Uusi luonto­kato­strategia lähes puoli­toista­kertaistaisi metsien suojelun

Monimuotoisuusstrategia yrittää vähentää ihmispainetta luontoa kohtaan, mikä tarkoittaisi myös isoja muutoksia talousmetsiin.

Evolla kaavailtiin kansallispuistoa, mutta hanke kaatui keskustan vastustukseen. Evo on nyt valtion retkeilyalueena, mikä tarkoittaa, että siellä voi tehdä myös hakkuita.

16.1. 2:00 | Päivitetty 16.1. 6:59

Luonnos Suomen kansalliseksi monimuotoisuusstrategiaksi esittää metsien suojelun merkittävää lisäämistä.

Strategialuonnoksen mukaan Suomen metsistä pitäisi suojella tiukasti 10 prosenttia. Nyt metsämaasta on suojeltu tiukasti 6,9 prosenttia.

Pinta-alana tämä tarkoittaisi 630 000 lisähehtaarin suojelua. Nyt metsämaasta on suojeltu lakisääteisesti 1 390 000 hehtaaria. Lisäsuojelu siis lähes puolitoistakertaistaisi lakisääteisesti suojellun metsämaan määrän.

Lisäsuojelu tarkoittaisi esimerkiksi 112:ta uutta Nuuksion kansallispuiston kokoista suojelualuetta. Tai 40:tä Repoveden tai kahta Oulangan kansallispuiston kokoista aluetta.

Lisähehtaarit jakaantuisivat strategialuonnoksen mukaan niin, että yksityisissä metsissä suojelua lisättäisiin noin 100 000 hehtaaria. Loput noin 530 000 hehtaaria suojeltaisiin valtionmetsissä.

Kuvan Lapinjärvi olisi kuulunut Evon kansallispuistoon, mikä hanke olisi toteutunut.

Strategia ehdottaa 10 prosentin tiukkaa suojelua valtakunnalliseksi määräksi, eli samaa tavoitetta ei jyvitettäisi esimerkiksi joka maakuntaan, kuten Suomen luontopaneeli on esittänyt.

Etelä-Suomen metsämaasta on nyt suojeltu alle kolme prosenttia. Strategian esittämän lisäsuojelunkin kanssa Etelä-Suomen metsien suojelu jäisi edelleen luultavasti alle viiden prosentin, vaikka metsälajiston runsaus on suurin Etelä-Suomessa.

Lisäksi Suomessa on suojeltu kitumaita, mutta monimuotoisuusstrategia ehdottaa nimenomaan hyväkasvuisten metsien suojelun lisäämistä.

Strategialuonnos on laadittu ympäristöministeriössä, ja se on parhaillaan lausuntokierroksella. Sen jälkeen maan hallitus antaa monimuotoisuusstrategian periaatepäätöksenä ohjeeksi valtionhallinnolle.

Strategia itsessään ei vielä lisää suojelua tai pakota ketään toimimaan toisin. Oikeudellisesti periaatepäätöksenä annettava strategia sitoo vain sen antanutta hallitusta.

Monimuotoisuusstrategia koostuu pääosin erilaisista tavoitteista, mutta keinoja tavoitteisiin pääsemiseksi on vain muutamia.

Myöhemmin strategiaa täydennetään toimenpideohjelmalla, johon kerätään keinoja päästä tavoitteisiin.

Monimuotoisuusstrategian tavoite on pysäyttää luontokadon eteneminen Suomessa.

Hallitukset toisensa jälkeen ovat asettaneet saman tavoitteen. Ensin luontokato piti pysäyttää vuoteen 2010 mennessä, sitten vuoteen 2020 mennessä. Molemmissa tavoitteissa epäonnistuttiin.

Kotisten aarnimetsäaluetta Evolla.

Nyt uusin tavoite on pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä. Yksi keino tässä on juuri metsien suojelun lisääminen.

Strategialuonnos kuitenkin toteaa, että pelkkä suojelu ja ennallistaminen eri riitä, vaan muutoksia pitää tapahtua myös ihmisen käyttämillä alueilla.

Strategialuonnos esittääkin isoja muutoksia talousmetsiin.

Luonnoksen mukaan talousmetsissä lahopuun määrä pitää nostaa 7,5 kuutioon hehtaarilla vuoteen 2030 mennessä ja 10 kuutioon vuoteen 2035 mennessä.

Pohjois-Suomen talousmetsissä lahopuussa ollaan jo lähellä vuoden 2030 tavoitetta, mutta Etelä-Suomessa on toisin. Etelä-Suomen talousmetsissä lahopuuta on alle 5 kuutiota hehtaarilla, joten vuoteen 2035 mennessä lahopuun määrä pitäisi yli kaksinkertaistaa.

Metsään jätettävä kuollut puu on pois hakkuutuloista. Siinä mielessä lahopuun kerryttäminen metsään on metsänomistajalle kustannus.

Lisäksi strategialuonnoksessa halutaan kasvattaa kookkaiden ja vanhojen puiden määrää talousmetsissä sekä lisätä kulotusta.

Kaikkiaan strategiassa on 22 tavoitetta, jotka jakautuvat vielä osatavoitteiksi. Mukana on niin tuntureiden jäkäläpeitteen parantumista kuin kaupunkien hulevesikosteikkojen ja viherkattojen lisäämistäkin.

Strategian toteuttaminen aiheuttaisi kustannuksia. Kallista olisi esimerkiksi suoluonnon ennallistaminen, jota luonnos esittää satojatuhansia hehtaareja. Käytännössä ennallistaminen siis noin kymmenkertaistuisi, sillä nyt soita on ennallistettu noin 30 000 hehtaaria.

Ison ennallistamisohjelman hintalappu olisi miljardiluokkaa.

Edellinen, vuosia 2012–2020 koskenut biodiversiteettistrategia epäonnistui luontokadon pysäyttämisessä. Sen toimenpiteistä kahdella kolmasosalla oli vain vähän positiivisia vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen.

Siksi uuteen strategiaan on yritetty ottaa yksityiskohtaisempia ja mitattavia tavoitteita. Lisäksi strategiassa ei keskitytä vain toimiin itse luonnossa, kuten suojeluun ja ennallistamiseen, vaan strategia yrittää puuttua luontokatoa aiheuttaviin syihin: kaavoitukseen, maatalouteen, metsätalouteen ja kulutukseen.

Strategialuonnoksen mukaan Suomessa tarvitaan suorastaan kestävyysmurros. Murros tarkoittaa sitä, että luontokatoa estävien toimien pitää olla sekä nopeita että laajoja, ja niiden pitää ulottua kaikkeen ihmistoimintaan. Siksi myöskään kaikkia murroksen haittoja ei voida täysimääräisesti korvata.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisten arki ei voi säilyä ennallaan. Siksi strategia ennakoi muutosten aiheuttavan jännitteitä ja ristiriitoja.

Luonnos kuvailee kestävyysmurrosta välttämättömäksi.

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat