Maatalouden kriisi­paketit vain pahentavat kriisiä, sanoo suurtilallinen

Hyvää tarkoittavat kriisipaketit eivät auta maatalouden ahdinkoa, sanoo kouvolalainen suurtilallinen Tommi Hasu. ”Se on sama kuin lääkäri määräisi toistuvasti potilaalle särkylääkettä sen sijaan, että yrittäisi hoitaa oireiden syytä.”

Tommi Hasu on ollut isäntä vuodesta 2012. ”Koko sen ajan maatalous on ollut kriisissä”, hän sanoo.

23.1. 2:00

Mattisten tilan isäntä Tommi Hasu ottaa vieraat vastaan pihalla ja johdattaa sisälle toimistorakennukseen. Vaikka talvisaika on tilalla hiljaisempaa, tänäänkin on paljon hommaa: teurasauto kävi aamulla, ja viljarekkaa odotetaan illaksi. Yön aikana satoi lunta, joten tilan traktorit ovat kaupungilla auraushommissa. Eläimet on hoidettava, kuten joka päivä.

Kiireiden keskellä isäntä on kuitenkin raivannut aikaa haastattelulle, sillä tarkoitus on puhua maatalouden kriisipaketeista.

Hasu laittaa kahvit tippumaan, avaa vieraille konvehtirasian ja istuu alas. Hän kertoo, ettei ole töiltään ehtinyt perehtymään uusimman kriisipaketin yksityiskohtiin, mutta pääviesti on silti selvä:

”Se ei ratkaise mitään. Se ei lopeta tätä kriisiä.”

Itse asiassa Hasu uskoo, että uusi kriisipaketti – kuten lukuisat sitä edeltävät – on elinkeinolle jopa haitaksi.

Sanotaan, että politiikka on mennyt repiväksi riitelyksi. On kuitenkin joitain asioita, joista eduskunnassa ollaan sopuisasti yhtä mieltä. Yksi on maatalouden tukeminen.

Suomalaiset maatilat ovat todennäköisesti saamassa toisen kriisipaketin vuoden sisään. Hallitus esittää maatiloille yli sadan miljoonan euron sähkö- ja lannoitetukea, jonka on tarkoitus helpottaa tilojen ahdinkoa energiakriisin keskellä. Edellisestä, 300 miljoonan euron kriisipaketista päätettiin maaliskuussa. Sillä pehmennettiin Venäjän hyökkäyssodan vaikutuksia tiloille.

Lue lisää: Hallitus aikoo tukea maan­viljelijöitä 300 miljoonalla eurolla

Yksimielisyys uuden kriisipaketin tarpeellisuudesta on poikkeuksellinen. Jopa oppositio, jonka tehtävä on etsiä hallituksen esityksistä kaikki mahdolliset puutteet ja viat, seisoo yksimielisesti tukipaketin takana. Eduskuntakeskusteluissa hallitus on saanut kritiikkiä lähinnä siitä, että tukitoimet ovat riittämättömiä.

On silti heitäkin, jotka ajattelevat toisin.

Mattisten tila Kouvolan Oravalassa on suomalaisella mittapuulla iso.

Pian 35-vuotias Hasu on nuoren polven viljelijä, jolla ammatti on verissä. Suku on pitänyt tilaa samalla paikalla 1500-luvulta saakka. Hän itse tuli isännäksi vuonna 2012, korkeakouluopintojen jälkeen, ja ryhtyi vetämään tilaa yhdessä isänsä kanssa.

Ulospäin maatalous näyttäytyy ikuisena kriisialana, jota leimaavat taloudellinen kitkuttelu, kohtuuton tukibyrokratia ja viljelijöiden uupuminen. Sävy, jolla Hasu työstään puhuu, on ihan muuta: hän kertoo innostuneesti ammattinsa luovasta puolesta sekä maaseutuyhteisön ja perheyrityksen lämmöstä ja suvaitsevaisuudesta. Kerran haastattelu keskeytyy, kun jänisjahdissa oleva eläkeläisporukka pelmahtaa juttusille isännän kanssa.

Samalla Hasun puheita leimaa ammattimaisuus.

”Maatalous on matalakatteista mutta vakaata bisnestä, joka vaatii isot pääomat”, hän kuvaa.

Kymmenen viime vuotta ovat olleet tilalla voimakkaan kasvun vaihetta. Kun tiloja ympäriltä on lopettanut, Mattisten tila on kasvanut niitä ostamalla tai peltoja vuokraamalla. Vuokrapellot mukaan lukien maata on nyt yli 500 hehtaaria. Suomalaisella mittapuulla tila on todella iso. Keskimääräinen tilakoko Suomessa on noin 50 hehtaaria.

Lihakarja on Mattisten tilan toinen päätuote.

Tilalla on kaksi päätuotetta, gluteeniton luomukaura ja lihakarja. Lisäksi on oheisbisneksiä eli erilaista koneurakointia ja polttopuukauppaa. Tyypillinen tämän päivän monitoimitila, Hasu kuvaa.

Vaikka moni asia työssä on muuttunut, yksi pysyy:

”Olen ollut kymmenen vuotta isäntä, ja koko sen ajan maatalous on ollut kriisissä.”

Lue lisää: Tältä näyttää maatalouden kriisi kahdella tilalla: ”Tämä on tehty ihan mahdottomaksi”

Viime vuosien poikkeusajat ovat tuntuneet myös Mattisten tilalla. Vuosi 2021 oli virallisesti katovuosi, ja viljatili jäi 150 000 euroa tavanomaista pienemmäksi. Yrityksen maksukyky joutui koetukselle.

”Se oli raskasta, kun kaikki puskuri hävisi.”

Viime vuoden sato oli hyvä, mutta energiakriisin vuoksi kustannukset nousivat vauhdilla. Yritys pystyi siirtämään kohonneet kustannukset myyntihintoihin vain osin. Silti tilanne on Hasun mukaan nyt ”ihan hyvä”.

”Löysää ei ole yhtään, mutta näkymä on positiivinen. Sumplailla pitää aika paljon.”

Valtio on pehmentänyt markkinoiden heilahteluja toistuvilla kriisipaketeilla, eikä vain viimeksi kuluneen vuoden aikana. Vuosina 2015–2018 jokaisessa hallituksen budjettiriihessä sovittiin 10–50 miljoonan euron tukitoimista maatalouden kannattavuuden turvaamiseksi.

”Tilalliset ovat nyt torppareita.”

Myös Mattisten tila on hyötynyt kriisituista.

”Ollaan aina saatu jokunen tonni sieltä täältä.”

Silti Hasu katsoo, että toistuvat kriisipaketit eivät ole oikea tapa hoitaa maatalouden kroonista kannattavuusongelmaa. Hän vertaa tilannetta siihen, että lääkäri määrää toistuvasti potilaalle särkylääkettä sen sijaan, että yrittäisi hoitaa oireiden syytä.

Maatalouden pysyvästi heikko kannattavuus on hänen mukaansa monien tekijöiden summa. Mikään taikatemppu ei yksinään tilannetta ratkaise.

Ongelman ydin on hänen mielestään se, että maataloudessa ei ole kyetty samanlaiseen rakennemuutokseen kuin kaupassa ja elintarviketeollisuudessa. Etenkin kauppa on Suomessa poikkeuksellisen keskittynyttä ja suurten ketjujen neuvotteluvoima on suuri. Kun samaan aikaan alkutuotanto on hajautunutta ja tilat edelleenkin pieniä, tilanne markkinoilla on epäsuhtainen.

Tai kuten Hasu tiivistää: ”Tilalliset ovat nyt torppareita, vaikka heidän pitäisi olla isäntiä.”

Hasun näkökulmasta toistuvat kriisipaketit suorastaan pahentavat tilannetta, sillä ne hidastavat rakennemuutosta pitämällä pystyssä heikosti kannattavia tiloja.

”Jos jokin tila pysyy pystyssä vain kriisitukien varassa, niin ehkä sellaisen tilan ei pitäisi toimia. Se on kylmästi sanottu, mutta se on fakta.”

Hänen mielestään maatalous pitäisi ymmärtää normaaliksi yritystoiminnaksi, johon kuuluu myös toiminnan kaatumisen riski. Konkurssi on yrittäjälle henkilökohtainen tragedia, mutta markkinoiden toiminnalle kannattamattomien yritysten poistuminen on välttämätöntä.

Tommi Hasu sanoo ymmärtävänsä niitä viljelijöitä, jotka nyt ovat tukalassa tilanteessa. Silti muutos on hänen mukaansa välttämätön.

Vielä isompi ongelma kriisituissa on Hasun mielestä kuitenkin se, että ne osaltaan estävät sen, että maatalouden kannattavuuteen löytyisi markkinaehtoinen ratkaisu. Toisin sanoen: kauppa ja teollisuus alkaisivat maksaa raaka-aineistaan ja tuotteistaan enemmän.

Hasu uskoo, että elintarvikeketjun muut toimijat ovat oppineet odottamaan kriisipaketteja. Työryhmä työryhmän jälkeen on etsinyt lääkkeitä maatalouden markkinaehtoisen kannattavuuden kohentamiseksi, mutta kun jälleen seuraava kannattavuuskriisi iskee, kauppa ja teollisuus voivat luottaa siihen, että jos ne vain odottavat riittävän kauan, hallituksen kantti pettää ja valtion kirstun kansi aukeaa.

”Miksi markkinoilta tulisi lisää rahaa, kun valtio tulee aina hätiin?” hän kysyy.

”Onhan se kumma, että maatalous tarvitsee koko ajan kriisipaketteja, kun samaan aikaan kauppa ja lannoiteteollisuus tekevät hirmutulosta. Se on tosi ristiriitaista.”

Voisiko valtio ilmoittaa, ettei uusia kriisipaketteja enää tule?

”Miksi ei voisi?”

Viesti ei välttämättä ole alalla kaikkien mieleen. Monta kertaa haastattelun aikana Hasu korostaa ymmärtävänsä niitä viljelijöitä, jotka nyt ovat tukalassa tilanteessa. Silti muutos on hänen mukaansa välttämätön.

”Jotenkin tämä ala on kyettävä saneeraamaan.”

Vaikka kaikki alalla eivät ehkä samoin ajattelisi, yksin ajatuksineen Hasu ei koe olevansa.

”Entistä enemmän nuoret tilalliset ajattelevat suht samoin.”

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat