VTT: Hiilinielusta maksaminen voisi jopa kolmin­kertaistaa metsän­omistajan tulot, mutta selluteollisuus kärsisi

Teknologian tutkimuskeskus VTT laski, mitä hiilen sidonnan hyvittämisestä seuraisi.

Hakkuutyömaa Joensuun Varisvaarassa kuvattiin lokakuussa 2022. Jos metsänomistaja saisi korvausta hiilensidonnasta, tuloja tulisi jatkuvasti myös ennen päätehakkuuta.

11.1. 15:07

Metsänomistajan tulot kaksin- tai kolminkertaistuisivat ja metsän hiilivarasto luultavasti kasvaisi, mutta selluteollisuus kärsisi.

Tämä oli lopputulema, kun Teknologian tutkimuskeskus VTT laski seurauksia hiilensidonnan rahalliselle korvaamiselle.

VTT kokeili laskelmissaan mallia, jossa metsänomistajille maksettaisiin metsien kasvuun sitoutuvasta hiilestä. Korvauksien suuruusluokka saatiin päästöoikeuksien hinnoista.

Laskelma huomioi vain ainespuun, eli puun, jota käytetään teollisuuden raaka-aineena. Simuloinnin kohteet valittiin keskisuomalaisista talousmetsistä.

”Tulonsiirto metsänomistajille olisi valtava”, toteaa projektia vetänyt erikoistutkija Jyrki Raitila VTT:ltä.

Koko metsän omistamisen idea muuttuisi: nykyisillä hinnoilla laskettuna rahaa tulisikin selvästi enemmän hiilen sitomisesta kuin hakkuista.

Keskimääräinen kiertoaika eli päätehakattavan metsän ikä luultavasti nousisi. Metsä kannattaisi pitää kasvamassa niin kauan kuin kasvua riittää, koska hiilensidonnasta saisi jatkuvia tuloja. Tämä kasvattaisi Suomen metsien hiilivarastoa.

Harvennukset kannattaisi Raitilan mukaan tässäkin mallissa tehdä suositusten mukaisesti – ajallaan muttei liian rajuina.

Maksajiksi joutuisivat energia- ja metsäteollisuus. Ne maksaisivat päästöistä, joita niiden puunpoltosta syntyy.

Raitilan mukaan selluteollisuuden raaka-ainekustannukset voisivat mallissa jopa kaksinkertaistua, kun niiden pitäisi maksaa päästöistään. Selluteollisuudessa poltetaan energiaksi niin kutsuttua mustalipeää, jota syntyy sellunkeiton sivutuotteena.

Nykyään teollisuus ei joudu maksamaan puun polton päästöistä, koska puu lasketaan uusiutuvaksi energiaksi: päästöjen ajatellaan pitkällä aikavälillä nollautuvan, kun puuta kasvaa hakattujen tilalle.

Ongelmaksi voisi muodostua myös selluteollisuuden ja hakkuiden siirtyminen Suomesta muihin maihin, jos tällainen järjestelmä otettaisiin käyttöön ainoastaan Suomessa.

”Emme sano, kannattaako tämän kokeileminen vai ei. Merkittävin johtopäätös on, että kerrannaisvaikutukset olisivat suuret ja niitä pitäisi todella miettiä”, Raitila sanoo.

Hyvä puoli olisi vihreämmän tekniikan suosiminen. Metsäteollisuudelle ja puusta energiaa tuottaville laitoksille malli synnyttäisi kannustimen päästöjen vähentämiseen.

”Hiilidioksidin talteenotto ja erilaiset tekniset sovellukset tulisivat silloin houkuttelevammiksi”, Raitila sanoo.

Esimerkkinä hän mainitsee puun ligniinin talteenoton ja hyötykäytön metsäteollisuudessa polttamisen sijaan. Ligniinistä ollaan kehittämässä esimerkiksi akkumateriaalia.

Lue lisää: Stora Enso kehitti jäteliemestä supermateriaalin, ja pian se voi mullistaa sähköautoilun

Energiateollisuudessa kannustin voisi Raitilan mukaan esimerkiksi saada puuenergian tuottajat kuivattamaan puuta päästöttömin menetelmin ennen polttoa. Tämä parantaisi hyötysuhdetta ja pienentäisi päästöjä, jotka tietyn energiamäärän tuottamisessa syntyvät.

Ajatus hiilensidontamaksusta on ollut politiikassa viime aikoina esillä. Ideaa ovat väläyttäneet ainakin vihreät ja vasemmistoliitto.

Lue lisää: Ohisalo väläyttää mahdollisuutta maksaa maan­omistajille hiilinieluista

Sitä on esitetty yhtenä monista keinoista, joilla Suomen hiilinieluja voisi vahvistaa. Metsät sitovat ilmasta hiiltä kasvaessaan, mikä hillitsee ilmastonmuutosta. Tällä metsien ekosysteemipalvelulla on siten myös rahassa mitattava arvo.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreimpien lukujen mukaan maankäyttö on muuttunut Suomessa hiilinielusta päästölähteeksi. Tämä johtuu kasvaneista hakkuista ja metsien kasvun hidastumisesta, joiden vuoksi metsien nielu on pienentynyt huomattavasti kymmenen vuoden kuluessa.

VTT:n tarkastelema maksumalli ei ole ainut mahdollinen. Aikaisemmin on pidetty esillä myös sellaista kehikkoa, joissa metsänomistaja saisi korvausta hiilensidonnasta mutta toisaalta maksaisi päästöistä hakkuita toteuttaessaan.

Raitilan mukaan tuossa mallissa ongelmana on se, että teollisuudelle ei synny kannustinta päästövähennyksiin.

Hän myös huomauttaa, että ainespuun päästö ei synny hakkuusta vaan vasta puun käytöstä. Hiilivarasto voi säilyä esimerkiksi pitkäikäisissä puutuotteissa, mutta puun poltossa hiili vapautuu heti takaisin ilmaan.

Lisäksi on keskusteltu siitä, pitäisikö metsänomistajalle korvata vain siitä hiilivaraston kasvusta, jota hän synnyttää verrattuna ”normaaliin” metsätalouteen ja hakkuukiertoon.

Korvausta saisi siis vain hiilivarastoa aidosti lisäävistä valinnoista, kuten kiertoajan pidentämisestä, eikä siitä, että hoitaa metsäänsä kuten ennenkin.

VTT:n mukaan malleja miettiessä on hyvä pohtia, päästäisiinkö samoihin lopputuloksiin myös jollakin kevyemmällä menetelmällä, kuten synnyttämällä energia- ja metsäteollisuudelle muunlaisia kannustimia päästöjen vähentämiseen.

”Se saattaisi olla kustannustehokkaampaa”, Raitila toteaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat