Kun Cambridgen yliopiston tähtiekonomisti Partha Dasgupta kaksi vuotta sitten julkaisi raporttinsa luonnon monimuotoisuuden taloustieteestä, se sai valtavasti huomiota.
Yhtäkkiä kaikkialla puhuttiin luontokadon vaikutuksista talouteen ja toisaalta luonnon pääomista ja sen tarjoamista palveluista.
Raporttia on siteerattu miljoonia kertoja, ja tieteellisissä julkaisuissakin siihen on viitattu 700 kertaa.
Myös Suomessa raportista innostuttiin. Ympäristöministeriö tilasi Luonnonvarakeskukselta selvityksen, mitä Dasguptan raportin soveltaminen Suomessa tarkoittaisi. Selvityksen johtopäätöksistä on ajateltu olevan hyötyä ainakin päättäjille.
Nyt tuo selvitys on valmistunut ja julkaistu.
Se esittelee kymmenen suurta yhteiskunnallista muutosta, jotka tarvittaisiin, ettei luonnon romahtaminen vie pohjaa myös taloudelta ja elintasoltamme.
1. Luontokatoverotus voimaan
2. Vähemmän lihaa
3. Lisää suojelua
4. Väestönkasvun hidastaminen
5. Luonto-opetus pakolliseksi
6. Luonto rahanjakajien työlistalle
7. Luontojalanjälki kauppapolitiikkaan
8. Luonto mukaan talouden tilinpitoon
9. Suomalaisten luontosuhteen vahvistaminen
10. Yhteistyötä arktiselle alueelle
HS käy läpi kaikki kymmenen kohtaa. Selvitimme raportin ja sen kirjoittajien avulla, millä keinoilla muutos olisi mahdollinen. Keinot ovat pikemminkin esimerkkejä – eivät suoraan toteutettavaksi tarkoitettuja. Kymmenen muutosta eivät myöskään ole erityisessä tärkeysjärjestyksessä.
Luontokatovaikutusten huomioiminen verotuksessa tarkoittaisi esimerkiksi turpeennoston haittojen hinnoittelemista.
1. Luontokatoverotus voimaan
Mikä muutos? Luontohaittojen paneminen verolle ympäristöverojen avulla.
Käytännön keinoja: Energiaturpeen veron korottaminen, turvetuotannon verottaminen, puun polttamisen verottaminen lämmityslaitoksissa ja teollisuudessa. Mahdollista voisi olla myös maatalouden haittojen maksullisuus.
Toisaalta hyödyistä voidaan vastaavasti maksaa, esimerkiksi luontoarvojen vaalimisesta maanomistajille ja vaikkapa perinnebiotooppien ylläpidosta maanviljelijälle.
Miksi? Monien tuotteiden valmistamisella ja palveluilla on sivuvaikutuksensa, jotka eivät näy tuotteen hinnassa. Tätä voidaan korjata veroilla. Tätä kutsutaan myös saastuttaja maksaa -periaatteeksi. Yleensä asioiden kallistuminen ohjaa vähentämään niiden käyttöä, säästämään.
Muita huomioita: Suomessa on porrastettu energiaverotusta eri polttoaineiden aiheuttaminen hiilidioksidipäästöjen mukaan. Samalla tavalla polttoaineita voitaisiin verottaa sen mukaan, miten paljon niiden tuotanto tärvelee luontoa metsissä ja soilla.
Turpeen energiaverossa ei ole huomioitu kaikkia ilmastopäästöjä. Sitä olisi siis syytä kiristää. Jos mukaan otettaisiin luontovaikutus, pitäisi verottaa myös itse turpeennostoa, koska sillä on isot vaikutukset suoluontoon.
Puun poltosta ei peritä energiaveroa. Luontokatovaikutusten verottaminen panisi kuitenkin myös puupolttoaineet verolle.
Periaatteessa luontokatoveroa voitaisiin soveltaa myös vesi- ja tuulivoimaan, koska ne vievät tilaa luonnolta. Käytännössä näiden puolesta kuitenkin puhuu päästöttömyys ja ilmastonmuutoksen torjuminen.
Emakko imetti porsaitaan sikatilalla Huittisten Vampulassa vuonna 2018.
2. Vähemmän lihaa
Mikä muutos? Liha- ja maitotuotteiden kysynnän ja sitä kautta myös tuotannon vähentäminen.
Käytännön keinoja: Kasvisruokavaihtoehto vapaasti tarjolle päiväkoteihin ja kouluihin.
Ihmisten kouluttaminen eläintuotannon luontokatovaikutuksista ja tuotantoeläinten asemasta. Tämä myös mukaan koulujen opetussuunnitelmiin. Keittiöhenkilökunnan kouluttaminen kasvisruuan valmistamiseen.
Muutostuki eläintuottajille. Verot eläinperäisille tuotteille.
Ruokapakkauksiin kuvia tuotantoeläinten oloista ja eläinten hyvinvoinnista kertovia merkkejä. Eläinperäisten tuotteiden mainontakielto tai mainonnan rajoittaminen.
Miksi? Eläinperäisen ruuan tuotanto vaatii enemmän pinta-alaa kuin kasvisruuan kasvattaminen, ja tämä pinta-ala on pois luonnolta. Lisäksi eläintuotanto rehevöittää Itämerta ja muita vesistöjä, mistä vesiluonto kärsii.
Muita huomioita: Suomessa viljellystä viljasta yli puolet syötetään tuotantoeläimille. Lisäksi eläimille kasvatetaan nurmea. Kotimaisen ruuan lisäksi rehua tuodaan ulkomailta, mikä aiheuttaa luontokatoa Suomen ulkopuolella.
Lahopuuta on enemmän suojelualueilla kuin talousmetsissä. Kuolemansa jälkeen puu antaa elämän lukuisille muille eliölajeille.
3. Lisää suojelua
Mikä muutos? Suojeltujen alueiden kasvattaminen alle viidenneksestä 30 prosenttiin Suomen pinta-alasta. Suojelualueiden lisääminen erityisesti Kainuun eteläpuolisessa Suomessa. Maankäytön ohjaaminen pois parhailta luontoalueilta.
Suojelusta pitäisi tehdä strateginen suunnitelma, jotta parhaat palat saataisiin suojeltua kustannustehokkaasti.
Käytännön keinoja: Yksityisillä mailla: Lisärahan ohjaaminen vapaaehtoisiin suojeluohjelmiin kuten Metsoon. Luontoarvoista ja ekosysteemipalveluista maksaminen maanomistajille. Luonnonsuojelurahojen 10–20-kertaistaminen nykyisestä. Valtion mailla: Parhaiden luontokohteiden suojelu, painottaen Etelä-Suomea. Valtion metsien tuloutustavoitteen pienentäminen tai poistaminen Metsähallitukselta.
Ekologisen kompensaation eli luontohaittojen hyvittämisen säätäminen pakolliseksi rakennushankkeissa. Luontotiedon hyödyntäminen päätöksenteossa ja kunnollisen kartan laatiminen maa-alueiden luontotyypeistä.
Miksi? Suurin syy luontokatoon on elinympäristöjen häviäminen, heikkeneminen ja pirstoutuminen. Siihen auttaa elinympäristöjen suojelu.
Muita huomioita: Jos alueita otetaan suojeluun ilman strategiaa, pinta-alaa ja rahaa tarvitaan enemmän, jotta saadaan aikaan sama luontokatoa hidastava vaikutus.
Etelä-Suomessa suojeltuja alueita on vähän ja ne ovat pieniä. Suojelua pitäisi Etelä-Suomessa tehdä sekä valtion mailla että yksityisten omistamissa metsissä, vesialueilla ja muissa luontokohteissa.
Esimerkiksi kouluruokailun rahoittaminen lisää lasten osallistumista koulunkäyntiin. Etenkin tyttöjen kouluttaminen vaikuttaa tulevaisuuden lapsilukuun.
4. Väestönkasvun hidastaminen
Mikä muutos? Suomen pitäisi vaikuttaa väestönkehitykseen kehittyvissä maissa.
Käytännön keinoja: Kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattaminen 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Naisten aseman, tasa-arvon ja tyttöjen koulutuksen parantamiseen laitetun rahan osuutta kehitysavusta voitaisiin kasvattaa vielä nykyisestäkin. Rahaa seksuaaliterveyteen ja perhesuunnitteluun.
