Valtioneuvoston kansliassa eli käytännössä pääministeri Sanna Marinin (sd) lähipiirissä valmistellaan edelleen virkaa pääministerin uudelle, turvallisuuspoliittiselle neuvonantajalle – murskakritiikistä huolimatta.
Valtiosihteeri Henrik Haapajärvi valtioneuvoston kansliasta kertoo, että uuden viran ja sen ympärille perustettavan uuden turvallisuuspoliittisen yksikön valmistelu etenee lausuntokierrokselta tulleesta palautteesta huolimatta. ”Ei ainakaan vielä ole tullut eteen sellaista, että hanke pitäisi laittaa jäihin”, Haapajärvi kertoo HS:lle.
Kanslian pyrkimyksenä on saada uusi neuvonantaja aloittamaan työssään vielä tämän hallituksen puolella. ”Ajatus on se, että sitten kun uusi hallitus aloittaa, uudella pääministerillä olisi sisään ajettuna asiantuntija. Palkkakuluihin on saatu määräraha koko vuodelle”, Haapajärvi sanoo.
Valtiosihteeri Henrik Haapajärvi kuvattuna vuonna 2021.
Haapajärven mukaan uuden turvallisuuspoliittisen neuvonantajan pestin tarpeellisuutta ryhdyttiin pohtimaan jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Tehtävää on nyt kansliassa valmisteltu määräaikaisena, mahdollisesti viisi vuotta kestävänä pestinä. Näin ollen neuvonantaja jatkaisi vaikka hallitus tai pääministeri vaihtuisi.
”Ajatus on se, että pääministerille olisi tarjolla jatkuvuutta ja parasta mahdollista asiantuntijatukea”, Haapajärvi sanoo.
HS:n tavoittama valtio-opin professori sekä oppositiojohtajat kokoomuksesta ja perussuomalaisista suhtautuvat hankkeeseen epäillen.
Kokoomusjohtaja Petteri Orpo ei näe tarvetta uudelle turvallisuuspoliittiselle neuvonantajalle pääministerin kabinetissa. ”Perustuslakivaliokuntakin on lähtenyt siitä, että Nato menee olemassa oleviin rakenteisiin. Perustuslaillisesti ei tarvita siis mitään uutta”, Orpo sanoo.
Puheenjohtaja Riikka Purra (ps) ihmettelee hankkeen ajoitusta sekä sitä, miten ainoaksi perusteluksi uudelle viralle ja yksikölle on tarjottu Nato-jäsenyyttä.
”Se ei ole oikeasti mikään peruste, sillä nämä asiat eivät sinällään kuulu valtioneuvoston kanslialle vaan asianosaisille ministeriöille”, Purra sanoo.
Perustuslain mukaan Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Käytännössä työtä tehdään hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan ja presidentin kokoontumisissa, joka tunnetaan lyhenteestä tp-utva.
Myös kokoomuksen Orpo pitää hanketta ajallisesti hätiköitynä.
”Tällaista ei pitäisi viedä kiireellä eteenpäin, vaan käydä vaalit ensin ja viedä Nato-prosessi loppuun. Sitten voidaan yhdessä katsoa, onko uudistamisen tarpeita”, Orpo sanoo.
Valtioneuvoston kanslian esitys lähtee siitä, että pääministerin avuksi perustettaisiin sekä uusi virka että yksikkö. Kokoomuksen Orpo pelkää, että suunnitelma voi lisätä sekavuutta asioiden valmistelussa.
”Nykyinen valmistelu ulko- ja puolustusministeriössä ennen päätöksentekoa tp-utvassa on ollut toimivaa. Jos pääministeri haluaa apua ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella, sitä apua voi vahvistaa muutoinkin”, Orpo sanoo.
Voisiko tällainen tarve uudelle neuvonantajalle nousta esiin vaalien jälkeen, Petteri Orpo?
”En pysty ainakaan ennen varsinaista Nato-jäsenyyttä ja käytännön kokemuksia näkemään tarvetta”, Orpo vastaa.
