Suomi muun maailman mukana on torjunut ilmastonmuutosta jo yli kolmekymmentä vuotta.
Suomen ilmastotoimien voi sanoa olleen menestys: Vuonna 1990 ilmastopäästöt olivat (ilman maankäyttöä) 71 miljoonaa tonnia hiilidioksidiksi muutettuna. Vuonna 2021 päästöt olivat pienentyneet kolmanneksella ja olivat 48 miljoonaa tonnia.
Vuonna 2003 ilmastopäästöt olivat suurimmillaan, lähes 86 miljoonaa tonnia. Käänne tapahtui vuoden 2010 paikkeilla. Tuon vuoden jälkeen päästöt lähtivät edestakaisin sahaamisen sijaan tasaiseen laskuun.
Vuoden 2010 paikkeilla alkanut kasvihuonekaasupäästöjen pienentyminen johtuu ennen kaikkea fossiilisten polttoaineiden käytön vähenemisestä.
Eri hallitukset ovat tehneet linjauksia puolittaa tuontiöljyn käyttö tai turpeen käyttö. Myös varsinaisia päätöksiä on tehty: Esimerkiksi veroja on asetettu päästöjen mukaan. Juha Sipilän (kesk) hallitus kielsi kivihiilen käytön siirtymäajan jälkeen. EU:n päästökauppa on laittanut lisähintaa fossiilisille polttoaineille.
Suomessa on onnistuttu vähentämään kaikkien ilmastopahisten eli niin öljyn, hiilen, maakaasun kuin turpeen käyttöä. Hieno suoritus! Vai onko?
Samaan aikaan energian kokonaiskulutus ei nimittäin ole kutistunut.
Mitä siis on tullut ilmastopahisten tilalle?
Aurinko- ja tuulivoimaa, kyllä. Mutta ennen kaikkea puuta. Vuodesta 1990 puupolttoaineiden kulutus on kasvanut lähes 60 prosenttia.
Puupolttoaineiden nykyinen 30 prosentin osuus energiasta tarkoittaa samalla sitä, että Suomen uusiutuvasta energiasta valtaosa on puupolttoaineita.
Voidaan siis hyvin sanoa, että Suomi on kaivanut päästövähennyksensä metsistään. Fossiilisten polttoa on vähennetty polttamalla niiden sijaan puuta.
Eikö tämä ole hyvä asia? Saastuttava, maan uumenista kaivettu fossiilinen hiili on korvattu uusiutuvalla, kotimaisella ja päästöttömällä energialla?
Puu on kyllä kotimaista, ja uusiutuvaakin, mutta sen päästöttömyys on sopimuksenvaraista.
Jos kiipeää puuta polttavan tehtaan, talon tai lämpövoimalan katolle ja mittaa päästöt, piipun päästä tulee ehtaa hiilidioksidia. Sitä samaa, joka ilmastoa lämmittää.
Kaiken lisäksi tuotettua lämpöä kohden päästöjä tulee puunpoltosta jopa enemmän kuin fossiilisista polttoaineista.
Nämä piipuista ilmaan tupruavat puupäästöt eivät näy kasvihuonekaasuinventaarion päästöpuolella. Kuinka isoista päästöistä on kyse?
Vuonna 2021 puun poltosta aiheutui vähän laskutavasta riippuen 42–45 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt. Tässä kohtaa voidaan palauttaa mieleen, minkä verran päästöjä oli tuona vuonna kasvihuonekaasuinventaariossa: 48 miljoonaa tonnia.
Vuonna 2021 puun polttamisesta tuli siis lähes yhtä paljon päästöjä kuin öljystä, hiilestä, maakaasusta ja turpeesta.
Tässä kuvassa näkyvät kaiken biomassan hiilidioksidipäästöt, mutta valtaosa biomassasta on erilaisia puupolttoaineita:
Puun poltto on lisääntynyt, ja sen seurauksena myös siitä syntyvät päästöt ovat lisääntyneet.