Myös tutkimusta siitä, minkälainen kehitysyhteistyö vaikuttaa parhaiten väestönkehitykseen. Panostukset sinne, missä on luonnon monimuotoisuuden keskittymiä sekä nopeasti kasvava väestö. Vaikkapa Tansanian ja Kenian metsät voisivat olla yksi kohdealue.
Miksi? Maailman väkiluku ylitti kahdeksan miljardia marraskuussa. Maapallon luonnonvarat eivät tahdo riittää kasvavan väestön tarpeisiin, kun samalla myös elintaso kasvaa.
Muita huomioita: Suomessa luontokatoa ei aiheuta niinkään väestönkasvu, mutta kylläkin suurten kaupunkien kasvu ja rakentaminen Etelä-Suomessa.
5. Luonto-opetus pakolliseksi
Mikä muutos? Luonnon monimuotoisuutta pitää opettaa laajasti suomalaisille. Tämä ei tarkoita vain tietoa, vaan oman luontoyhteyden syventämistä ja ymmärrystä kaiken toiminnan yhteyksistä luonnon monimuotoisuuteen, esimerkiksi kouluruokailussa.
Käytännön keinoja: Luonnon monimuotoisuus ja ekologian perusteet vahvemmin mukaan opetussuunnitelmiin kaikilla kouluasteilla.
Ekologian perusteet osaksi pakollisia opintoja korkeakouluissa kaikille.
Kaikki tämä vaatii koulutusta opettajille.
Miksi? Jos koko yhteiskunnan ja yksittäisten ihmisten käyttäytymisen täytyy muuttua, se vaatii uuden oppimista ja oman suhtautumisen muuttumista: tietoa luonnon verkostoista, tietoa oman motivaation tueksi sekä tietoa eri ratkaisukeinoista.
Muita huomioita: Esimerkkejä on jo. Jyväskylän yliopistossa Johdatus planetaariseen hyvinvointiin -opintojakso tulee pakolliseksi kaikkiin kandidaattitutkinto-ohjelmiin vuoden 2024 syksystä alkaen.
6. Luonto rahanjakajien työlistalle
Mikä muutoS? Pankkien ja suurten sijoittajien kuten eläkeyhtiöiden pitäisi ottaa luontokato huomioon lainoitus- ja sijoituspäätöksissään.
Käytännön keinoja: Poliitikot voisivat säätää luontokadon huomioimisen pakolliseksi. Laki esimerkiksi määrää työeläkeyhtiöitä sijoittamaan tuottavasti ja turvallisesti, joten lakiin voitaisiin lisätä vaatimus ympäristön kannalta kestävistä sijoituksista. Finnveran, Business Finlandin ja muiden julkisten rahoittajien pitäisi vaatia lainoittamiltaan yrityksiltä arvio luontokatoriskeistä. Julkisissa hankinnoissa ja kilpailutuksiksi luontovaikutukset yhdeksi valintakriteeriksi.
Miksi? Raha pyörittää tätä maailmaa. On siis väliä sillä, jos yrityksen vaikutukset luontokatoon vaikuttavat sen saamaan rahoitukseen.
Vain 15 prosenttia noin sadasta suuresta yrityksestä Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa on asettanut tavoitteen joko vähentää luontokadon vaikutusta tai palauttaa luonnon monimuotoisuutta.
Muita huomioita: Hiiliriskin laskeminen on jo tuttua, kun päätetään sijoittaa johonkin tai antaa yritykselle lainaa. Nyt sama pitäisi tehdä luontovaikutuksille. Ranskassa tämäntapaista lainsäädäntöä on jo tehty.
Suomessa esimerkiksi Ilmarinen ottaa jo luontokatoa huomioon sijoituksissaan.
Luontokadon aiheuttamisen pitäisi kallistaa lainarahan hintaa ja eläkeyhtiöiden vaatia sijoituskohteiltaan luontovaikutusten pienentämistä.
7. Luontojalanjälki kauppapolitiikkaan
Mikä muutos? Luontokadon vähentäminen tavoitteeksi myös tuontituotteiden kohdalla.
Käytännön keinoja: Luontojalanjäljen eli luontovaikutusten laskeminen pakolliseksi isoille yrityksille ja organisaatioille. EU-laajuinen verotus tuotteiden luontojalanjäljen mukaan sekä kotimarkkinoilla että tuontituotteille. Tuontitullit raskaan luontojalanjäljen tuotteille. Ylikulutuksen rajoittaminen lainsäädännöllä.
Miksi? Kansainvälinen kauppa voi aiheuttaa luontokadon keskittymistä jonnekin, usein kehittyviin maihin. Suomessa kulutettujen tuotteiden luontojalanjäljestä 30–45 prosenttia kohdistuu muihin maihin.
Muita huomioita: Suomi on mukana sopimuksessa, joka rajoittaa ja kieltää uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien, niiden osien ja niistä valmistettujen tuotteiden kauppaa. Kuitenkin näiden samojen lajien elinympäristöt saattavat vaarantua sellaisten tuotteiden takia, joita Suomessa kulutetaan.
Yli 400 suuryritystä ja rahoitusinstituutiota vaatii Make It Mandatory -kampanjassa, että päättäjät tekisivät luontojalanjäljen laskennasta ja raportoinnista velvoittavaa, Suomesta mukana ovat esimerkiksi S-ryhmä, Valio, Stora Enso ja Lassila & Tikanoja.
Suomalaisyrityksiä on myös pitkään ollut mukana yhteenliittymissä, joiden tavoitteena on esimerkiksi varmistaa, ettei soijanviljelyn takia kaadeta sademetsää.
Pölyttäjät tuottavat ruoantuotannolle elintärkeitä palveluita, mutta niiden arvoa ei ole laskettu missään. Kuvassa mehiläinen huopaohdakkeen kukalla.
8. Luonto mukaan talouden tilinpitoon
Mikä muutos? Nykyisestä ympäristötilinpidosta pitäisi siirtyä laajempaan ekosysteemitilinpitoon. Ekosysteemitilinpidossa olisi mukana sellaisiakin luontopääoman palveluja, jotka eivät ole markkinoilla myytäviä tavaroita tai palveluita.
Mitattavia asioita voisivat olla vaikkapa viheralueiden tuottamat virkistysarvot ja tulvavesihallinta, pölyttäjien palvelut, luonnon puhtaaksi suodattama vesi tai vaikkapa metsäluonnon monimuotoisuus.
Käytännön keinoja: Pysyvä rahoitus uusille tilastoille. Nyt ekosysteemikirjanpitoa on kokeiltu lyhyissä hankkeissa. Lisäksi Suomen pitäisi miettiä itse, mitkä asiat se haluaa tilastoida – ei vain noudattaa EU:sta tulevia ohjeistuksia.
Miksi? Jos luonnon tuottamat ”ilmaiset” palvelut saadaan muutettua tilastoiksi ja euroiksi, se tekee niiden arvon näkyväksi. Toisaalta myös ihmisen toiminnan vaikutukset kasvi- ja eläinlajeihin, erilaisiin elinympäristöihin, vesistöihin ja maaperään pitäisi saada näkyviksi.
Luonto on monella tapaa osa taloutta, ja siksi se pitäisi saada osaksi tuttua ja vakiintunutta kansantalouden tilinpitoa. Tämä helpottaisi ympäristön kannalta kestävien päätösten tekoa, kun hyödyt ja haitat olisivat näkyvissä ja mitattavissa.
Muita huomioita: Suomessa ympäristötilinpidossa seurataan nyt seitsemää asiaa: energian tarjontaa ja käyttöä, päästöjä ilmaan, luonnonantimien ottamista (esimerkiksi kalat, malmit, sora, viljelykasvit, puu), ympäristöä säästävää liiketoimintaa, ympäristönsuojelumenoja (valtion, kuntien, yritysten ja ihmisten), maksettuja ympäristöveroja sekä ympäristötukia. Lisäksi tilastoidaan jätteiden käsittelyä.
Suomalaiset kyllä ulkoilevat luonnossa, mutta se ei vielä tarkoita, että he syventyisivät siellä luonnon monimuotoisuuteen.
9. Suomalaisten luontosuhteen vahvistaminen
Mikä muutos? Suomalaisten pitäisi löytää luonnon monimuotoisuus ja luoda siihen oma suhteensa. Myös osallistumista ja toimimista luonnon puolesta pitäisi lisätä.
Käytännön keinoja: Lähiluonnon ja viheralueiden pitäisi olla kaikkien saavutettavissa. Kuntien virkamiehet voisivat kutsua kuntalaisia enemmän mukaan lähiluonnon käytön ja viheralueiden suunnitteluun. Maakuntaliitot ja kunnat voisivat koota kansalaisraateja myös satunnaisotannalla, jotteivät äänessä ole vain innokkaimmat vapaaehtoiset.
Myös kansalaisten puhelinsovelluksen avulla keräämät lajihavainnot ja muu luontotieto sekä opettavat luonnosta että luovat luontoyhteyttä. Kansalaisia voi osallistaa luontodatan keräämiseen sekä viranomaispuolella (Suomen ympäristökeskus) että tieteessä (yliopistot).
Miksi? Ihmiset, kansalaiset, äänestäjät ja kuluttajat ovat niitä, jotka luovat yrityksille ja poliitikoille painetta muuttaa yhteiskuntaa sellaiseksi, että myös luonnolla on tilaa selvitä. Toisaalta kaupungistuminen ja teknologia ovat heikentäneet ihmisten omaa luontosuhdetta. Yksilökeskeisyys puolestaan ei kannusta joukkovoiman käyttöön.
Muita huomioita: Suomalaisten luontosuhteen ajatellaan yleensä olevan tiivis, ja luonnossa käydään kyllä virkistäytymässä. Luonnon monimuotoisuuden ymmärtäminen kuitenkin vaatisi luonnon havainnointia syvemmin. Yksi innostaja tähän on esimerkiksi iNaturalist.laji.fi-sovellus, jonka kautta kansalaisten lajihavainnot tallentuvat Suomen Lajitietokeskukseen ja viranomaisten ja tutkijoiden käyttöön. Kansalaisia on kannustettu osallistumaan myös esimerkiksi Lapin metsäraadin avulla.
Suomen pitäisi ottaa vahvempi rooli EU:n arktisessa politiikassa. Kuva on Jäämeren rannalta.
10. Yhteistyötä arktiselle alueelle
Mikä muutos? Suomen pitäisi ottaa luontojohtajuutta kansainvälisissä elimissä ja sopimuksissa, etenkin arktiseen alueeseen liittyen.
Käytännön keinoja: Suomi voisi ajaa tiukempia sitoumuksia luonnon monimuotoisuutta koskevassa politiikassa YK:ssä ja muussakin kansainvälisessä politiikassa. Yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa Suomi voisi vaatia EU:ssa vahvempaa arktisen alueen luontopolitiikkaa.
Miksi? Koska luonto ei rajaudu kansallisvaltioiden rajojen mukaan, luonnosta huolehtiminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Esimerkiksi muuttolintujen elinympäristöjen pitää olla kunnossa useissa maissa tai jopa useilla mantereilla. Lapissa on isoja suojelualueita turvassa ihmistoiminnalta, mutta näitä alueita uhkaa ilmastonmuutos, jota voidaan torjua vain kansainvälisellä yhteistyöllä.
Muita huomioita: Valtavia luonnon monimuotoisuuden ytimiä ovat valtameret ja sademetsät. Samalla koko ihmiskunta hyötyy niistä, sillä ne tuottavat happea ja ruokaa sekä tasapainottavat ilmastoa sitomalla hiiltä.
Suomea koskettavia, monen maan alueelle ulottuvia luontoalueita ovat Itämeri ja arktinen alue. Maapallon ympäri kiertävä havumetsänauha varastoi lähes yhtä paljon hiiltä kuin sademetsät. Arktisen ja subarktisen alueen turvemaat ovat suuria hiilivarastoja.
Lähteenä jutussa on käytetty Eija Poudan johdolla koostettua raporttia Assessing the economics of biodiversity in Finland (National implications of the Dasgupta Review) sekä seuraavien asiantuntijoiden haastatteluja: johtava tutkija Marita Laukkanen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta (VATT), apulaisprofessori Hanna Silvola Hankenilta, yliaktuaari Johanna Pakarinen Tilastokeskuksesta, johtava tutkija Milla Nyyssölä Työn ja talouden tutkimus Labore -tutkimuslaitoksesta sekä yliopistonlehtori Simo Kyllönen Helsingin yliopistosta.