Työntekijäjärjestö SAK ja sen jäsenliitot käynnistivät perjantaina vaalikampanjansa julkistamalla ”kiky-kellon”.
Palkansaajapuoli on viime vuodesta saakka vaatinut, että kilpailukykysopimuksessa työntekijöiden maksettaviksi siirretyt osuudet sosiaaliturvamaksuista tulee palauttaa työnantajien maksettaviksi. Eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja siirrettiin pysyvästi työntekijöille noin kahden prosenttiyksikön edestä.
Kiky-kello seuraa palkansaajille kilpailukykysopimuksesta yhä aiheutuvia menetyksiä vähän samaan tapaan kuin erilaiset velkakellot seurasivat valtion velkaantumista vuoden 2015 eduskuntavaalien alla.
”Kilpailukykysopimus on maksanut palkansaajille jo yli 11 miljardia. Suomalaisten keskipalkalla kiky tarkoittaa jopa 48 000 euron menetystä työuran aikana”, SAK:n tiedotteessa sanotaan.
Luvut ovat kuitenkin runsaasti ylimitoitettuja. SAK ei nimittäin huomioi laskelmassaan lainkaan sitä, että osana kilpailukykysopimusta Juha Sipilän (kesk) hallitus kevensi palkansaajien tuloverotusta vuositasolla pysyvästi noin 800 miljoonan euron edestä.
Muun muassa SAK:n pääekonomistina toiminut Ilkka Kaukoranta ja nykyisin valtiovarainministeriössä työskentelevät Olli Kärkkäinen arvioivat vuonna 2017, että veronkevennykset paikkaavat suurilta osin maksunsiirtojen aiheuttaman loven palkansaajien kukkarossa.
Veronmaksajien keskusliiton pääekonomisti Mikael Kirkko-Jaakkola on samoilla linjoilla.
”Kilpailukykysopimuksen vastineeksi tehdyt veronkevennykset eivät hyvittäneet palkansaajille useiden vuosien aikana tulleita lisämaksuja kokonaan, mutta hyvin isolta osin kuitenkin”, Kirkko-Jaakkola sanoo.
Niinpä kilpailukykysopimuksen varsinaisiksi heikennyksiksi palkansaajille jäivät työajan pidennys ja julkisen sektorin lomarahojen leikkaus, joista on jo luovuttu. Laskun tuntuvista veronkevennyksistä taas on kantanut lisävelkaa ottanut valtio.
Reippaasta liioittelusta huolimatta palkansaajapuolella on ymmärrettäviä perusteluja maksunsiirron perumiseksi. SAK on huomauttanut, että kilpailukykysopimuksella korjattiin kilpailukykyongelmaa ja nyt olisi työnantajien vuoro korjata palkansaajien ostovoimaongelmaa.
Ammattiyhdistysliikkeen kurkusta alas työnnetty kilpailukykysopimus jätti haavoja, jotka osaltaan ovat näkyneet työmarkkinoiden levottomuudessa. Viime vuoden toukokuussa Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto esitti HS:n haastattelussa, että kilpailukykysopimuksen maksunsiirtojen peruminen olisi oiva tapa helpottaa vaikeaa työmarkkinakierrosta.
Maan hallitus ei tarttunut ammattiyhdistysliikkeen ehdotukseen ennen kaikkea työnantajaleirin vastustuksen vuoksi.
Työnantajat luonnollisesti vastustavat omien maksujensa kasvattamista. Työnantajapuoli vetoaa siihen, että maksujen kasvattaminen vaikeuttaisi työllistämistä ja rapauttaisi Suomen kilpailukykyä.
SAK on kuitenkin eduskuntavaalien lähestyessä saanut vaatimuksensa taakse eduskuntapuolueista Sdp:n ja vasemmistoliiton. Myös vihreät ja perussuomalaiset ovat suhtautuneet myötämielisesti maksujensiirron perumiseen.
Jos seuraava hallitus päättäisi purkaa kilpailukykysopimuksen hännät, se olisi palkansaajaliikkeelle iso henkinen voitto – vaikka sopimuksen aiheuttamat rahalliset menetykset palkansaajille eivät olekaan olleet läheskään niin isoja kuin SAK väittää.