Poliittista päätöksentekoa varten olisi pitänyt suunnitella kohdennettuja ja tuloihin perustuvia kertaluonteisia tukia, sanoo Talouspolitiikan arviointineuvosto vuosiraportissaan.
Arviointineuvosto katsoo, että viime vuonna lisämenot sotilaallisiin ja muihin turvallisuuteen liittyviin tarpeisiin ovat todennäköisesti olleet välttämättömiä, kun taas esimerkiksi ylimääräiset lapsilisät eivät sitä ole olleet.
Neuvoston mukaan osa uusista puolustusmenoista ja muista harkinnanvaraisista menoista olisi pitänyt rahoittaa leikkaamalla muita julkisia menoja tai korottamalla veroja.
Lisäksi arviointineuvosto arvioi, että tuet kohonneiden sähkönhintojen kompensoimiseksi ovat olleet aiheellisia haavoittuvimmassa asemassa oleville kotitalouksille.
”Sen sijaan sähkön arvonlisäveron väliaikainen alentaminen on kohdentamaton toimenpide, eikä sillä tavoiteta tehokkaasti eniten tuen tarpeessa olevia kotitalouksia”, arviointineuvosto sanoo raportissaan.
Talouspolitiikan arviointineuvosto iski pöytään myös karut luvut julkisen talouden sopeuttamisesta seuraavien hallituskausien aikana. Arviointineuvoston mukaan seuraavan kahden hallituskauden aikana julkista taloutta on sopeutettava 1–1,5 miljardilla eurolla vuosittain.
Sopeuttaminen tarkoittaa käytännössä veronkorotuksia tai julkisten menojen leikkauksia.
Laskennallisesti tämä tarkoittaisi jopa 12 miljardin sopeutuksia. Valtiovarainministeriö on aiemmin arvioinut, että sopeutustarve on yhdeksän miljardia euroa seuraavan kahden hallituskauden aikana.
Talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja, taloustieteen professori Jouko Vilmunen ei ottanut suoraan kantaa siihen, miten sopeutus on tehtävä, sillä se on poliittinen päätös.
Arviointineuvoston mukaan VM:n ja sen arviot ovat samaa suuruusluokkaa.
”Numerot eivät ehkä ole ensisijainen viesti, vaan ennen kaikkea se, että painetta on aika merkittävästi julkiselle sektorille”, Vilmunen sanoi.
Arviointineuvoston raportissa todetaan, että veronkevennyksiin on tulevina vuosina hyvin vähän mahdollisuuksia. Raportin mukaan mahdolliset veronkorotukset olisi suunniteltava hyvin, sillä huonosti kohdennetut veronkorotukset voivat heikentää kannustimia ja johtaa kasvun hidastumiseen.
”Veronkorotuksiin voidaan pyrkiä esimerkiksi lopettamalla joidenkin tuotteiden verottaminen alemmalla arvonlisäverokannalla, rajoittamalla listaamattomien yritysten osinkoverohuojennuksia ja korottamalla kiinteistöverotusta”, raportissa sanotaan.
Vaikka hallituksen työllisyystavoitteeseen on hallituskauden aikana päästy, työmarkkinoita vaivaa raportin mukaan kohtaanto-ongelma eli se, että työntekijät ja työnantajat eivät kohtaa. Vilmunen sanoi, että ammattitaitoisen työvoiman puute ei ratkea kotimaisin resurssein.
Hallitus pääsi tiistaina sopuun lisäbudjetista. Vuodenvaihteessa aloittaneille hyvinvointialueille esitetään kehysten puitteissa tälle vuodelle yhteensä 500 miljoonan euron lisärahoitusta.
Hyvinvointialueille maksettavasta rahasta 350 miljoonaa olisi valtionavustusta ja 150 miljoonaa euroa kertaerän aikaistamista ensi vuoden maksatuksesta. Lisärahoitus maksettaisiin kevään aikana. Tämä vaatii lakimuutosta.
Kokonaan uutta rahaa sote-palveluihin on siis 350 miljoonaa euroa.
Arviointineuvosto on aiemmissa raporteissaan katsonut hyvinvointialueiden rahoitusmallin olevan siinä mielessä ongelmallinen, että raha hyvinvointialueille tulee suoraan valtioilta. Neuvoston varapuheenjohtaja, julkistalouden professori Jukka Pirttilä sanoo, että hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta, joka toisi niille menokuria.
”Tässä (lisäbudjetissa) näkyy ehkä ensimmäistä kertaa tällainen jonkinlainen valuvika, joka hyvinvointialueilla on”, Pirttilä sanoo.
Vilmunen on samoilla linjoilla. Hän sanoo ison kysymyksen olevan se, turvaako rahoitusmalli hyvinvointialueilla riittävät kannusteet siitä, että niissä pystytään pitämään menokuria.
Lue lisää: Sdp esitteli talouspoliittisen ohjelmansa: Puolue välttäisi isoja leikkauksia