Ay-liike painostaa työn­antajia poikkeuksellisella uhkalla

Ammattiliitot järjestävät helmikuussa sarjan lakkoja, jos tärkeillä vientialoilla ei pian synny sopua. Monien palkansaajien lakkoiluinto on suurempaa kuin aikoihin, kirjoittaa politiikan toimittaja Teemu Muhonen analyysissaan.

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto, Pamin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen, AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokko ja SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta kertoivat ammattiliittojen yhteisistä tavoitteista mediatilaisuudessa viime viikolla.

17.1. 20:10 | Päivitetty 17.1. 20:34

Suomea uhkaa näillä näkymin helmikuussa varsin poikkeuksellinen lakkosuma. Teollisuusliitto, ammattiliitto Pro ja ylempien toimihenkilöiden YTN jättivät tiistaina lakkovaroitukset kahdella tärkeällä vientialalla eli teknologiateollisuudessa ja kemianteollisuudessa.

Lue lisää: Työntekijäjärjestöt uhkaavat lakoilla kahdella tärkeällä vientialalla

Kolmen päivän kohdennetut lakonuhkat helmikuun alussa eivät ole vielä erityisen järeitä, mutta lisää on tulossa: kuljetusalan AKT ja Palvelualojen ammattiliitto Pam ilmoittanevat omista lakonuhkistaan tällä viikolla tai lähiviikkoina. Lakonuhat saattavat osua niin satamiin kuin ruokakauppoihinkin.

Työntekijäliitot ovat suunnitelleet työtaistelu-uhkia yhteistyössä tavalla, jollaista ei ole nähty aikoihin. Ne aikovat marssittaa työnantajapuolen eteen laajan, ajallisesti porrastetun lakkorintaman, joka toteutuessaan tuntuisi Suomen taloudessa ja suomalaisten arjessa.

Mutta on vielä hyvinkin mahdollista, etteivät lakot koskaan toteudu.

Lakonuhkien syy on osapuolten erimielisyys palkankorotuksista. Palkansaajaliikkeen mielestä työnantajat eivät ole halukkaita maksamaan palkankorotuksia, jotka helpottaisivat työntekijöitä riittävästi hintojen noustessa.

Työnantajapuolen mielestä taas ammattiyhdistysliike vaatii epärealistisen suuria korotuksia, jotka tuhoaisivat suomalaisten yritysten kilpailukyvyn ja rapauttaisivat julkisen talouden.

Vaikka retoriikka on tässä vaiheessa neuvotteluja julkisuudessa paikoin railakasta, esimerkiksi teknologiateollisuudessa osapuolet eivät todellisuudessa ole enää mahdottoman kaukana toisistaan.

Kattojärjestö SAK:n liitot ovat kertoneet tavoittelevansa Saksan palkkaratkaisuihin vertautuvia eli noin viiden prosentin korotuksia tälle vuodelle. SAK on erikseen tähdentänyt, että 3,5 prosenttia ei riitä. Teknologiateollisuuden työnantajat taas on tiettävästi ollut valmis tarjoamaan enintään noin kolmea prosenttia.

Osapuolet eivät ole enää mahdottoman kaukana toisistaan.

Teollisuusliiton ja Teknologiateollisuuden työnantajien työriitaa aletaan sovitella valtakunnansovittelijan johdolla keskiviikkona. Ei ole lainkaan poissuljettua, että osapuolet kaivavat Bulevardilla esimerkiksi nelosella alkavan palkkasovun vielä tammikuun aikana eli ennen lakkojen alkua.

Pelkästään lakkovaroitusten jättäminen kuukausien kabinettihieromisen jälkeen usein helpottaa molempia osapuolia sopimuksen saavuttamisessa: tällöin järjestöjohtajat pystyvät vakuuttamaan hallintonsa siitä, että nyt vastapuoli oikeasti on tosissaan.

