Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) virkamiesselvitys suosittaa, että huumeiden käyttöhuoneiden kokeilemisesta säädettäisiin oma erillislakinsa, joka voisi olla voimassa esimerkiksi muutamia vuosia.
Silloinen perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén (sd) antoi viime elokuussa virkamiestoimeksiannon valmistella selvitys siitä, minkälaisia lainsäädäntömuutoksia tarvittaisiin huumausaineiden käyttöhuoneiden kokeilemiseksi Suomessa.
Käyttötilakokeilua koskeva kansalaisaloite ylitti eduskuntakäsittelyyn vaaditun 50 000 allekirjoittajan rajan viime heinäkuussa. Käyttöhuoneissa huumeiden käyttäjät voivat käyttää päihteitä terveydenhuollon työntekijän valvonnassa.
Koska huumausaineiden käyttö ja hallussapito myös omaa käyttöä varten on Suomessa kielletty ja rangaistavaa, kokeilu edellyttäisi muutoksia lainsäädäntöön.
Selvityksen mukaan muutoksia pitäisi tehdä joko huumausainelakiin tai sitten säätää oma erillislakinsa käyttöhuonetoiminnan sisällöstä. Selvityksessä suositellaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Selvityksen mukaan kokeilulaki, jossa kokeilu kohdistettaisiin johonkin maantieteelliseen alueeseen tai jollakin muulla tavalla rajattaisiin vain osaan väestöä, ei olisi lähtökohtaisesti mahdollinen. Sen sijaan kokeilulaki olisi mahdollinen siinä merkityksessä, että käyttöhuoneita koskeva lainsäädäntö säädettäisiin olemaan voimassa määräajan, esimerkiksi joitakin vuosia, selvityksessä sanotaan.
”Ennen määräajan päättymistä olisi syytä teettää selvitys kokeilulain toimivuudesta sille asetettuihin tavoitteisiin nähden sekä kokeilun mahdollisista muista vaikutuksista. Kokemuksia tulisi kerätä ainakin palvelujen käyttäjiltä, sote-henkilökunnalta, poliisilta ja käyttöhuoneiden naapuruston asukkailta.”
Selvityksen mukaan käyttöhuonetoiminnan tarkemmasta sisällöstä säätämiseen liittyy lukuisia avoimia kysymyksiä, jotka jäävät mahdollisen jatkovalmistelun varaan.
Niissä maissa, joissa käyttöhuoneita on käytössä, lainsäädännössä säädetään muun muassa palvelun järjestäjästä, rahoituksesta, sijainnista, aukioloajoista, henkilökunnan määrästä ja osaamisesta sekä sallituista päihteistä ja niiden käyttötavoista.
Suomessa on esitetty ajatus käyttöhuoneista anonyymina palveluna, mutta selvityksessä esimerkkejä löytyi vain malleista, joissa palvelun käyttäjän henkilöllisyys varmistetaan ennen palveluun pääsyä.
”Esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa on päädytty siihen, että palveluiden antaminen anonyymisti ei ole mahdollista. Näissä maissa kyse on esimerkiksi täysi-ikäisyyden varmistamisesta ja potilasrekisterivelvoitteista. On myös nostettu esiin, että käyttäjän terveystietojen tulee olla saatavilla, jotta voidaan olla varmoja siitä, millaista hoitoa mahdollisesti henkeä uhkaavassa tilanteessa tulisi antaa”, selvityksessä sanotaan.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on suosittanut käyttöhuonekokeilun aloittamista Suomessa.
Sen selvityksen mukaan käyttöhuoneet tavoittaisivat kaikkein marginalisoituneimpia huumeiden käyttäjiä ja ne voisivat parantaa ongelmakäyttäjien mahdollisuutta päästä terveyspalveluiden piiriin.
