Puolueiden puheenjohtajat ottivat keskiviikkoiltana yhteen suuressa ympäristövaalitentissä, jonka järjestivät Helsingin Sanomat, Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra ja ympäristöjärjestö WWF.
Tentin voi katsoa kokonaisuudessaan täältä:
Lue lisää: Purra jäi monessa asiassa yksin HS:n luontotentissä – Koko tentti nyt katsottavissa
Väittelyssä näkyi Suomen politiikan ykkösketjun kasvanut ympäristöosaaminen Joitakin hieman huterampiakin väitteitä kuitenkin kuultiin. HS poimi niistä kolme lähempään tarkasteluun.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra.
1. Riikka Purra ja Nature-lehti
Perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran väite hiilinielulaskelmista oli harhaanjohtava.
Viime vuonna uutisoitiin, että Suomen maankäyttösektori muuttui vuonna 2021 hiilinielusta päästölähteeksi ja metsien hiilinielu romahti.
”Itse asiassa Nature-lehdessähän kerrottiin, että nämä hiilinielulaskelmat eivät aivan näin huolestuttavia olisikaan”, Purra sanoi tentissä.
Purra ei vastannut torstain aikana HS:n kysymyksiin siitä, mitä artikkelia hän tarkoitti. Hän on kuitenkin jakanut Twitterissä viestin Scientific Reports -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta. Verkossa artikkeli löytyy Nature-julkaisun sivustolta.
Tämän tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan kerro Luonnonvarakeskuksen (Luke) hiilinielulaskelmista, sanoo yksi artikkelin kirjoittajista, väitöskirjatutkija Henriikka Vekuri Ilmatieteen laitokselta.
”Ne eivät liity Luken laskelmiin mitenkään”, hän sanoo.
Luke ei tällä hetkellä hyödynnä laskelmissaan niin sanottua pyörrekovarianssimenetelmää, jota Vekuri ja kumppanit tutkimuksessaan tarkastelivat.
”Luken laskelmat perustuvat esimerkiksi metsässä metsäinventaarioihin ja maaperän hiilimalliin. Ne ovat ihan erilaiset menetelmät.”
Totta on, että Vekuri ja kumppanit havaitsivat tutkimuksessaan systemaattisen virheen, joka koskee alan perustutkimuksessa käytettyjä laskelmia, mutta ei Luken laskelmia.
Pyörrekovarianssimenetelmä perustuu tuulen nopeuden ja kaasupitoisuuden mittaamiseen. Asemia on Suomessa parikymmentä.
Osa saadusta datasta on kuitenkin täytynyt paikata, jos esimerkiksi tuulta ei ole ollut tarpeeksi. Yleisin siihen käytetty menetelmä on tehnyt systemaattisia virheitä pohjoisissa oloissa.
”Se tarkoittaa, että hiilitaseet, jotka on laskettu sillä menetelmällä, ovat olleet pielessä. Nielut on aliarvioitu ja päästöt on yliarvioitu”, Vekuri selittää.
Menetelmällä on voitu saada puolen tunnin välein tietoa siitä, ovatko esimerkiksi tietyt metsät tai pellot hiilinieluja vai päästölähteitä kullakin hetkellä. Sillä on voitu vertailla esimerkiksi erilaisia tapoja hoitaa metsää.
2. Sari Essayah ja pystyyn kuolevat puut
Kristillisdemokraattien Sari Essayahin mielestä tentissä puhuttiin liikaa hakkuiden vähentämisestä hiilinielujen pelastuskeinona.
”Nyt sekoitetaan nämä hiilinielut ja hakkuut toisiinsa. Me saamme kaikista eniten metsän kasvua aikaan sillä tavalla, että kaiken ikäistä metsää kannattaa kasvattaa”, hän sanoi.
Ryhmäpäällikkö Juha Mikola Luonnonvarakeskuksesta (Luke) ei pitänyt Essayahin puheita virheellisinä, mutta paikoin harhaanjohtavina.
Mikolan mukaan nimenomaan hakkuiden vähentäminen olisi realistisin keino kasvattaa metsien hiilinielua, jos puhutaan lähivuosista tai esimerkiksi tulevasta kymmenestä vuodesta.
Essayah mainitsi keinona myös pitkäikäisempiin puutuotteisiin panostamisen, joka olisi Mikolankin mukaan tervetullut ratkaisu. Silloin kasvaisi puutuotteiden hiilinielu. Mikola kuitenkin epäilee, että teollisuuden rakenne ei muutu tuntuvasti riittävän nopeasti.
Lue lisää: Hiilinielujen romahduksen syy selvisi
Essayah painotti, että metsän kasvua voidaan kohentaa metsänhoidolla, kuten harvennuksilla ja lannoittamisella. Tätä Mikola ei kiistä.
Mikolan mukaan näiden toimien hyöty näkyy laskelmissa kuitenkin pidemmällä viiveellä kuin hakkuiden vähennys. Mikolan mukaan harvennuksissa olennaista on, että niitä ei tehdä liian rajuina. Liian rankalla kädellä tehdyt harvennushakkuut heikentävät tulevaa nielua.
Harhaanjohtavana Mikola piti Essayahin kommenttia siitä, että hakkuiden vähentäminen johtaisi ”puiden kuolemiseen pystyyn”.
”Se ajatus siitä, että me todellakin annetaan metsän kuolla pystyyn, että se olisi jonkinlainen ilmastoteko, niin näinhän ei ole”, Essayah sanoi.
Mikolan mukaan Suomessa ei ole niin vanhoja talousmetsiä, etteikö niiden hiilivarasto hakkaamatta kasvaisi vielä vuosikymmenien ajan.
”Jos emme hakkaa puita 60-vuotiaina vaan 80-vuotiaina, niin eihän se tarkoita, että puut kuolevat pystyyn.”
Nopeimman kasvun vaihe on ohitettu, mutta kasvu jatkuu ja kasvavaa biomassaa on aiempaa enemmän.
Lisäksi Essayah halusi tentissä ”oikaista yhden faktan”. Hän väitti, että muut väittelijät olisivat puhuneet ”muunneltua totuutta” ja väittäneet puun määrän Suomessa pienentyneen. HS:n tentissä kuitenkaan kukaan ei väittänyt tällaista.
Siinä Essayah on oikeassa, että myös vuonna 2021 Suomen metsien runkopuun tilavuus kasvoi. Se vain kasvoi vähemmän kuin aikaisemmin. Essayah myös huomautti, että vuonna 2022 metsien hakkuut pienenivät edellisvuodesta noin 2 miljoonaa kuutiota 75 miljoonaan kuutioon. Sekin on totta. Toisaalta määrä oli yhä korkea.
”Määrä oli hivenen suurempi kuin edeltävän viisivuotisjakson aikana keskimäärin”, kertoi tiedotteessa Luonnonvarakeskuksen yliaktuaari Jukka Torvelainen.
3. Annika Saarikko ja kotimaisen ruuan ilmastohyöty
Tentissä puhuttiin myös ilmastoruokaohjelmasta, jota hallitus ei ole sisäisen kiistelynsä vuoksi saanut julkaistua. Keskusta on vastustanut määrällisen tavoitteen asettamista lihansyönnin vähentämiselle.
Tässä yhteydessä Annika Saarikko (kesk) puhui myös ruuan kotimaisuuden tärkeydestä.
”Ensinnäkin on erittäin paljon väliä sillä, onko ne lautasella olevat kasvikset kotimaisia. Sillähän on aivan valtava merkitys sekä sen ilmaston kannalta että omavaraisuuden kannalta”, Saarikko sanoi.
Omavaraisuuden merkitystä ei näinä aikoina moni halua kiistää, mutta kotimaisuuden ilmastohyödyn luonnehtiminen valtavaksi on liioittelua.
Luonnonvarakeskuksen ohjelmajohtaja Anne Tolvanen tviittasi jo tentin ollessa käynnissä, että kuljetuksen osuus ruuan ilmastojalanjäljestä on pieni.
”Ruokavaliolla voi pienentää kulutuksen ilmastovaikutusta kymmenen prosenttia. Ilmastoystävällinen ruokavalio koostuu enimmäkseen kasviperäisistä tuotteista. Pääosa ruoan päästöistä aiheutuu raaka-aineista – kuljetuksen osuus pieni”, Tolvanen kirjoitti.
Hän linkkasi Ilmasto-opas-sivustolle, jonka ruokaa ja ilmastoa koskevan artikkelin ovat tuottaneet Luken asiantuntijat.
Samaa sanoo myös ympäristöjärjestö WWF:n ruokaohjelman suojeluasiantuntija Elisa Niemi. Niemen mukaan kuljetuksen osuus ruuan ilmastovaikutuksesta on tyypillisesti viiden prosentin luokkaa, eikä siten ole ”valtava”.
Hän huomauttaa, että joissakin tapauksissa ulkomainen kasvis voi olla ilmaston kannalta jopa suomalaista parempi.
”Tyypillinen esimerkki on tomaatti”, Niemi sanoo.
Suomessa tomaatteja kasvatetaan talvella kasvihuoneissa. Jos kasvihuoneen lämmitysenergia ei tule uusiutuvista energianlähteistä, ilmastohaitta voi hyvinkin olla suurempi kuin auringonvalossa kasvatetun tomaatin kuljetuksen ilmastohaitta.