Lauri Slip, 19, saa huhtikuussa äänestää ensimmäistä kertaa. Sitä hän ei kuitenkaan aio tehdä.
”En usko, että äänestän. En ole koskaan ollut niin kiinnostunut äänestämisestä”, autoalaa Espoossa opiskeleva Slip sanoo.
Eduskuntavaalit järjestetään huhtikuun ensimmäisenä sunnuntaina, ja moni Slipin kaveri on kuitenkin kiinnostunut äänestämään, osa ei. ”Fifty-fifty”, Slip sanoo.
Slip arvioi, että politiikasta ei puhuta tarpeeksi selvästi ja siksi politiikka ei kiinnosta. Eikä myöskään äänestäminen.
Helsingin Sanomat teetti alkuvuodesta gallupin ikäryhmälle, joka tänä keväänä saa äänestää ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleissa. Kyselyn mukaan heistä 23 prosenttia jättää varmasti tai todennäköisesti äänestämättä.
Käytännössä noin joka kolmas viime eduskuntavaalien jälkeen äänestysikään tullut nuori ei ollut varma äänestämisestään, kun mukaan lasketaan ei osaa sanoa -vastanneiden osuus, joka oli 8 prosenttia.
HS:n gallupissa äänestyshaluttomuuden syyksi ei löytynyt yhtä toistuvaa syytä. Merkittävin ero varmasti äänestävien ja äänestämättä jättävien välillä liittyy ajatukseen äänestämisestä kansalaisvelvollisuutena.
HS kertoi gallupin tuloksista jo helmikuussa esimerkiksi sen osalta, ketä kyselyyn vastanneet aikovat äänestää:
Lue lisää: Ensimmäistä kertaa äänestävien suosikkipuolue on perussuomalaiset
Opiskelija Lauri Slip seisoo koulun käytävällä. Ruokatunti on juuri päättynyt. Slip miettii, mikä poliittinen teema voisi saada hänen äänestysuurnille. Kansalaisvelvollisuus ei nouse esiin, eikä myöskään valtion velkaantuminen kuulu Slipin kiinnostuksen kohteissa kärkipäähän.
”Jos nuori on kiinnostunut ilmastonmuutoksesta, varmaan myös äänestää”, Slip arvioi.
Samanlainen asia on hänen mukaansa myös valtion velkaantuminen.
”Se ei minua kuitenkaan kiinnosta. Minua kiinnostavat enemmän autot”, Slip sanoo.
”Jos sähköautoista nousisi esiin jokin asia, joka minua kiinnostaisi, voisin harkita äänestämistä. Kuten vaikka se, milloin polttomoottoriautoista luovutaan ja milloin siirrytään sähköautoihin.”
HS:n kyselyssä äänestyshaluttomuutta perusteltiin useammin tietämättömyydellä eli sillä, ettei tiedä tarpeeksi asioista, joihin voi äänestämällä vaikuttaa.
Kyselyn mukaan yksi kymmenestä äänestämättä jättävästä ei halua kuulla poliittista keskustelua mistään aiheesta, kun taas hintojen nousu, velkaantuminen tai talouskriisi ovat tarpeellisia aiheita äänestävien mielestä.
Kysely toteutettiin tammi–helmikuussa internetpaneelina, johon osallistui 624 vastaajaa. Tutkimustulosten virhemarginaali on suurimmillaan noin 3,9 prosenttiyksikköä molempiin suuntiin.
Hanna Wass
Suomalainen yhteiskunta on eriytynyt äänestämiskulttuurissa, sanoo politiikan tutkija Hanna Wass. Wass on yleisen valtio-opin dosentti ja varadekaani Helsingin yliopistossa.
”Eriytyminen on vahvaa sen suhteen, millaisesta kodista tullaan: miten vanhemmat ovat kouluttautuneet, tilataanko kotiin lehtiä, millaisia ovat perheen sosiaaliset verkostot ja missä asutaan. Kyse on myös sosiaalisesta oppimisesta eli siitä, miten nuorten vanhemmat toimivat”, Wass sanoo.
”Ja se, jos mikään ei kiinnosta, on heijastumaa myös koulutustaustasta. Nuorilla koulutustaso erottelee poliittista kiinnittymistä vielä vahvemmin kuin vanhemmilla äänestäjillä”, Wass sanoo.
Nuoria voi aktivoida äänestämään erilaisin kampanjoin, mutta Wassin mukaan merkittävämmässä roolissa ovat isot sosiaalipoliittiset uudistukset kuten oppivelvollisuusiän nostaminen.
”Jos koulutus on jäänyt perusasteen varaan, niin silloin äänestysura näyttää murheelliselta etenkin miespuolisten kohdalla. Isot rakenteelliset muutokset heijastuvat myös poliittisen osallisuuden edellytyksiin joko vahvistaen tai heikentäen”, Wass sanoo.
Äidin esimerkki kannustaa Sandra Sermusia, 18, äänestämään huhtikuun eduskuntavaaleissa.
Sandra Sermus, 18, istuu Escortissaan ammattiopiston pihamaalla Espoossa lähellä Länsiväylää. Taustapeilistä roikkuu 12 eriväristä Wunderbaumia.
Sermus aikoo äänestää tulevissa vaaleissa ensimmäistä kertaa.
Syykin on selvä.
”Äiti sanoi mulle ja veljelle, että katsokaa ehdokkaita ja mennään sitten yhdessä äänestämään”, Sermus sanoo.
Autonasentajaksi opiskeleva Sermus aikoo valita oman ehdokkaansa siten, että ehdokas edistää sitä, mitä Sermus itse haluaa.
”Jotain liikenteeseen liittyvää kuten esimerkiksi bensan hinta”, Sermus sanoo.
Tarkoitatko hinnan korottamista?
”En.”
Äänestäviä ja äänestämisen väliin jättäviä nuoria erottaa Sermusin mukaan yksi asia.
”Jos ei vain kiinnosta. En minäkään varmaan äänestäisi ilman äidin pakkoa”, Sermus sanoo.
Nuorten äänestämättömyydestä on oltu huolissaan vuosikymmeniä, mutta dosentti Wassin mukaan huoli on nykyisellään osin vanhentunutta. Viime eduskuntavaaleissa ensi kertaa äänestävien aktiivisuus oli lähes yhdeksän prosenttiyksikköä vankempaa kuin samanikäisten 20 vuotta aikaisemmin.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa 18-vuotiaista äänesti 60 prosenttia, 19-vuotiaista 53 prosenttia ja 20-vuotiaista 53 prosenttia.
”Aktiivisuuden nousu on suorastaan hämmästyttävä”, Wass sanoo.
Syyksi tutkija nostaa esiin muun muassa sen, että nuoria kiinnostavat asiat, kuten ilmastonmuutoksen hidastaminen, monikulttuurisuus, yhdenvertaisuus tai hyvinvointivaltion säilyminen, ovat nousseet esille. Wass huomauttaa, että vuoden 2019 vaaleissa korostui erityisesti vihreiden ja perussuomalaisten välinen jännite. Se kiinnosti nuoria, ja nuorten huomioimiseen on myös panostettu enemmän.
Lue lisää: Vaalit lähestyvät, HS antaa sisältönsä maksutta uusille lukijoille
”Aiemmin politiikkaa käytiin paljon suurten ikäluokkien ehdoilla, koska siellä oli paljon ääniä tarjolla”, Wass sanoo.
”Nuoret ehdokkaat toimivat rohkaisevina esikuvina siitä, että politiikka on vahva keino yrittää muuttaa maailmaa”, Wass huomauttaa.
Kahdeksantoistavuotiaat ovat muita ensi kertaa äänestäviä ikäluokkia innostuneempia äänestämään. Tätä Wass ja muut tutkijat selittävät ensinnäkin uutuudenviehätyksellä, mutta myös 18-vuotiaiden koulunkäynnillä sekä vanhempien vaikutuspiirillä, sillä moni 18-vuotias asuu vielä kotona.
”Äänestäminen on kollektiivista toimintaa”, Wass muistuttaa.
”Äänestäminen voi olla 18-vuotiaille myös siirtymäriitti ja siinä mielessä osa aikuisuuden kuvastoa.”
Mohamad Hazim, 18, aikoo äänestää eduskuntavaaleissa.
Äänestämään aikoo myös Mohamad Hazim. Hänkin opiskelee autonasentajaksi Espoossa.
Hazimilla, 18, on selvä syy, miksi hän aikoo äänestää.
”Vapaus”, hän sanoo. ”Se on tärkeää, että saa äänestää”, hän jatkaa.
Kaikkialla samaa vapautta ei ole. ”Suomi on vapaa maa”, Hazim sanoo.
HS:n kyselyn perusteella äänestävät ja äänestämisen väliin jättävät nuoret eroavat merkittävästi sen mukaan, mistä aiheista poliitikkojen pitäisi puhua.
Suurin ero on suhtautumisessa valtion velkaantumiseen. Äänestämään aikovista 46 prosentille asia oli tärkeä, mutta äänestämättä jättävistä se kiinnosti vain viittä prosenttia.
Dosentti Wassin mukaan eroa selittää yleisempi kiinnostus politiikkaan ja siihen, mitä politiikalla ymmärretään.
”Ei se ole riehaannuttavaa, jos politiikka näyttäytyy vain monikriisisenä sammiona ilman ratkaisuja tai jos ne ratkaisut ovat matokuureja, joiden esitetään olevan nuorten tulevaisuuden parhaaksi, mutta nykypalveluista ja tukitoiminnoista leikaten”, Wass sanoo.
Silloin ei Wassin mukaan keskustella nuorille rakennettavista mahdollisuuksista vaan heille lankeavista velvollisuuksista.
”Nuorten kannalta on lannistavaa, jos vaaleissa on aina kyse kamppailuista saavutetuista eduista kuten eläkkeistä. Silloin sävy on usein myös syyllistävä. Nuorilla esitetään olevan vastuu siitä, miten varttuneemmista ikäluokista huolehditaan ja miten heille tarjotaan säällinen vanhuus. Nuorille tulisi kuitenkin reitittää valoisa näkymä myös omaan tulevaisuuteen.”
