Suomen yritykset laskevat hyötyvänsä Montrealin luontosovusta

Bisnesmaailma oli vahvasti edustettuna, kun Kanadassa sovittiin luontokadon pysäyttämisestä.

Kiinan ympäristöministeri Huang Runqiu (keskellä) taputti YK:n luontokokouksessa keskellä yötä saavutetun historiallisen sovun varmistuttua. Kiina oli kokouksen puheenjohtaja.

20.12.2022 18:32

Suomen yritykset hyötyvät YK:n luontokokouksessa saavutetusta sovusta, vaikka ne olisivat kannattaneet vieläkin kunnianhimoisempaa tulosta.

Tämä on Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) pääviesti, kun historiallisesta nuijan kopautuksesta on kulunut runsas vuorokausi.

”Yritysten näkökulmasta tämä on tosi hyvä asia”, sanoo EK:n johtava asiantuntija Janne Peljo, joka itse oli paikalla Montrealin kokouskeskuksessa torstaihin asti.

Hänen mukaansa globaali sopu luontokadon pysäyttämisestä vähentää yritysten riskejä. Niin monen yrityksen tuotantoketjut ovat suoraan tai välillisesti ekosysteemeistä riippuvaisia.

Jos maaperän tuottavuus tai pölytyspalvelut vähenevät tai metsäkato etenee, vaikutukset ulottuvat globaalissa taloudessa kaikkialle.

Esimerkiksi lääketieteessä kyse on myös tulevaisuuden innovaatioiden menettämisestä, jos lajeja menetetään ennen kuin niitä ehditään tutkia.

”Yritykset laajassa rintamassa ovat heräämässä luontokadon muodostamaan taloudelliseen riskiin. On kuitenkin rajallista, mitä edelläkävijäyritykset voivat yksin saada aikaan. Tarvitaan globaalia koordinointia.”

YK:n luontokokouksen osanottaja työskenteli suuren kimalaiskuvan edessä kokouskeskuksessa Montrealissa.

YK:n luontokokouksessa yli 190 maata allekirjoitti Kunmingin-Montrealin asiakirjan, jolla luontokato aiotaan pysäyttää vuosikymmenen loppuun mennessä. Luontokato tarkoittaa elonkirjon hiipumista maapallolla.

Noin miljoonaa lajia uhkaa sukupuutto ja myös tavallisempien lajien populaatiot ovat jyrkässä laskussa.

Montrealin tuloksista näkyvin oli päätös suojella 30 prosenttia maailman maiden maa- ja merialueista ja ennallistaa 30 prosenttia luonnontilaltaan heikentyneistä alueista.

Peljon mukaan nämä suuret tavoitteet antavat yrityksille vahvan signaalin ja ”tasoittavat pelikenttää”.

Kunmingin-Montrealin asiakirja vastaa vaatimustasoltaan pitkälti sitä, mihin Suomi on jo muutenkin EU:n biodiversiteettistrategian kautta sitoutunut.

”Kun globaali vaatimustaso [ympäristösääntelyssä] kiristyy, suomalaisten yhtiöiden valmius vastata siihen on keskimäärin parempi kuin kansainvälisillä kilpailijoilla.”

Kunmingin-Montrealin asiakirjassa on aluksi listattu suuret missiot, kuten villin luonnon pinta-alan kasvattaminen ja ihmisten aiheuttamien sukupuuttojen nollaaminen vuoteen 2050 mennessä.

Sen jälkeen luetellaan 23 konkreettisempaa toimintatavoitetta, joiden toteuttamiselle on säädetty numeroin ilmaistavia mittareita. Englanninkielisen tiivistelmän toimista voi lukea tästä.

Fakta

Mitä Montrealissa sovittiin?

  • Suojellaan 30 prosenttia kaikkien maiden maa- ja merialueista 2030 mennessä. Ei tarkoita tiukkaa suojelua.

  • Ennallistetaan 30 prosenttia heikentyneiden ekosysteemien alasta.

  • Painetaan rikkaan biodiversiteetin alueiden kato lähelle nollaa.

  • Puolitetaan luontoon päätyvien ylimääräisten ravinteiden määrä ja tuholaismyrkkyjen riskit.

  • Vähennetään luonnolle haitallisia tukia 500 miljardilla dollarilla vuodessa.

  • Vähennetään haitallisten vieraslajien leviämistä puolella ja poistetaan haitallisia vieraslajeja avainalueilta.

  • Vaaditaan suuria ja monikansallisia yrityksiä monitoroimaan ja raportoimaan arvoketjujensa luontovaikutukset, -riippuvuudet ja riskit.

Tavoitteet 14, 15 ja 16 kohdistuvat suorimmin talouselämään. Tavoitteessa 14 edellytetään, että luonnon arvottaminen otetaan laajasti mukaan kaikkeen päätöksentekoon ja myös kansantalouden tilinpitoon.

Tavoitteessa 15 puolestaan sovitaan, että yrityksiä on kannustettava raportoimaan luontovaikutuksensa ja luontokadosta aiheutuvat riskinsä.

Tästä tavoitteesta Suomen elinkeinoelämä olisi toivonut vielä velvoittavampaa.

”Tämä oli tuuppaus oikeaan suuntaan, mutta se olisi saanut olla vahvempi”, Peljo sanoo.

Suuryritysten ja monikansallisten yritysten kohdalla tavoitteen kieli on kuitenkin velvoittavampaa. Peljon mukaan tällä on merkitystä, koska sijoituksia ja investointeja ei voida ohjata luontoystävällisempään suuntaan ilman oikeanlaista informaatiota.

Kun yritysten luontovaikutuksista saadaan lisää tietoa, myös markkinoita voidaan toivon mukaan hyödyntää paremmin luontokadon torjuntaan.

Meksikon delegaation jäsen näytti helpottuneisuutensa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Kanadan aikaan Montrealissa, kun biodiversiteettitavoitteet oli saatu nuijittua läpi.

Yksi esimerkki voisi olla ekologinen kompensaatio, joka kirjattiin vapaaehtoisena mukaan myös Suomen uuteen luonnonsuojelulakiin. Se tarkoittaa, että luontohaitan aiheuttaja – esimerkiksi yritys – korvaa aiheuttamaansa luontohaittaa maksamalla luonnon varjelusta jossakin muualla.

Jos kompensaatio toimisi luotettavasti, sekin suuntaisi investointipäätöksiä elonkirjoa säästävään suuntaan.

”Jos vaihtoehtoina ovat paikat A ja B, ja toisessa luontohaitta ja siten kompensaatiovelvollisuus on pienempi, toki silloin valitaan se vähemmän haitallinen vaihtoehto”, Peljo havainnollistaa.

Tavoite 16 taas liittyy ylikulutuksen vähentämiseen ja ekologisen jalanjäljen pienentämiseen eli siihen, mitä kuluttajat voivat tehdä.

Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran projektikoordinaattori Emma Sairanen muistuttaa, että aiemmassa YK:n luontokatoa torjuvassa sopimuksessa yritykset mainittiin vain ohimennen.

”Nyt saatiin yrityksille todella konkreettinen tavoite.”

Lisäksi Sairanen muistuttaa, että yritysten raportoinnin mittaaminen on myös yksi pääindikaattoreista, joilla sovun toteutumista valvotaan.

Peljon mukaan kansainvälinen talouselämä oli Montrealissa vahvasti edustettuna.

”Se kertoo, että teema on noussut vahvasti yritysten ja sijoittajien tutkalle”, hän kertoo.

”Siellä oli esimerkiksi keskuspankkien edustajia pitämässä puheita luontokadosta riskinä yleiselle taloudelliselle vakaudelle.”

Ilmastotyössä talouden mittarit ja markkinaratkaisut kuten päästökauppa ovat jo arkea. Luontotyössä tie eteenpäin ei tule olemaan yhtä selkeä.

Luonnon varjeluun ei ole helposti löydettävissä samanlaista kaiken yhteismitallistavaa mittaria, joka hiilidioksidiekvivalentti on ilmastotyössä. Myös tiedon saanti on työläämpää. Esimerkiksi lajien yleisyyden kehitystä ei oikein voi mitata ilman pitkiä aikasarjoja ja kovaa kenttätyötä.

Näissä pitkissä luontotiedon aikasarjoissa Suomi on yksi maailman parhaita maita, mutta Suomessakin tieto esimerkiksi hyönteisten populaatiokehityksestä on erittäin puutteellista.

Toki tueksi on tulossa uutta teknologiaa, kuten satelliittikuvien hyödyntämistä ja maastonäytteistä tehtäviä dna-analyysejä.

Peljon mielestä vaillinainen tieto ei saa olla tekosyy toimettomuudelle.

”Tämän kysymyksen ratkominen on niin akuuttia, että täydellistä tietoa ei voida odottaa.”

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat