Ruotsin puolustusministeri Pål Jonson sanoo, että Suomen ja Ruotsin Nato-ratifiointien tahti on viime kädessä kansallisten parlamenttien käsissä Unkarissa ja Turkissa. Eritahtista etenemistä ei siis voi sulkea pois.
Samalla tavoitteena on yhä, että Natoon edettäisiin yhdessä.
Jonsonilta kysyttiin Brysselissä, Naton puolustusministerikokouksen yhteydessä keskiviikkona, sulkeeko hän pois Suomen ja Ruotsin etenemisen eri tahtia.
”En tee niin. Viime kädessä luonnollisesti kansalliset parlamentit Budapestissä ja Ankarassa ratkaisevat, miten he vievät ratifioinnit läpi.”
”Meidän toiveemme, ja miten tulkitsen Suomea ja myös [Naton] pääsihteeriä on, että paras olisi, jos voisimme tehdä sen yhdessä”, Jonson sanoi.
Hän korosti, että tälle on myös vahvat sotilaalliset ja maantieteelliset syyt, koska maiden liittyminen yhdessä kohentaisi vakautta Itämeren alueella.
Jonson otti kantaa Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin tiistaina antamiin, paljon huomiota herättäneisiin kommentteihin.
Stoltenberg sanoi, ettei pääkysymys ole se, ratifioidaanko Suomi ja Ruotsi yhdessä. Pääkysymys on, että ne molemmat ratifioidaan täysjäseniksi mahdollisimman pian, hän sanoi.
Suomessa presidentti Sauli Niinistö arvioikommentin olevan toisenlainen kuin Naton jäsenmailta on tähän asti kuultu.
Jonson ei puolestaan tulkinnut kommentteja suoranaisena uutena signaalina. Hän sanoi selittäneensä asiaa jokseenkin samaan tapaan itse.
Hän kertoi keskustelleensa asiasta niin Stoltenbergin kuin Suomen puolustusministerin Mikko Savolan (kesk) kanssa.
Jonson sanoi uskovansa kaikkien olevan samaa mieltä siitä, että tavoitteena on viedä yhdessä aloitettu prosessi päätökseen yhdessä, vaikka teknisesti kyse on kahdesta eri jäsenyyshakemuksesta.
”Tulkitsen, että Suomen puolelta halu on myös, että voimme jatkaa tätä käsi kädessä.”
Hän toisti samalla kunnioittavansa sitä, että päätös on kansallisten parlamenttien käsissä niissä kahdessa maassa, joilta ratifioinnit vielä puuttuvat.
Jonson ei lähtenyt avaamaan muiden maiden näkemyksiä Suomen ja Ruotsin mahdolliseen eritahtisuuteen. Hän arvioi ainoastaan, että muiden jäsenmaiden keskuudessa on vahvaa tukea Suomen ja Ruotsin jäsenyydelle.