Saako valtio sanella, mitä suomalaiset syövät? Kysymys on noussut jälleen keskusteluun, kun hallituksen kuukausia kestänyt riita ilmastoruokaohjelmasta on jatkunut.
Huomiota herätti erityisesti entisen jääkiekkoilijan Teemu Selänteen kannanotto asiaan viestipalvelu Twitterissä. Selänteen mukaan se, että valtio päättää, mitä ihmiset syövät, olisi ”kommaritouhua parhaimmillaan”.
Keskiviikkona maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk) puolestaan sanoi, että ei ole valtion tai poliitikkojen tehtävä toimia ”ruokapoliisina” ja kertoa ihmisille määrällistä tavoitetta lihansyönnin vähentämiseen. Kurvisen mukaan tällä hallituskaudella tuskin saadaan sopua ilmastoruokaohjelmasta.
Lue lisää: Teemu Selänne aiheutti lihakommenteillaan somemyrskyn – nyt asiaan ottaa kantaa Ville Niinistö
Lue lisää: Kurvinen Ylellä: Ilmastoruokaohjelmaa tuskin tulee
Todellisuudessa valtio toimii eräänlaisena ruokapoliisina tälläkin hetkellä.
Se ohjaa kansalaisten syömistä, juomista ja ruoantuotantoa muun muassa verotuksella, ravintosuosituksilla ja maataloustuilla. Lisäksi EU jakaa kouluille tukea esimerkiksi lehmänmaidon ostamiseen.
Maataloustukia lukuun ottamatta tärkein peruste näille toimille on kansanterveys.
Valtion tehtävä on nimenomaan ohjata kansalaisia oikeaan suuntaan, sanoo maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm. Hielm on myös Valtion ravitsemusneuvottelukunnan varapuheenjohtaja.
”Eihän mekään uskota siihen, että kielletään joitain tiettyjä ruokia, mutta erilaisella tukipolitiikalla voidaan tehdä tiettyjä terveellisempiä ruokia helpommin ostettaviksi kuin toisia. Valitettava tosiasiahan on se, että ihmiset eivät ymmärrä omaa parastaan.”
HS kokosi esimerkkejä siitä, miten valtio pyrkii ohjaamaan kansalaisten syömistä ja ruoantuotantoa.
Valmistevero on puolet pienempi sokerittomille juomille kuin sokeria sisältäville tuotteille.
Verot
Suorimmin ruoka- ja juomavalintoja ohjataan verotuksella. Alkoholin juomista on haluttu vähentää sen verotusta kiristämällä.
Myös virvoitusjuomien, eli esimerkiksi mehujen ja limonadien, juomista yritetään vähentää niiden valmisteverolla. Se on puolet pienempi sokerittomille tuotteille kuin sokeria sisältäville tuotteille.
Eduskunnan käsiteltävänä on lisäksi hallituksen esitys, joka kiristäisi sokeripitoisimpien juomien valmisteveroa entisestään. Hallituksen tavoitteena on ohjata tuotantoa ja kulutusta vähemmän sokeria sisältäviin juomiin.
Makeisvero oli Suomessa käytössä vuodesta 2011 vuoteen 2017. Ongelmia nähtiin siinä, mitkä tuotteet määritellään makeisiksi.
Terveyttä edistävät verot ovat olleet jälleen esillä vaalien alla. Sellaisia ovat kannattaneet viime aikoina ainakin Sdp, kokoomus ja kristillisdemokraatit.
Asian selvittäminen oli myös nykyisen hallituksen ohjelmassa, mutta vain virvoitusjuomien valmistevero on toteutumassa.
Kansallisilla tuilla on suuri merkitys erityisesti maidon- ja naudanlihantuotannon ylläpitämisessä pohjoisilla alueilla.
Maataloustuet
Rahallisesti merkittävintä on ruoantuotannon tukeminen eli maataloustuet.
EU:ssa tehdään yhteistä maatalouspolitiikkaa. Sen lisäksi Suomi kuitenkin jakaa kansallisia tukia, tänä vuonna yhteensä 354,6 miljoonaa euroa.
Kansallisilla tuilla ylläpidetään erityisesti maidon- ja naudanlihantuotantoa pohjoisilla alueilla. Tukien osuus kaikkien maatilojen kokonaistuotannosta on noin kolmannes.
”Ne ylläpitävät nykyisen tason. Siihen ne on aikoinaan luotukin silloin, kun liityttiin jäseneksi EU:hun”, kertoo tutkija Kauko Koikkalainen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
Ylivoimaisesti suurin osa Suomen kansallisista tuista on niin sanottua pohjoista tukea. Sitä jaetaan Lappeenranta–Tampere–Pori-linjan pohjoispuolelle, ja sitä saa sitä enemmän, mitä pohjoisempana on ja mitä enemmän tuottaa esimerkiksi maitoa.
Pohjoisesta tuesta yli puolet eli noin 173 miljoonaa euroa maksetaan tänä vuonna maidontuotannolle. Tukien vuoksi esimerkiksi juuri kotimainen maito ja liha tulevat suomalaisille halvemmaksi.
Koikkalainen huomauttaa, että jos kotimaisen maidon ja lihan hinta nousisi, kaupat voisivat ottaa myyntiin enemmän ulkomaisia tuotteita. Kauppojen omalla hinnoittelulla on tukia suurempi merkitys siihen, mitä tuotteet maksavat.
Ravitsemussuositukset
Kansalliset ravitsemussuositukset tekee maa- ja metsätalousministeriön alainen Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Suosituksia on tehty vuosikymmeniä.
Pohjana käytetään Pohjoismaiden yhteisiä ravintosuosituksia. Ne uusitaan noin kymmenen vuoden välein, seuraavan kerran ensi kesänä. Sebastian Hielm ennakoi, että niissä huomioidaan aiempaa enemmän kestävyys- ja ilmastonäkökulmia.
Suositusten noudattaminen on periaatteessa kiinni ihmisistä itsestään. Suositukset kuitenkin vaikuttavat julkisiin hankintoihin eli esimerkiksi koulujen ja laitosten ruokailuihin. Ne ovat kuin virallinen totuus siitä, mikä on terveellistä.
”Massaruokailussa aika hyvin noudatetaan näitä suosituksia. Se tarkoittaa sitä, että kouluissa sitten tarjotaan lähtökohtaisesti terveellistä ruokaa, eli siellä ei ole tarjolla esimerkiksi punaista maitoa tai voita”, sanoo Hielm.
Hielmin mukaan ravintosuosituksissa on kyllä paljon liikkumavaraa, mutta ne ovat osoittautuneet suhteellisen tehokkaiksi.
Käytännössä koulumaitotuki tarkoittaa sitä, että maidon, piimän, jogurttien, viilien, rahkojen ja juuston ostaminen on kouluille halvempaa kuin se muuten olisi.
Koulumaitotuki sekä kouluhedelmä- ja vihannestuki
Kouluruokaan vaikuttaa myös EU. Se tukee hedelmien, vihannesten ja lehmänmaitotuotteiden ostamista kouluihin.
Tänä lukuvuonna 2022–2023 Suomen määräraha koulumaitotuelle on noin 3,8 miljoonaa euroa.
Käytännössä koulumaitotuki tarkoittaa sitä, että maidon, piimän, jogurttien, viilien, rahkojen ja juuston ostaminen on kouluille halvempaa kuin se muuten olisi. Esimerkiksi maitolitraa kohden tukea maksetaan 19 senttiä.
Usein tuki maksetaan suoraan meijeriyritykselle, joka vähentää tuen määrän hinnoistaan kouluille. Tuotteille on tiettyjä vaatimuksia, esimerkiksi maidon ja piimän täytyy olla rasvatonta ja D-vitaminoitua. Kasvispohjaisiin maitoihin tukea ei saa.
Hedelmä- ja vihannestukea jaetaan selvästi vähemmän. Sen määräraha on tänä lukuvuonna noin 1,6 miljoonaa euroa.
