Viranomaiselle tehdyn asiakirjapyynnön huolimaton selvittäminen voi jopa johtaa virkavastuukysymysten arviointiin, sanoo Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen STT:lle.
Asiakirjapyyntöjen selvittely on noussut esiin suojelupoliisin (supo) sisäministeriölle luovuttaman selvityksen vuoksi. Selvitys koskee supon entisen työntekijän Matti Saarelaisen toimintaa ja hänen osuuttaan Gennadi Timtšenkon kansalaisuusprosessissa 1990-luvulla. Supo luovutti osan aineistosta medialle viime viikolla.
STT ja ainakin Iltalehti olivat kuitenkin jo aiemmin pyytäneet supolta tapaukseen liittyvää aineistoa, mutta supon mukaan sillä ei ollut asiakirjoja, joita luovuttaa. Myös Helsingin Sanomat on pyytänyt aineistoa tietopyynnöllä.
Julkisoikeuden professori Voutilainen ei kommentoi STT:lle suoraan suojelupoliisin toimintaa vaan yleisellä tasolla sitä, miten viranomaisten tulee selvittää asiakirjapyyntöjä. Voutilaisen mukaan virkamiehillä on lakien perusteella velvollisuus selvittää julkisuuslakiin perustuvat tietopyynnöt huolellisesti.
”Jos tehdään ratkaisu ja ilmoitetaan, että asiakirjoja ei ole, ja sitten ne pullahtavatkin jostain esille, asiaa tulisi arvioida viranomaisessa vähintään virkamiesoikeudellisesti virkavastuukysymyksenä. Kysymys on siitä, onko virkamies selvittänyt aikanaan tietopyynnön asianmukaisella tavalla huolellisesti”, arvioi Voutilainen.
Lue lisää: Suojelupoliisin suojatti ja oligarkin apurin kaveri – HS selvitti kohutun virkamiehen taustat
Kysymyksiä herättävä julkisuustulkinta koskee selvityksen liitettä, jossa käsitellään sitä, miten Supossa keskusteltiin viime keväänä Saarelaisen kanssa hänen osallisuudestaan Timtšenkon kansalaisuusprosessiin. Asia tuli Iltalehden uutisen jälkeen julkisuuteen.
STT pyysi syksyllä supon selvitystä ja viestinvaihtoa Timtshenkon kansalaisuushakemuksen hyväksymiseen liittyneistä tapahtumista. Tuolloin vastaus oli, että asiaa oli käsitelty sisäisin keskusteluin eikä keskustelusta ollut tehty muistiota. Näin ollen supon näkemyksen mukaan ei ollut asiakirjaa, jota luovuttaa.
Sisäministeriölle luovutettuun selvitykseen on kuitenkin liitetty muistio supon johdon ja Saarelaisen keskustelun sisällöstä. Iltalehti otsikoi Supon johdon valehdelleen muistiosta.
Suojelupoliisi avasi sittemmin Twitterissä, että supon osastopäällikkö oli tehnyt muistiinpanoja Saarelaisen kanssa käydystä keskustelusta ja välittänyt muistiinpanonsa supon johdolle sähköpostitse.
Supon mukaan muistiinpanot eivät olleet kirjaamon eivätkä tiedonhallintapäällikön tiedossa ja niiden arvioitiin muodostavan julkisuuslain piiriin kuuluvan asiakirjan vasta silloin, kun ministeriön pyyntöön vastattiin. Toimittajia ei supon mukaan ollut tarkoitus johtaa harhaan.
”On perusteltua kysyä, olisiko esihenkilökeskustelun muistiinpanojen luonnetta voitu arvioida juridisesti toisin. Silloin ne olisi myös annettu jo aiemmin medialle”, suojelupoliisi kirjoitti.
Professori Voutilainen sanoo yleisellä tasolla, että viranomaisen sähköpostiviesti voi olla julkisuuslain piiriin kuuluva asiakirja. Voutilaisen mukaan sähköpostin voidaan kuitenkin katsoa jäävän tietyissä tapauksissa lain piirin ulkopuolelle. Julkisuuslain poikkeuksia pitäisi silti tulkita Voutilaisen mukaan suppeasti.
”Muistio laaditaan yleisesti jotakin tarkoitusta varten”, Voutilainen sanoo.
Voutilaisen mukaan viranomaisen pitäisi myös ilmoittaa asiakirjoista, joiden se ei katso kuuluvan julkisuuslain piiriin. Päätösten valituskelpoisuudesta pitää niin ikään ilmoittaa.
”Myös siinä tilanteessa, että ei ole asiakirjoja”, hän sanoo.
