Tutkija Niinistön puheesta: ”Optimismi on vaihtunut realismiin tai suorastaan inho­realismiin”

Historioitsija Juhana Aunesluoma ja politiikan tutkija Hanna Wass kuvaavat presidentin puhetta taitavaksi ja synkäksi. Wassin mukaan kansalaisten puhuttelussa näkyivät oikeistolaiset arvot.

Juhana Aunesluoma ja Hanna Wass kommentoivat presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhetta.

1.1. 14:21

Historioitsija Juhana Aunesluoma ja politiikan tutkija Hanna Wass ovat Sauli Niinistön uudenvuodenpuhetta kommentoidessaan yhtä mieltä ainakin kahdesta asiasta: puhe oli taidokas ja realistisuudessaan myös synkkä.

”Se oli hieno ja hyvin laadittu puhe. Siinä oli tavallista presidentin uudenvuodenpuhetta enemmän menneisyyden luotaamista”, Aunesluoma toteaa heti puheen nähtyään.

Aunesluoma työskentelee poliittisen historian professorina Helsingin yliopistossa.

Wassin päällimmäiset ajatukset ovat hyvin samansuuntaiset.

”Se oli taidokas puhe monella tapaa”, hän sanoo.

”Siinä näkyi taipumus ammentaa omasta kansallisesta kokemuspohjasta ja sotahistoriasta, pikemmin kuin yleiseurooppalaisesta perinteestä. Oli sisua, omavaraisuutta ja yhden köyden vetämistä.”

Wass on yleisen valtio-opin dosentti Helsingin yliopistossa.

Lue lisää: Presidentti Niinistö vertasi puheessaan Putinia Staliniin: ”Venäjä teki pahan virhearvion”

Puheessa Niinistö vertasi Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia Neuvostoliiton diktaattoriin Josif Staliniin, jonka johdolla Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuussa 1939.

Aunesluoman mukaan siinä näkyi vuonna 2022 tapahtunut muutos, joka on hänen mielestään suurin käänne Suomen valtiojohdon ulkopoliittisessa puhetavassa sitten vuoden 1944. Presidentti Juho Kusti Paasikivi paalutti tuolloin linjan, jossa itänaapuria ei ainakaan turhaan ärsytetä uuden sodan välttämiseksi.

Vuonna 2022 tuolle varovaisuudelle jätettiin Suomessakin hyvästit, kun Venäjä aloitti suurhyökkäyksen naapurimaahansa. Aunesluoman mukaan tämä puhe Stalin-vertauksineen oli kyseisen kehityksen summaus.

”Stalin oli yksi 1900-luvun verisimpiä diktaattoreita, vaikka kilpailu sillä saralla oli erittäin kovaa. Nyt Putin on asetettu siihen samaan sarjaan.”

Stalinista ja talvisodasta puhumalla Niinistö Aunesluoman mukaan puki sanoiksi sen, mikä oli ollut itsestään selvä rinnastus monen suomalaisen mielessä heti Venäjän hyökkäyksen alkaessa.

”Ukraina käy nyt omaa talvisotaansa.”

Silti puheen kiinnostavin kohta koitti Aunesluoman ja Wassin mielestä vasta tämän osion jälkeen. Siinä Niinistö pohti lännen ja Venäjän välille revennyttä maailmankuvien railoa, suoranaista ”hyvän ja pahan” rajaa.

Suomen puolella tuota rajaa sodan aloittaminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta, Moskovan puolella selvästikään ei.

”Ero on fundamentaalinen, sillä viime kädessä kyse on ihmisyyden ja elämän kunnioittamisesta”, Niinistö sanoi. Hän jatkoi toteamalla, että Euroopan turvallisuuskysymyksiin on vaikea löytää kestäviä vastauksia niin kauan kuin tuo ero vallitsee.

”Jos tuollainen puhe olisi pidetty kymmenen vuotta sitten, se olisi varmasti tuntunut suunnattomalta synkistelyltä.”

Aunesluoma tulkitsee kohtaa niin, että Euroopan pysyvämpään rauhaan ei riitä edes se, että Putin eroaisi tai kuolisi.

”Ei riitä, että nimet ja kasvot vaihtuvat. Jotain enemmän pitää tapahtua yhteiskunnan perusarvojen tasolla”, Aunesluoma sanoo.

”Se tarkoittaa, että voimme olla tekemisissä tämän tilanteen kanssa hyvin pitkään. Se voi olla välillä akuutimpi tai vähemmän akuutti, mutta niin pitkään kuin tämä [maailmankuvien] raja on olemassa, niin myös mahdollisuus väkivaltaan ja sotaan on olemassa.”