Mutta onko tosiaan niin, että nämä valtavat päästöt eivät näy missään? Ei. Se ei pidä paikkaansa.
Ne eivät näy siellä, missä öljyn, kivihiilen ja muiden fossiilisten päästöt lasketaan. Mutta ne näkyvät toisella puolella kasvihuonekaasuinventaarioita eli maankäyttösektorilla (EU-kielellä lulucf).
Kun katse siirretään sinne, nähdään vaikutus. Metsien hiilinielut ovat vuosi vuodelta kutistuneet (vihreä palkki). Pieneneminen näyttää alkaneen vuoden 2010 tienoilla, siis samaan aikaan kuin Suomen fossiilipäästöt saatiin laskuun.
Puun polttamisesta aiheutuvat päästöt eivät näy tilastoissa hiilidioksidin tuprutessa taivaalle, koska tämän vaiheen ihminen on sopinut päästöttömäksi. Sen sijaan päästöt syntyvät siinä vaiheessa, kun puu viedään pois metsästä.
Ja metsästä puuta on viety pois kasvavissa määrin (pinkki käyrä).
Suomessa käytetystä puusta lähes 60 prosenttia poltetaan energiaksi, kun asiaa mitataan puun kuiva-aineena. Sahatavaraksi käytettiin 12 prosenttia ja vientiselluksi sekä muuksi puumassaksi 10 prosenttia puun kuiva-aineesta. Seuraavaksi suurimmat käyttökohteet olivat kartonki ja paperi.
Vielä kaksikymmentä vuotta sitten energiaksi poltettava osuus oli selvästi pienempi.
Tämä fossiilipäästöjen kääntäminen puunpoltoksi selittää yhdeltä osin sen, miksi Suomessa on surtu kadonnutta hiilinieluja ja mietitty kuumeisesti keinoja hiilinielun pelastamiseksi.
Se selittää myös sen, miksi Suomen nettopäästöt – eli päästöt mukaan lukien maankäyttösektori – eivät ole laskeneet lainkaan.
Missä kaikki tämä puu oikein poltetaan? Kotien takoissa ja kiukaissako?
No sielläkin. Mutta kodeissa puusta palaa alle 15 prosenttia Suomessa käytetyistä puupolttoaineista.
Iso kuva näkyy tässä:
Lämpö- ja voimalaitoksissa on lisätty viime vuosikymmeninä puun polttamista. Voimalaitokset ovat korvanneet turvetta ja muuta fossiilista polttoa puulla.
Myös mustalipeän määrä on kasvanut. Metsäteollisuus jalostaa vain osan hakkuissa kaadetuista puista tuotteiksi, joita se myy eteenpäin. Ison osan ostamastaan puusta se polttaa lämmöksi ja sähköksi omissa prosesseissaan.
Selluntuotannossa syntyvä mustalipeä sisältää muun muassa ligniiniä, ja mustalipeä poltetaan sellutehtaiden soodakattilassa energiaksi.
”Maankäytössä syntyvistä päästöistä ei joudu maksamaan.
Olisi tietysti iso ongelma, jos puunpolton päästöt eivät näkyisi missään. Mutta onko sillä mitään väliä, että päästökäppyrän sijaan ne näkyvät maankäyttösektorilla: piipunpään sijaan jo puuta metsästä vietäessä?
Ainakin siltä kantilta se on ongelma, että maankäytössä syntyvistä päästöistä ei joudu maksamaan. Maankäytössä aiheutettua päästöä ei koske EU:n päästökauppa – eikä myöskään Suomen päästöperusteinen energiaverotus (kuten tieliikenteessä ja fossiilisissa lämmityspolttoaineissa).
Piipun tai putken päästä laskettavista hiilipäästöistä joutuu aika usein maksamaan. Hiilellä on hinta, sanotaan. Ilmastonmuutoksen aiheuttaminen maksaa.
Monet lämpölaitokset ja teollisuusyritykset joutuvat ostamaan päästökaupasta päästöoikeuksia, kun ne polttavat fossiilia polttoaineita ja laskevat ilmakehään hiilidioksidia.
Sen sijaan kun ne päästävät ilmakehään puun poltosta syntyvää hiilidioksidia, ne eivät joudu maksamaan mitään.
Siksi esimerkiksi turpeen polttoa on korvattu puulla. Syntyy kannustin polttaa puuta, se on halvempaa.
Jos yli 40 miljoonalle puuperäiselle hiilidioksiditonnille olisi pitänyt ostaa päästöoikeudet, se olisi maksanut vuoden 2021 päästöoikeushinnoilla yli kaksi miljardia euroa.
Johtava tutkija Marita Laukkanen Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta (VATT) nosti pari viikkoa sitten Suomen Dasgupta-raportissa esiin puunpolton verottamisen lämpölaitoksissa ja teollisuudessa.
Torstaina Suomen Ilmastopaneeli ehdotti suurten energialaitosten käyttämille kiinteille puupolttoaineille veroa muiden polttoaineiden tapaan.
Lue lisää: Puunpolttoa halutaan alkaa verottaa – Näillä keinoilla Suomi saattaisi saavuttaa ilmastotavoitteet
Kiinteitä puupolttoaineita koskeva verotus kohdistuisi vain osaan puusta saatavasta energiasta. Esimerkiksi metsäteollisuuden prosesseissa erilaisina lieminä ja sivuvirtoina kulkeva puuenergia jäisi verottamatta. Sen osuus on yli 40 prosenttia puupolttoaineista.
Yksi vaihtoehto näiden päästöjen hinnoittelemiseen olisi päästökaupan ulottaminen bioperäisiin päästöihin. Silloin samoja päästöjä ei tietenkään laskettaisi enää maankäyttösektorille.
Esimerkiksi VTT tiedotti tammikuussa teoreettisesta mallinnuksestaan, jossa se tarkasteli, mitä bioperäisen hiilen hinnoittelu tekisi suomalaiselle metsäteollisuudelle. Etenkin kuituteollisuus joutuisi koville, tai suomeksi ala pikemminkin muuttuisi kannattamattomaksi.
Metsäteollisuusyritykset ovat sinänsä mukana fossiilipäästöjen päästökaupassa jo nyt, mutta ne ovat saaneet vapautuksia maksuista suuren hiilivuotoriskin alana, eli tällaisen teollisuuden pelätään siirtyvän EU:n ulkopuolelle. Paikoin ilmaisia päästöoikeuksia on saatu yli oman tarpeen, jolloin niitä on riittänyt myyntiinkin.
Tähän tosin on tulossa kiristys. EU:ssa on sovittu päästökaupan uudistamisesta niin, että pääosin bioenergiaa käyttäviä laitoksia suljettaisiin ulos päästökaupasta. Näille laitoksille se tarkoittaisi ilmaisten päästöoikeuksien ja niistä saatavien tulojen loppua. Suomessa tämä koskisi erityisesti metsäteollisuutta.
Erilaisia ehdotuksia, muutoksia sekä enemmän ja vähemmän hiljaisia signaaleja puuperäisten hiilipäästöjen hinnoittelusta tulee nyt monesta suunnasta.
Se on merkki siitä, että puuenergian päästöttömyys ei ole lopullinen totuus.
Suomen puuhun nojaavalle ilmastopolitiikalle ja suomalaiselle teollisuudelle bioperäisten päästöjen hinnoittelu tarkoittaisi valtavia muutoksia.
Puun polttamisesta aiheutuneita päästöjä on haarukoitu yhdessä Luken tutkimusylijohtaja Antti Asikaisen sekä Tilastokeskuksen yliaktuaari Kari Grönforsin kanssa.