Jos Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuuden työnantajat onnistuvat ennen lakkoja sopimaan niin sanotun päänavauksen työmarkkinakierrokselle, saattavat muutkin alat päästä yksitellen sopuun ilman lakkoja. Viime kierroksilla muilla aloilla on pääpiirteittäin seurattu teknologiateollisuuden ratkaisuja.

Tällä neuvottelukierroksella asiat eivät silti välttämättä mene kuten edellisillä kierroksilla. Vaikka liittojohtajat kuten Teollisuusliiton Riku Aalto, AKT:n Ismo Kokko tai Pamin Annika Rönni-Sällinen haluaisivat taantuman uhatessa sopia ilman lakkoja, liittojen jäsenistö ei välttämättä sitä halua.

Monien työntekijöiden lakkoiluinto on hintojen voimakkaan nousun vuoksi vireämpää kuin pitkään aikaan. Suuria korotuksia ei ole tullut aikoihin, ja pitkästä aikaa palkkaneuvotteluissa hinkataan prosenttiyksikön kymmenysten sijaan prosentteja.

Jotkut liittojen jäsenet voivat pitää ilman järeitä toimia syntyviä sopimuksia antautumisena. Viidenkään prosentin palkankorotukset eivät turvaisi ostovoimaa, kun hinnat ovat nousseet lähes kymmenen prosenttia.

Siksi järjestöjohtajien oma sopimishalukkuus ei välttämättä riitä sopimukseen. Aallon, Kokon ja Rönni-Sällisen pitää kovistella vastapuolta juuri niin paljon kuin liittoaktiivit ja muut jäsenet sitä vaativat, jos he haluavat uusia kautensa liittonsa johdossa.

Monien työntekijöiden lakkoiluinto on vireämpää kuin aikoihin.

Lisävaikeutta neuvotteluihin tuo kunta-alan viime kesänä solmittu sopimus. Se tuo kuntien työntekijöille automaattisesti yli prosenttiyksikön suuremmat sopimuskorotukset kuin Teollisuusliiton ja AKT:n jäsenistö saa.

Jos vientialoilla sovitaan neljän prosentin yleisestä palkankorotuslinjasta, kuntien työntekijöille se tuo keskimäärin siis yli viiden prosentin korotukset.

Kunta-alan sopimus on vaikea pala yksityisen sektorin työmarkkinajärjestöille. Työmarkkinoilla kytätään jatkuvasti, mitä naapuri saa.

Esimerkiksi Pamin kaupan alalla työskentelevät jäsenet eivät välttämättä tyytyisi Teollisuusliiton ja AKT:n korotuksiin, vaan saattaisivat vaatia yhtä suuria korotuksia kuin kunta-ala saa.

Kunta-alan sopimuksen ja palkansaajapuolen tavanomaista suurempien palkkavaatimusten vuoksi työnantajapuolella käynnissä olevaa neuvottelukierrosta on verrattu vuoden 2007 niin sanottuun Sari Sairaanhoitaja -kierrokseen. Silloin tuntuvia palkankorotuksia tehtiin niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla.

Finanssikriisin iskettyä yritysten heikentynyttä kustannuskilpailukykyä ryhdyttiin paikkaamaan alhaisilla palkankorotuksilla ja lopulta kilpailukykysopimuksella. Vientialojen työmarkkinajärjestöjen mielestä syyllisiä kierteen käynnistymiseen olivat hoitajaliitot ja poliitikot, jotka olivat virittäneet palkkaodotukset liian suuriksi ja pakottivat myös yksityisen sektorin tuntuviin korotuksiin.

Käynnissä olevan neuvottelukierroksen erottaa yli viidentoista vuoden takaisesta se, että nyt palkansaajat eivät vaadi ostovoimansa kohentamista vaan sen osittaista turvaamista. Yhteistä taas on, että jos Suomen talous ja yritysten kilpailukyky lähivuosina luhistuisivat, vientialat todennäköisesti syyttäisivät kierteen käynnistämisestä jälleen julkista sektoria.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat