Vaaleja on tapana sanoa demokratian juhlaksi.
Viime vuodet ovat tehneet aiempaa selvemmäksi, että näihin juhliin kutsua ei tule kaikille.
Vaikka demokratia järjestelmänä yleistyy, me demokratioiden kansalaiset olemme yhä vähemmistö. The Economist Intelligent Unitin vuoden 2022 raportin mukaan jonkinasteisissa demokratioissa asuu vain 45,3 prosenttia maailman asukkaista.
Viime vuosina demokratioiden tilaa on surkuteltu. Elokuvateattereissa ja televisiosarjoissa katsojan eteen maalataan toinen toistaan synkempiä yhteiskunnallisia dystopioita. Niissä instituutiot ovat romahtaneet ja yksilöiden elämä on taistelua selviytymisestä.
Epävarmuuksien aikana peloille on syynsä. Kouriintuntuvasti niistä tuli totta, kun naapurissamme sijaitseva valtava autokratia aloitti vuosi sitten hyökkäyssodan Ukrainassa.
Globaalissa politiikassa Venäjän ja Kiinan kaltaiset valtiot yrittävät punoa tarinaa, joka asemoi ne demokraattisen liittouman haastajiksi. Sille on tilausta, sillä autoritääriset järjestelmät vetoavat maailmalla.
Toisinkin voi ajatella. Kriisit ovat näyttäneet, että demokratiat ovat lopulta kaikkea muuta kuin hauraita. Niissä itsensä uhatuksi kokevien, pelokkaiden diktaattorien ei tarvitse pitää asemastaan kiinni väkivalloin.
Edes nuorten aikuisten luottamus demokratiaan ei ole murentunut, vaikka sitä on pelätty. Tutkimusten mukaan suomalaiset nuoret aikuiset luottavat poliittiseen päätöksentekoon jopa vanhempia ikäryhmiä enemmän.
Demokratia on vahva järjestelmä, mutta esimerkit maailmalta näyttävät, kuinka huomaamatta sen voidaan silti antaa rapautua.
Suomessakaan emme ole täydellisiä. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto (Sitra) on nostanut esiin taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n kansainvälisestä luottamustutkimuksesta ilmenneen erityisen ”suomalaisen demokratian paradoksin”. Suomalaiset luottavat yhteiskunnan instituutioihin, mutta kansalaiset eivät usko kovin vahvasti omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.
Olisikohan tässä surkuttelun sijaan ryhdistäytymisen paikka?
Autokratioissa ihmiset eivät voi muuttaa yhteiskuntaa, jossa he elävät. Jos muutoksia tapahtuu, kaduilla vuotaa veri.
Ukrainassa demokratian ja autokratian välinen ero ymmärretään. Panokset ovat valtavat, menetykset hirvittävät.
Vähintä, mitä me rauhassa elävien demokratioiden asukkaat voimme tehdä, on pitää huolta omasta demokratiastamme. Emme kai sentään itse tee itsestämme voimattomia ja politiikasta vaihtoehdotonta?
Keskustelimme Helsingin Sanomien politiikan toimituksessa vaaliuutisointimme tehtävästä. Journalismin perustehtävä on kertoa yleisölle, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Tiedosta ihmiset saavat työkaluja ajattelunsa ja päätöksentekonsa tueksi.
Yksi kokenut politiikan toimittaja pohti, että silkan olemassa olevasta vallasta raportoimisen sijaan juttujemme vireen kuuluu olla, että muutos on mahdollinen.
Maailma on aina muutettavissa. Valta on vaihdettavissa, toisenlaiset lait kirjoitettavissa, uudet edustajat äänestettävissä.
”Mahdollisuus äänestää on kuin kutsu vapaiden aikuisten juhlaan.
Muutosta edeltää aina myös jonkinlainen kamppailu.
Välillä politiikkaa kuulee kutsuttavan yhteisten asioiden hoitamiseksi. Joskus tämä käsitys haastetaan esimerkiksi mäkihyppääjä Matti Nykäsen monipuolisemmalla määritelmällä: politiikka on riitelyä asioista.
Nykänen ymmärsi, että politiikkaan kuuluu aina konflikti, eri näkemysten taistelu vallasta.
Vaaleissa näitä usein ohittamattomiakin konflikteja ratkotaan kuin aikuiset ihmiset. Eivät ristiriidat mihinkään katoa, mutta demokraattisessa poliittisessa prosessissa ne siedetään ja sumplitaan.
Senkin kanssa opitaan elämään, että joskus oma näkemys ei voita.
Tänä vuonna yli 220 000 nuorta aikuista saa äänestää eduskuntavaaleissa ensimmäistä kertaa.
Osalle heistä koronakriisin varjostamat vuodet ovat olleet epäreiluja. Siltä voi tuntua myös tulevaisuus ilmastonmuutoksen kaltaisine viheliäisine ongelmineen.
Niinpä me Helsingin Sanomissa haluamme lahjoittaa ensimmäistä kertaa äänestäville sitä, mitä itse parhaiten osaamme, siis journalismia.
Kaikki uudet tilaajat saavat lukea Helsingin Sanomien sisällöt ilmaiseksi ennen vaaleja seitsemän viikon ajan.
Lue lisää: Vaalit lähestyvät, HS antaa sisältönsä maksutta uusille lukijoille
Emme myöskään tahtoneet olettaa, millaisia nuoret äänestäjät ovat. Teetimme gallupin, jossa selvitimme ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleissa äänestämään pääsevien poliittisia poliittisia mielipiteitä, luottamusta demokratiaan ja tulevaisuuteen ja heille tärkeitä vaaliteemoja.
Lue lisää: Ensimmäistä kertaa äänestävien suosikkipuolue on perussuomalaiset
Seuraavat viikot me teemme muun vaaliuutisoinnin lisäksi juttuja ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleissa äänestävistä ja heitä erityisesti kiinnostavista aiheista. Näitä Vaalit haltuun - juttuja ja sisältöjä ilmestyy Helsingin Sanomien sivuilla ja sosiaalisen median kanavissa, kuten Tiktokissa ja Instagramissa. Toki päästämme ääneen myös ensimmäistä kertaa äänestävät itse.
Lue lisää: HS:n uusi podcast syventyy politiikan kuvioihin – Näin Helsingin Sanomat seuraa eduskuntavaaleja
Mahdollisuus äänestää eduskuntavaaleissa on tosiaan kuin kutsu demokratiassa elävien, maailman muuttamiseen kykenevien vapaiden aikuisten juhlaan.
Ensimmäistä kertaa äänestämään pääsevien tehtävä on nyt ottaa vaalit haltuun.
Me emme malta odottaa. Juhlat alkakoot.
