Tutkijat yllättyivät Petteri Orpon tiedekritiikistä: ”Ei ole ehtinyt tai halunnut perehtyä”

Kokoomusjohtaja kummasteli hiilinielulaskelmien ”käsittämätöntä heilahtelua”. Luonnonvarakeskuksen tutkijat vastaavat poliitikkojen kritiikkiin.

Ojitettua turvepohjaista metsää Hämeessä Janakkalassa. Jos turvepohjainen metsä avohakataan, maaperän päästö on suuri. Esimerkiksi metsäyhtiö UPM on kertonut lisäävänsä jatkuvaa kasvatusta korpimaisissa suometsissään.

12.1. 17:43

Kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon hiilinielulaskelmia kyseenalaistavat kommentit on otettu yllättyneinä vastaan Luonnonvarakeskuksessa (Luke), joka laskelmia tuottaa.

HS:n haastattelemien Luken tutkijoiden mukaan asiassa vaikuttaisi tapahtuneen väärinymmärrys.

Orpo vihjasi Maaseudun tulevaisuus -lehden vaalitentissä keskiviikkona, että nielulaskelmat eivät olisi varmalla pohjalla.

”On aivan käsittämätöntä, että hiilinielulaskelmat voi heitellä käsittämättömiä määriä, ja sitten sen perässä juostaan ja yhtäkkiä ruvetaan taas tekemään johtopäätöksiä”, Orpo sanoi.

”Meidän täytyy saada varma perusta sille, miten hiilinielut määritellään ja lasketaan, jotta meillä on varma käsitys siitä, mikä on oikeudenmukaista”, hän jatkoi.

Lue lisää: Kokoomuksen Orpo ihmetteli ”käsittämättömästi” heitteleviä hiilinielu­laskelmia ja niistä tehtyjä johto­päätöksiä

Luken tuoreimmat laskelmat ovat herättäneet poliittista keskustelua, koska niiden mukaan Suomen maankäyttösektori muuttui vuonna 2021 ensimmäistä kertaa hiilinielusta päästölähteeksi. Maankäyttösektori tarkoittaa maa- ja metsätaloutta sekä muuta maankäyttöä.

Käänne johtuu lähes ennätyksellisen suuresta hakkuumäärästä ja toisaalta metsän kasvun hidastumisesta. Metsän nielu kutistui niin paljon, ettei se enää kumonnut muita maankäytön päästöjä, joita syntyy esimerkiksi turvepeltojen raivaamisesta.

Orpo ei ollut tentissä ainut Luken laskelmia kyseenalaistanut poliitikko. Perussuomalaisten Riikka Purra viittasi Luken tutkimukseen aluksi ”jonain laskelmana” ja myöhemmin kyseenalaisti koko laskelman lähtökohdan kysymällä, miksi luonnontilaisia soita ei lasketa hiilinieluihin mukaan.

Kristillisdemokraattien Sari Essayah ei kritisoinut Lukea mutta antoi ymmärtää, että kyse olisi yhden vuoden heitosta, johon ei pitäisi liikaa keskittyä.

”Se, että me tuijotetaan yhden vuoden hiilinielulaskelmaa, vääristää todella pahasti kokonaisuutta”, hän sanoi.

Luken tutkimusprofessori Raisa Mäkipää yllättyi ja pettyikin poliitikkojen kommenteista.

”Jos epäilee, että laskelmat eivät pidä paikkaansa, niin kyllä silloin odottaisi puoluejohtajalta jotakin muuta kuin pelkän heiton”, Mäkipää sanoo.

Mäkipää muistuttaa, että laskelmia tehdään Lukessa lain tuomalla virkavastuulla, vertaisarvioidusti ja kansainvälisesti hyväksytyillä menetelmillä. Osassa menetelmistä Suomi on kansainvälinen edelläkävijä, jolta muut Euroopan maat ottavat mallia.

”Laskelmat ovat erittäin vahvalla pohjalla”, Mäkipää sanoo.

”Minusta tällainen kommentti kertoo siitä, että poliitikko ei ole joko ehtinyt tai halunnut perehtyä siihen, mitä tiede on kertonut.”

Ilmakuvassa näkyy avohakattua ja eri-ikäiskasvatuksessa olevaa talousmetsää Hämeen Janakkalassa. Hakkuiden tapa ja määrä vaikuttavat Suomen hiilinieluihin.

Essayahin poikkeusvuoteen viittaavasta kommentista Mäkipää toteaa, ettei se valitettavasti osu kohdilleen.

Mäkipään mukaan käänteeseen johti yli kymmenen vuoden trendinomainen kehitys, jossa hakkuumäärät ovat kasvaneet, puiden kasvu hidastunut ja maaperän päästöt esimerkiksi turvepelloilta ovat pysyneet ennallaan.

Maankäyttösektorin muuttumista nielusta päästöksi osattiin Lukessa tätä menoa odottaa, vaikka sen osuminen jo vuodelle 2021 olikin yllätys.

”Haaveilu siitä, että tämä olisi vain yhden vuoden poikkeus, on turhaa.”

Purran kommentista hän toteaa, että luonnontilaisten soiden mukaan laskeminen ei kasvattaisi Suomen kokonaisnielua niiden metaanipäästöjen vuoksi. ”Sieltä saataisiin vain meille uusi päästö.”

Lukessa tehtiin menetelmämuutoksia ennen viimeisintä hiilinielulaskelmaa. Nuo muutokset lisäsivät metsämaiden maaperän päästöjä eli siten pienensivät nettonielua.

Merkittävin muutos oli turvemetsämaiden päästön kasvu, kun ilmaston lämpenemisen vaikutus turpeen ja karikkeen hajoamisessa otettiin huomioon.

Orpon mainitsema ”heittely” nielussa eri vuosien välillä ei kuitenkaan selity menetelmämuutoksella, sillä sen vaikutus laskettiin koskemaan koko aikasarjaa.

”Vuosittainen vaihtelu, johon Orpo ehkä viittasi, tulee etupäässä hakkuista, jotka taas seuraavat puun kysyntää. Ei se puiden kasvu vuosittain niin hirveästi vaihtele”, toteaa Luken ryhmäpäällikkö Juha Mikola.

Turvemetsämaiden menetelmämuutos oli Mikolan mukaan tarpeellinen ja perustui sitä varten kerättyihin laajoihin kenttäaineistoihin. ”Tiesimme, että vanha menetelmä oli puutteellinen.”

Laskutavan tarkentaminen tuotti muutoksia koko aikasarjaan, ja paljon puhutun vuoden 2021 osalta sen vaikutus oli 4,7 miljoonaa tonnia hiilidioksidia.

”Onhan se iso muutos, ja sitä kautta Orponkin kommentin voi ymmärtää”, Mikola sanoo.

Mikolan mukaan tuokin luku pitää laittaa mittakaavaan.

Ennen vuotta 2015 Suomen hiilinielut olivat olleet pitkään yli 30 miljoonaa tonnia. Sen jälkeen alkoi nielujen kutistuminen hakkuumäärien yhä kasvaessa.

”Nielu on pienentynyt ja pienentynyt. Kannattaa katsoa pidemmän ajan muutosta.”

Mikola itse vetää poliitikkojen kommenteista kaksi johtopäätöstä. ”Ensimmäinen on se, että meidän pitää olla viestinnässämme vieläkin kansantajuisempia.”

Toinen on se, että vaalit ovat tulossa.

”Silloin asiat ovat kiihkeästi esillä. Mutta ehkä poliitikoilla pitäisi olla enemmän rohkeutta tarttua faktoihin ja lähteä puhumaan niistä.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat