Helsingin Sanomien vaalikone on uudistunut, ja yksi keskeinen muutos liittyy arvokysymyksiin. Niitä on muokattu, ja arvokysymyksiä on nyt aiempaa enemmän.
Pääset eduskuntavaalikoneeseen tästä.
Lue lisää: HS:n vaalikone on avattu – näin se toimii
Vaalikone mittaa aiempaa vahvemmin ideologiaa sen lisäksi, että siinä selvitetään entiseen tapaan myös näkemyksiä yksittäisistä asiakysymyksistä. Arvoihin liittyvät esimerkiksi suhde vahvaan johtajuuteen, sukupuolten moninaisuuteen tai Suomen kansalliseen etuun.
Vaalikoneen avulla näet, miten sinä itse ja vaaliehdokkaat sijoittuvat arvokartalle. Keiden arvot ovat samanlaisimmat ja ketkä ovat kauimpana?
”Vasemmisto–oikeisto-jako on ollut Suomessa vahva, mutta politiikassa on nykyään useampia kulttuurisiin arvoihin liittyviä ulottuvuuksia”, perustelee vaalikoneen laadinnassa mukana ollut tutkija Veikko Isotalo.
Isotalo toimii politiikan tutkimuksen väitöskirjatutkijana Helsingin yliopistossa. Hän on ollut mukana myös Nuorten vaalikone -hankkeessa, jota rahoittaa Koneen säätiö.
Lue lisää: Podcast: Mitä vaalikone paljastaa?
Helsingin Sanomien vaalikoneessa on väitteitä aiempaan tapaan 30 kappaletta, joista puolet on nyt asiaväitteitä ja puolet arvoväitteitä.
”Tutkimustietoa apuna käyttäen kehitimme 15 arvoväittämää, joiden avulla pyrimme näyttämään politiikan ideologisia ulottuvuuksia”, sanoo vaalikonetta suunnitellut digituottaja Juho Salminen Helsingin Sanomista.
”Aiemmasta tiedetään, että vaalikoneen arvokartta on arvostettu ominaisuus”, Salminen jatkaa.
””Talouskysymyksiä on enemmän kuin aiemmin.”
Vaalikoneen 15 arvoväitettä jakautuvat karkeasti kolmeen osaan. Arvoväitteistä viisi haarukoi perinteisenä pidettyä vasemmisto–oikeisto-jakoa ja kahdeksan sosiokulttuurisia arvoja.
Vasemmisto–oikeisto-jakoa luodataan esimerkiksi verotusväitteillä ja sosiokulttuurista asetelmaa taas kysymyksillä muun muassa kristinuskosta, päästöistä ja monikulttuurisuudesta. Loput kaksi väitettä käsittelee jakoa periferiaan ja keskukseen eli lähinnä maaseutuun ja kaupunkeihin.
Väitteissä heijastuu tutkija Isotalon mukaan myös keskustelu vaalien alla.
”Talouskysymyksiä, joissa käsitellään esimerkiksi julkisen sektorin kokoa tai valtion puuttumista markkinoiden toimintaan, on enemmän kuin aiemmin”, tutkija Isotalo perustelee.
Isotalo korostaa, että Suomessa on aina ollut vasemmisto–oikeisto-jaottelun lisäksi myös keskusta–periferia-jaottelua sekä poliittista jakoa suomen- ja ruotsinkielisiin. Viime vuosina esimerkiksi maahanmuuttoon ja ympäristöön liittyvistä arvoista on tullut aiempaa merkittävämpiä, Isotalo sanoo.
Arvokysymyksissä vaalikone pohjaa sosiokulttuuriseen malliin, jota kutsutaan tutkijakielellä GAL–TAN:ksi. Termi on viime vuosina yleistynyt kuvaamaan arvopohjan monia jakolinjoja.
GAL on lyhenne englannin sanoista green, alternative, libertarian eli vihreä, vaihtoehtoinen ja yksilön vapautta korostava. TAN taas tulee sanoista traditional, authoritarian ja nationalist eli perinteinen, autoritaarinen ja kansallismielinen.
””Arvokysymykset ovat lähestyttävämpiä politiikkaa vähemmän seuraaville.”
Vaalikoneiden suunnittelijoiden haaste on, että niiden käyttäjinä on sekä politiikassa syvällä olevia että väkeä, joka seuraa yhteiskunnallista keskustelua vähän tai ei lainkaan. Tällöin juuri arvoväitteiden merkitys korostuu.
”Arvokysymykset ovat lähestyttävämpiä politiikkaa vähemmän seuraaville”, Isotalo arvioi.
Vaalikoneet ovat yleistyneet, ja Suomessa koneita käytetään ensisijaisesti ehdokkaan löytämiseen. Äänestäjälle vaalikone on avuksi päätöksenteossa, ja ehdokkaalle vaalikone tuo näkyvyyttä ilman mainontabudjettia.
”Siinä mielessä vaalikone tasaa resurssieroja. Nuorille äänestäjille vaalikone on tiedonlähteissä selvä ykkönen somen ohella”, Isotalo sanoo.
Isotalon mukaan vaalikoneiden vaikuttavuudesta on silti vähän luotettavaa tutkimusta.
”On haastava tutkittava, että onko juuri vaalikone ollut ratkaiseva tekijä äänestyspäätöksen taustalla. Siitä tutkimuksessa on joka tapauksessa saatu positiivisia merkkejä, että vaalikoneet lisäävät äänestysaktiivisuutta”, Isotalo sanoo.
””Kysymys, joka ei saa eroja aikaan, ei vaalikoneessa toimi.”
Politiikka on polarisoitunut viime vuosina. Myös vaalikoneet on vedetty osaksi tätä keskustelua.
”Selvää on, että vaalikoneiden väitteet valitaan siten, että eroja voi saada aikaan. Kysymys, joka ei saa eroja aikaan, ei vaalikoneessa toimi”, Isotalo sanoo.
Polarisaatiota kiihdyttäviä väitteitä vastaan sotii se, että Isotalon mukaan ehdokkaat ovat pikemminkin varovaisia ruksimaan äärivastauksia.
”Ei ole yksiselitteisesti selvää, onko parempi vastata keskikohtaan tai laitaan. Ehdokas voi helposti ajautua ikuiseen ajatusketjuun miettiessään, kuka minua äänestää. Ehdokkaalle on sittenkin ehkä helpompi vastata omana itsenään”, Isotalo sanoo.
HS:n digituottaja Juho Salminen korostaa, että polarisaatiotakin on kahta lajia.
”On ideologista polarisaatiota, joka voi parhaimmillaan selventää meille, miten ja miksi puolueet eroavat toisistaan. Mutta sitten on affektiivista polarisaatiota, jossa vastapuoleen liitetään negatiivisia tunteita, ja se voi syventää yhteiskunnallisia railoja. Haluaisin ajatella, että vaalikone on tapa käsitellä juuri tuota ’hyvää’ eli ideologista polarisaatiota”, Salminen sanoo.
Moni käyttää vaalikoneita myös hupimielessä, ja tutkijallekin ilmiö on tuttu. Vaalikoneen suunnittelusta hupi on kaukana.
”Usein sanotaan, että vaalikoneita ei pidä ottaa vakavasti. Vaalikoneen suunnittelijoiden pitää kuitenkin ottaa vaalikone vakavasti. Heillä on vastuu, jos algoritmi tai väittämät eivät toimi, kuten on ehkä suunniteltu. Tämän takia vaalikoneväittämiä tulee testata ennakkoon ja kertoa vaalikoneen algoritmin toiminnasta avoimesti”, Isotalo sanoo.