Aunesluomalle tämä toive Venäjän perustavanlaatuisesta muutoksesta tuo mieleen toisen maailmansodan jälkeisen Saksan ja Japanin. Natsien johtama Saksa ja militantti Japani olivat hävinneet sodan.

”Näinhän sanottiin saksalaisille ja japanilaisille 1945. Että ainoastaan muuttumalla toisenlaisiksi ihmisiksi ja yhteiskunniksi voi syntyä kestävä rauha.”

Nykyään Saksaa ja Japania ei ajatella sotia aloittavina diktatuureina vaan demokratioina ja avoimen maailmantalouden peruspilareina.

Lue lisää: ”Paha ei pelkällä hyvällä hiljene” – Lue presidentti Niinistön puhe kokonaisuudessaan

Wass kiinnitti huomionsa samaan puheen kohtaan, mutta hieman eri näkökulmasta. Niinistö sanoi puheessaan, etteivät kaikki muut maat ”suinkaan halua ottaa vastaan malliamme, sitä käyttäytymistä, jota itse pidämme oikeana”.

Niinistön mukaan autoritääristen ja aggressiivisten maiden uhkaan ei aina voi vastata vain hyvällä. ”Paha ei pelkällä hyvällä hiljene”, hän sanoi.

Wass näki tässä kohtaa vaatimuksen ajattelun päivittämisestä. Itsevaltaisia ja väkivaltaa käyttäviä maita ei välttämättä saadakaan vedettyä taloudellisen yhteistyön keinoin ”hyvän alueelle”.

”Suomi on uinunut onnellista Ruususen unta ja nyt täytyy avata silmät realiteeteille”, Wass tulkitsee.

”Autoritääristä järjestystä ei saada pelkästään pehmeällä yhteistyön tiellä vastustettua vaan tarvitaan myös tiukkuutta.”

Wassin mukaan puhe heijasteli tosiasioita silmiin katsovassa vakavuudessaan uuden ajan alkua.

”Jos tuollainen puhe olisi pidetty kymmenen vuotta sitten, se olisi varmasti tuntunut melkoiselta synkistelyltä”, hän toteaa.

Wassin mukaan puhe haastoi vanhan ”sukupolvien välisen sopimuksen” siitä, että uusi sukupolvi on aina edeltäviään vauraampi.

”Optimismi on vaihtunut realismiin tai suorastaan inhorealismiin.”

Nato-prosessia koskevassa kohdassa Aunesluoma ja Wass panivat molemmat merkille, että Niinistö korosti kansan aloitetta: ensin kansa muutti mielensä ja sitten valtiojohto seurasi, joten demokratia toteutui.

”Oli järkevää sanoa se noin”, Aunesluoma toteaa. ”Jos joudumme joskus Naton kanssa tiukkaan paikkaan, niin on hyvä olla kerrottuna, että jäsenyyshakemus ei tullut hänen patistelunsa kautta.”

Wassin mukaan Niinistön tulkinnan Nato-prosessin hienosta demokraattisuudesta voisi myös haastaa.

”Voi kysyä, oliko prosessi liiankin yksituumainen. Olisiko pitänyt olla enemmän tilaa eriäville mielipiteille, jotta asia olisi pohjamutia myöten käsitelty?”

Wass pani myös merkille, että Niinistön puhe ei varsinaisesti kutsunut jatkamaan Nato-keskustelua esimerkiksi siitä, mitä keväällä ehkä jäi sanomatta tai minkälainen Suomen tuleva rooli voisi olla.

Suomalaisten eriarvoisuutta ja vuoden 2022 tuomia taloudellisia vaikeuksia puhe ei kovin laajasti käsitellyt. Pääpaino oli presidentin tontin ytimessä eli ulkopolitiikassa.

Wass kuitenkin huomioi, että niissä kohdissa, joissa suomalaisten pärjääminen tuli esiin, puhetapa oli arvoiltaan oikeistolainen. Oma pärjääminen ja lähimmäisten auttaminen korostui yhteiskunnan tukiverkkojen sijaan.

”Puhe oli niissä kohdissa yllättävän yksilökeskeinen. Puheessa haluttiin, että Suomi olisi omavarainen suhteessa maailmaan. Mutta omavaraisuus tuli esille myös yksilötason arvona. On pärjättävä vähän niin kuin omillaan ja toista auttaen.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat