Suomen ja Ruotsin Nato-tietä pohdiskeleva keskustelu sai uutta polttoainetta Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä koskevasta lausunnosta tiistaina.
Stoltenberg sanoi, että pääkysymys Suomen ja Ruotsin Nato-prosessissa ei ole, tehdäänkö maiden ratifioinnit yhtä aikaa. Sen sijaan pääkysymys on, että molemmat ratifioidaan jäseniksi mahdollisimman nopeasti.
Keskiviikkona Stoltenberg selitti puheitaan, ja sanoi ettei hänen kantansa Suomen ja Ruotsin jäsenyyksiin ole muuttunut. Päätös siitä, mitä tahtia maat etenevät Natoon, on nyt kuitenkin Turkin käsissä, ei Naton, hän sanoi.
Lue lisää: Stoltenberg selitti ratifiointikommenttejaan – kanta ei ole muuttunut, päätös on Turkin käsissä
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi HS:lle tiistaina, että Stoltenbergin lausunto on siinä mielessä uutta, että tähän mennessä Nato-maat ovat yleensä puhuneet Suomen ja Ruotsin etenemisestä yhtä aikaa Naton jäseniksi.
”Stoltenbergin kanta on Naton pääsihteerin kanta. Siinä mielessä tämä on vähän toisenlainen kuin Naton jäsenmailta on tähän asti kuultu. Naton jäsenmaat ovat korostaneet Suomen ja Ruotsin yhdessä kulkemisesta”, Niinistö sanoi HS:lle.
”Vaikea sanoa, onko tämä kaikkien Nato-maiden kanta.”
Sauli Niinistö
Presidentin kysymys on olennainen, sillä niin Suomi kuin myös Nato-maat ovat jatkuvasti puhuneet, että Suomi ja Ruotsi ovat menossa yhdessä Natoon. Se on yhä tahtotila, mutta myös taktiikkaa, ja taktiikassa kannattaa olla tarkka.
Jo 28 Nato-maata on ratifioinut Suomen ja Ruotsin jäsenyyden, ja kaikki jokseenkin samaan aikaan. Maat on nähty Natossa kaikille hyödyllisenä pakettiratkaisuna, ja tämän näkemyksen on tiennyt myös Turkki. Ainakin tiistaihin saakka.
Stoltenbergin asemassa olevan henkilön lausuntojen ainakin pitäisi olla harkittuja, mutta eri asia on, oliko lausunto tällä kertaa viisas.
Maailmassa ei liene yhtään ihmistä, joka tietää, milloin Suomi tai Ruotsi ovat Naton jäseniä.
Eniten tietävä henkilö saattaa olla Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan, sillä Turkki on jarruttanut Suomen ja Ruotsin ratifiointia pitkälti sisäpoliittisista syistä.
Turkin lisäksi Unkari ei ole vielä ratifioinut jäsenyyksiä.
Toistaiseksi on arveltu, että Erdoğan yrittää hyötyä Suomen ja Ruotsin jäsenhakemisista mahdollisimman paljon ja hyväksyy maat viimeistään Turkin toukokuulle kaavailtujen vaalien jälkeen tai niitä ennen.
Turkin ja Syyrian jo yli 40 000 kuolonuhria vaatinut maanjäristys saattaa muuttaa kuvioita mihin suuntaan tahansa.
Erdoğania tai ainakin hänen hallintoaan on arvosteltu maanjäristyksen hoitamisesta. Ei ole varma, järjestääkö Erdoğan vaalit toukokuussa kuten oli aie, jos hänen suosionsa laskee maanjäristyksen jälkiselvittelyssä.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan ja hänen Emine-vaimonsa kuvattiin maanjäristyksen uhreja hoitavassa istanbulilaisessa sairaalassa maanantaina.
Myös Suomi- ja Ruotsi-nimisten pelinappuloiden rooli saattaa muuttua maanjäristyksen takia.
Voi hyvinkin olla, että maanjäristystä hoitava Erdoğan ei ole edes miettinyt Suomea ja Ruotsia sillä välin, kun Suomessa ja Ruotsissa on vellonut valtaisa spekulointi Nato-jäsenyyksien aikataulusta.
Hänellä on kuitenkin kaikki valta vaikka huomenna järjestää Suomen ja Ruotsin ratifioinnit, joten yllättäviäkin asioita voi tapahtua.
EU-puheenjohtajamaana Ruotsi johtaa nyt EU-maiden välistä avustuskoordinaatiota Turkkiin. Ulkomainen apu voi pelastaa jopa Erdoğanin jatkokauden. Olisi outoa jatkaa Ruotsin haukkumista, jos maa on välillisesti keskeisessä asemassa Erdoğanin vallan jatkumisen auttamisessa.
Koska Suomi ja etenkin Ruotsi ovat Turkille pelinappuloita, oliko Stoltenbergin lausunto strategisesti tyhmä siirto?
Tuskin se ainakaan helpotti sitä, että Turkki hyväksyy sekä Suomen että Ruotsin yhtä aikaa. Turkki saattaa tulkita asian niin, että Natolle ei ole niin väliä vaikka Suomi hyväksyttäisiin Natoon ensin.
HS:n useiden lähteiden mukaan Suomi yrittää edelleen ajaa ennen kaikkea vaihtoehtoa, että maat hyväksytään yhdessä Natoon.
Naton ja myös Suomen ja Ruotsin jo pitkään voimassa olleen analyysin mukaan yhteisestä tiestä olisi kaikille osapuolille hyötyä, koska maat voivat alkaa yhtä aikaa rakentamaan käytännön Nato-elämäänsä.
Tämä analyysi ja myös Naton kanta saattaa saada uusia vivahteita, vaikka vielä siitä ei ole vakuuttavia merkkejä.
HS:n useiden lähteiden mukaan kulisseissa käydään nyt pohdintaa siitä, mitä hyötyä ja haittaa olisi, jos Suomi menisikin Natoon ennen Ruotsia. Saattaisiko siitä olla jopa hyötyä Ruotsin hakemuksen etenemiselle?
Ja hassua olisi, jos tätä pohdintaa ei tehtäisi.
Lähteiden mukaan pohdinnat eivät ole kuitenkaan johtaneet vielä johtopäätöksiin.
Lue lisää: Ruotsin puolustusministeri: Suomen ja Ruotsin eritahtista etenemistä Natoon ei voi sulkea pois
Ruotsin ulkoministeri Tobias Billström sanoi keskiviikkona Ruotsin valtiopäivillä, että Ruotsin tarkoitus on edelleen päästä Natoon yhdessä Suomen kanssa, mutta lisäsi: ”Koko ajan on ollut tiedossa, että emme voi ohjailla Turkin päätöksiä.”
Ruotsissa hakemusten erkaantumisesta ollaan luonnollisesti huolestuneempia kuin Suomessa.
Keskeisessä asemassa yhdessä vai erikseen -kaavailussa on Yhdysvallat. HS:n tietojen mukaan keskustelut Yhdysvaltojen kanssa ovat jatkuneet, kuten ovat myös Ruotsin, Naton ja Turkin välillä.
Tiedossa ei ole, mikä on Yhdysvaltojen lopullinen kanta marssijärjestyksestä tai onko sellaista edes muodostunut. Tai onko Yhdysvalloilla intressiä alkaa painostaa Turkkia ja milloin se sen tekee, jos tekee?
Ruotsin ulkoministeri Tobias Billström
HS:n lähteiden mukaan Suomen ulkopoliittisessa johdossa on varsin laajasti vallalla arvio, ettei Turkki ratifioi Suomen jäsenyyttä omin päin, vaan se kysyisi asiaa ensin ainakin Suomelta.
Pelin henkeen luulisi kuuluvan, ettei Suomi lähde Turkkiin anelemaan jäsenyyttä vain itselleen. Erdoğan voisi nähdä tämän taas pelin paikkana ja nostaa Suomenkin jäsenyyshintaa.
Stoltenbergin puheiden voikin jo arvella jonkin verran heikentäneen Suomen ja Ruotsin yhteistä hyväksymistä, mutta Erdoğanin pelikuvioista kukaan ei voi olla ihan varma.
Kyse on paljolti siitä, kuinka paljon Stoltenbergin puhe lopulta heijasteli kaikkien Nato-maiden kantaa.
Presidentti Niinistö on alkanut puheissaan korostaa, että Nato-päätös tehdään ”yhteisymmärryksessä” Suomen ja Ruotsin kanssa.
”Olen puhunut, että etenemme Ruotsin kanssa yhteisymmärryksessä. Se tarkoittaa sitä, että me paitsi tiedämme toistemme ajatukset että voimme ne myös ymmärtää. Näin on myös toimittu viimeisen vuoden ajan”, Niinistö sanoi HS:lle tiistaina.
Niinistön mukaan tämä ei tarkoita, että Suomi ja Ruotsi olisivat sopineet menevänsä eri aikaan Natoon.
”Yhteisymmärryksessä” -termi on selvästi eri kuin aikaisempi suomalais-ruotsalainen käsi kädessä -retoriikka, vaikka molemmissa lopullinen päämäärä on sama.
Alusta lähtien molemmat maat ovat hakeneet ihan itsenäisinä maina Natoon eikä missään ole kirjattu, että päätökset ovat alisteisia toisen maan päätöksille. Päätöksen ymmärtäminen ei tarkoita samaa kuin sen hyväksyminen.
HS:n tietojen mukaan Suomi ja Ruotsi eivät ole sopineet, että Suomi menee ennen Ruotsia Natoon, jos Turkki ratifioi Suomen ensin.
On edelleen monta jos-sanaa sen edessä, että Suomi menisi Naton jäseneksi ennen Ruotsia. Tarvitaan Turkin ja Unkarin päätökset. Tarvitaan Naton, Suomen ja Ruotsin analyysi, että se on järkevämpää kuin se, että molemmat jäävät odottamaan Turkin peliliikkeitä.
Ja tietysti tarvitaan myös Suomen päätös.
Hallituksen esitys Nato-laista on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Suomen siis pitää ratifioida myös oma jäsenyytensä.
Olisi loogista, että Suomen osalta Nato-prosessi viedään niin loppuun saakka tällä vaalikaudella kuin se on Suomen päätöksin mahdollista, sillä nyt tahmeasti etenevän Nato-pelin liikkeet voivat olla myös nopeita.
Viimeisenä tasavallan presidentti hyväksyy liittymisen ja vahvistaa liittymissopimuksen voimaansaattamista koskevan lain.
Tämän jälkeen Suomi on valmis liittymään Natoon, yhdessä tai erikseen.