Myös perussuomalaisten Purra uskoo, että pääministeri saa jo tällä hetkellä apuja tarpeeksi.
”Sikäli kun tunnen hänen ympärillään olevia avustajia, ministeriöiden tarjoamaa informaatiota sekä tp-utvaa”, Purra sanoo.
”Ja mikäli tarvitaan vielä jotain muuta, tarvittava informaatio saadaan varmasti prosesseja järkeistämällä”, Purra sanoo.
Valtioneuvoston kanslia on aiemmin pyytänyt muilta ministeriöiltä, presidentiltä sekä pääesikunnalta lausuntoja uudesta tehtävästä. Suhtautuminen on ollut kriittistä.
Esimerkiksi tasavallan presidentin kanslia piti hanketta ennenaikaisena ja ylimitoitettuna, ja ulkoministeriö totesi, että uusi neuvonantaja siirtäisi valtaa ministeriöiltä lähemmäs pääministeriä. Puolustusministeriö ei ole vielä jättänyt omaa lausuntoaan.
Valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari Tampereen yliopistosta muistuttaa, että vallanjakoon liittyvät kysymykset ovat aina poliittisesti herkkiä.
”On spekuloitu, että nimittämällä uuden neuvonantajan nykyinen hallitus asettaisi päällystakin seuraavalle pääministerille. Mutta tämä on tosiaan spekulaatio”, Ruostetsaari sanoo.
Professorin mukaan on joka tapauksessa epäselvää, mikä on se tarve, johon uudella neuvonantajalla vastattaisiin. ”Se ei ole tullut täysin selväksi tähänastisessa keskustelussa”, Ruostetsaari sanoo.
Sanna Marinin hallitus voi perustaa viran ja uuden yksikön lausunnoista välittämättä muuttamalla asetusta valtioneuvoston kansliasta. Lausuntokierroksen jälkeen esitys menee hallituksessa normitietä käsittelyyn.
Professori Ruostetsaaren mukaan pääministerille kaavailtu uusi neuvonantaja vahvistaisi pääministerin johtamisedellytyksiä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
”Mutta toisaalta se voisi myös hämärtää valtasuhteita”, Ruostetsaari sanoo.
”Saattaa syntyä koordinaatio-ongelmaa. Pääministerillä on käytössään kaikki se asiantuntemus, jota alan ammattiministeriöissä kuten ulko-, puolustus- ja sisäministeriössä on.”
Nato-kokouksiin Suomi on aikanaan lähettämässä edustajaksi tasavallan presidentin.
”Perustuslakivaliokunta on katsonut, että Nato-jäsenyys ei tule muuttamaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksentekojärjestelmää”, Ruostetsaari muistuttaa.
”Jos synnytetään kokonainen uusi yksikkö, se voi muuttaa valtioneuvoston kanslian ja muiden ministeriöiden välistä työnjakoa. Neuvonantajan tehtävää pitäisi tässä mielessä selkiyttää”, Ruostetsaari sanoo.
Ruostetsaari arvioi, että uuden tehtävän perustamisaikataulu on joka tapauksessa hyvin kiireinen.
Valtioneuvoston kanslian suunnitelmissa asetus olisi voimassa jo maaliskuun alussa, ja uusi neuvonantaja olisi nimettynä pian sen jälkeen. ”Aikataulu voi olla jopa liian kiireinen”, Ruostetsaari sanoo.
Ruostetsaaren mukaan pääministerin asemaa turvallisuuspoliittisena päätöksentekijänä voisi vahvistaa myös ilman erillisen neuvonantajapestin perustamista.
”Miksi ei mennä avustajamallilla? Silloin pääministeri voisi nimittää toimikaudekseen vaikkapa poliittisen valtiosihteerin nimikkeellä olevan turvallisuuspolitiikan neuvonantajan. Miksi se malli ei toimisi? Siinä mallissa olisi selvempi poliittinen vastuu eli vastuussa nimittäjälleen. Puhtaassa virkamiesmallissa ei ole samaa poliittista vastuuta vaan virkamiesvastuu”.
