehn hilaa Nato-lippua tankoon.
”Voi olla, ettei Nato ole niin tehokas kuin me toivomme ja uskomme. Se täytyy nähdä ja todeta”, Rehn sanoo nyt.
Vanhassa Terho Ovaskan piirtämässä pilakuvassa Rehn kiskoo Naton lippua salkoon silloisen presidentin Martti Ahtisaaren seuratessa nyrpeänä vieressä.
Kaiken keskellä Suomen puolustusvoimat elää perustavaa muutosta. Rehnin nuorin lapsenlapsi palasi juuri vuoden varusmiespalveluksesta.
”Ei enää puhuta siellä mistään muusta vihollisesta kuin Venäjästä. Se on fakta, jonka mukana on elettävä.”
Liittyminen Natoon tietää Puolustusvoimille lisää byrokratiaa, Rehn arvioi, mutta ennen kaikkea keskeisen tärkeää yhteistoimintaa.
”Maanpuolustuksessa on tavattoman hyvä, että on pitkäaikaisia kumppaneita, jotka tuntee kaikilla toiminnan tasoilla. Tiiviissä suhteissa tiedetään paremmin, miten muut asioihin reagoivat.”
Seuraajansa Kaikkosen Rehn tapasi alkusyksystä edustustehtävissä. Puhetta oli olosuhteiden erilaisuudesta.
”Sanoin, että minä sain ministerinä kerjätä määrärahoja, ja nyt niitä sinulle työnnetään, mikä on tietysti välttämätöntä.”
Kaikkosen johdolla Suomi päätti vuosi sitten 64:n F-35-hävittäjän hankinnasta. Noin kymmenen miljardin euron asekauppa on Suomen historian suurin.
Elisabeth Rehnin kotona on Hornetin pienoismalli.
Nykyiset Hornet-hävittäjät hankittiin Rehnin johdolla. Vuosi sitten hän vihjasi HS:lle, että hänellä oli hävittäjävaihtoehdoista oma suosikkinsa.
”Valinta osui oikeaan. Minä kauhistelin vain hintaa.”
”Ja ensi sijassa olen tietysti surullinen siitä, että asiat ovat nyt tässä pisteessä. Rahareikiä olisi muitakin. Minun aikanani maailmassa puhuttiin eniten aseistariisumisesta.“
Helmikuussa alkanut Venäjän hyökkäyssota vei Rehnin omiin sotamuistoihinsa. Jatkosodan hän koki 8-vuotiaana pikkulottana.
”Kaikki silloin näkemäni tuli takaisin. Katsoin omia lapsenlapsenlapsiani, että olisiko heistä samaan.”
Rehnille jää arvoitukseksi, miksi pikkulotan elämä kietoutui myöhemmin maailman sotien ympärille.
Ukrainan sodassa Rehn on kuluneena vuonna kiinnittänyt huomiota teknologian tuomiin muutoksiin.
Ukrainassa sotaa käyvät raketit ja miehittämättömät lennokit, ja niiden ympärillä digitaalisesti välittyvä informaatiosota. Aseet kohdistuvat entistä tarkemmin, myös siviilikohteisiin, ja totuutta sottaavat trollit.
”Tämä on siten paljon katalampaa sotaa. Mukana on niin paljon näkymätöntä tekniikkaa.”
Loppuvuoden aikana sodan järkytys kääntyi Euroopassa toiveikkuudeksi. Ukrainan onnistui syksyn aikana vapauttaa laajoja alueita Venäjän hallusta. Asetelma rintamalla kääntyi.
Nyt Ukraina näyttää tavoittelevan täyttä voittoa, myös Krimiä. Venäjä taas voi käynnistää uuden suurhyökkäyksen jo varhain ensi vuonna. Voi olla, että optimismi on lännessä korostunut liiankin kanssa.
”Optimismia täytyy olla. Ei kannata sotia, jos ei usko, että saa tuloksen.”
Venäjä on syyllistynyt Ukrainassa lukemattomiin sotarikoksiin. Aika näyttää, kantaako joku niistä vastuun.
Rehn sanoo väitelleensä kokeneiden rauhanneuvottelijoiden kanssa usein siitä, onko sodanjälkeisessä tilanteessa tärkeintä rauhan vai oikeuden tavoittelu.
”Minä ajattelen, että on mahdotonta saavuttaa rauha ilman oikeutta. Siihen voi vastata, ettei oikeutta saavuta ennen rauhaa. Mutta ajattelen, että meillä on tapana unohtaa oikeuden toteutuminen, kun rauha on saatu.”
Jugoslavian sodassa Rehn selvitti myös kroatialaisten tekemiä sotarikoksia. Todistajana hän osallistui raskaisiin ristikuulusteluihin ja kuuli myöhemmin olleensa Kroatian salaisen poliisin listoilla.
Rehn sanoo arvostavansa ukrainalaisten pyrkimyksiä ottaa talteen kaatuneiden vihollisten ruumiita.
Kadonneiden paikantaminen kuului vastuutehtäviin, kun Rehn toimi YK:n ihmisoikeusraportoijana Bosniassa Jugoslavian sodan jälkeen. Myöhemmin Rehn teki YK:ssa osansa, jotta sotarikoksiin syyllistyneet saataisiin Haagin sotarikostuomioistuimen ja rauhanprosessi etenisi.
”Siitä näkökulmasta minua myös ihmetyttää kovasti, että olimme kaikki Ukrainan sodasta niin šokissa. Onko todella se, mitä tapahtui Bosniassa vajaat 30 vuotta sitten niin täysin unohdettu.”
Itsenäisyyspäivän vastaanotto todisti, että Rehn lienee Suomen pidetyimpiä entisiä poliitikkoja. Presidentinlinnassa Rehn ei ”päässyt paljoa minnekään eteenpäin”, kun vieraita tuli jatkuvasti puheille, poliitikkoja yli puoluerajojen.
Suurimpana etunaan Rehn pitää välittömyyttään. Turvallisuuspolitiikkaa hän tosin pohtii yhä poliitikon rutiinilla, kaarrellen ja tarinallisesti.
”Olen kovin puhelias. Enkä juuri pelkää, vihaisia koiria tai paljoa muutakaan”, hän sanoo.
”Ja minun poliittisena aktiiviaikanani ei ollut somea, joten se säästi minua kaikelta siltä pahalta.”
Elisabeth Rehn katselee takapihalle ruokailemaan tullutta peuraa. Rehn viihtyy metsän keskellä hyvin. Kymmenen vuotta sitten raju myrsky katkaisi sähköt päiväkausiksi. Rehn sulatti spriikeittimellä lunta ja luki suunnistuslampun valossa kirjoja.
Rehn sanoi Linnan juhlissa olevansa huolissaan vähän kaikesta, iäkkäistä ja nuorista. Nuorten varusmiesten heikentynyt kunto mietityttää, samoin vanhusten mielenterveys pandemian jälkeen.
Mutta mistä hän ei ainakaan ole huolissaan? Onko se uusien hävittäjien toimintakyky?
”Siitä, että emme kansana pärjäisi. Se on minulle mahdoton ajatus,” Rehn sanoo.
”Olemme möröjä ja melankolisia, ja siksi sinut sen kanssa, että takaiskuja voi tulla. Kaikki ei ole linnunlaulua, mutta marssi jatkuu.”
Kuka?
Elisabeth Rehn
Syntynyt Helsingissä huhtikuussa 1935, 87-vuotias.
Puolustusministerinä Ahon ja Holkerin hallituksissa vuosina 1990-1995.
Kansanedustaja vuosina 1979-1995.
Toiminut YK:n ihmisoikeusraportoijana, YK:n pääsihteerin erityisedustajana sekä YK:n alipääsihteerinä.
Rkp:n presidenttiehdokas vuosina 1994 ja 2000.
Koulutukseltaan diplomiekonomi.