Viime kuukausien aikana puolueet kaikilta poliittisilta laidoilta ovat havahtuneet vaatimaan muutoksia koulutukseen. Huolta puolueissa herättävät muun muassa oppimistulosten heikkeneminen, osaajapula ja maahanmuuttajien määrä.
Seuraava hallitus joutuu pohtimaan, millä keinoin se aikoo vastata koulutuksen ongelmiin ja kuinka paljon se on valmis ohjaamaan rahaa niiden ratkaisemiseen. HS kokosi 10 usein esiintyvää väitettä suomalaisesta koulutuspolitiikasta ja tarkasti, pitävätkö ne paikkansa. Jokaisen väitteen kohdalla kerrotaan myös, kuuluuko asia eduskunnan päätäntävaltaan.
1. Maahanmuuttajien suuri määrä heikentää oppimistuloksia koko koulussa.
Maahanmuuttajien suuri määrä etenkin pääkaupunkiseudun kouluissa on herättänyt viime kuukausina vilkasta keskustelua. Joillain luokilla on useita heikosti suomea osaavia lapsia. Perussuomalaisten mukaan maahanmuuttajalasten tarvitsema tuki on pois muilta lapsilta, ja puolue esittää ratkaisuksi maahanmuuton vähentämistä.
Tilastot oppimistuloksista eivät kuitenkaan tue väitettä siitä, että maahanmuuttajien suuri määrä vaikuttaisi koulun muidenkin oppilaiden oppimistuloksiin.
S2-opetuksessa olevien eli suomea toisena kielenä opiskelevien lasten oppimistulokset ovat kyllä keskimäärin muita heikompia, selviää Kansallinen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tammikuussa julkaisemasta raportista.
Raportin mukaan niissä kouluissa, joissa S2-oppilaita oli yli 5,3 prosenttia, osaaminen oli kehittynyt tilastollisesti merkittävästi heikommin kuin niissä kouluissa, joissa S2-oppilaita oli vähemmän.
Tästä ei kuitenkaan voi johtaa sellaista päätelmää, että S2-oppilaiden määrä vaikuttaisi koulun muiden oppilaiden oppimistuloksiin.
Ensinnäkin S2-oppilailla on keskimäärin huonommat oppimistulokset kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvilla. Jos koulussa on paljon S2-oppilaita, se on omiaan painamaan koulun oppimistulosten tilastollista keskiarvoa mutta ei kerro yksittäisten oppilaiden oppimistuloksista. Oppimistuloksiin vaikuttavat esimerkiksi koulun ryhmäkoot, ja tästä S2-oppilaiden määrä ei kerro mitään.
Toiseksi oppimistulokset ovat koko väestön tasolla vahvasti yhteydessä oppilaiden sosioekonomiseen taustaan, siis myös suomenkielisten oppilaiden kohdalla. Vieraskielisiä taas asuu paljon sellaisilla alueilla, joilla koulun muidenkin oppilaiden sosioekonominen tausta on keskimääräistä haasteellisempi.
Miten tämä liittyy vaaleihin? Kunnat päättävät alueidensa kehittämisestä, mutta eduskunta päättää esimerkiksi koulujen tasa-arvorahoituksesta. Eduskunta päättää myös maahanmuuttopolitiikasta. Suomi on sitoutunut maahanmuutossa moniin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka määräävät esimerkiksi pakolaisten vastaanotosta.
Puistopolun koulussa Helsingissä lähes puolet on S2-oppilaita ja vanhempien tulotaso on matala. Silti koulu yltää kansallista keskiarvoa parempiin oppimistuloksiin, jos katsotaan päättötodistuksia. Kuvassa yhdeksäsluokkalainen Nazar Al-Azami.
Lue lisää: Tällainen on koulu, jossa on paljon S2-lapsia sekä muuta maata parempi keskiarvo
2. Oppimistulokset peruskoulussa ovat romahtaneet.
Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) julkaisi tammikuussa hälyttävän raportin. Sen mukaan oppimistulokset ovat heikentyneet Suomessa poikkeuksellisen nopeasti. Kaikki puolueet ovat vaatineet, että peruskoulu täytyy saada ”kuntoon” esimerkiksi opetusryhmiä pienentämällä ja keskittymällä ”perusasioihin”.
Suomalaisten oppilaiden Pisa-tulokset ovat laskeneet jatkuvasti vuodesta 2006 lähtien. Tuolloin suomalaiset sijoittuivat vielä Pisa-tutkimusten kärkeen: matematiikassa ja luonnontieteissä ykkössijalle ja lukutaidossa kakkossijalle, kun tuloksia verrattiin muihin OECD-maihin.
Vuoden 2006 jälkeen oppimistulokset ovat laskeneet eniten matematiikassa ja luonnontieteissä, lukutaidossa hieman vähemmän.
Vaikka tulokset ovat systemaattisesti laskeneet, sijoittuu Suomi silti Pisa-tutkimuksessa edelleen maiden kärkipäähän. Viimeiset Pisa-tulokset ovat vuodelta 2018. Niissä Suomi sijoittui kaikissa kokeissa vähintään 20 parhaan joukkoon 79 osallistujamaan joukossa.
Lukutaidossa Suomi sijoittui OECD-maista sijoille 1–5 ja sijoille 3–9, kun verrataan kaikkiin maihin. Matematiikassa vastaavat sijoitukset olivat 7–13 (OECD-maat) ja 12–18 (kaikki maat) sekä luonnontieteissä 3–5 (OECD-maat) ja 6–10 (kaikki maat).
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD ilmoittaa sijoitukset edellä kuvattuina ryppäinä, sillä ryppäiden sisällä erot ovat niin pieniä, että ne eivät ole tilastollisesti merkittäviä. Jos kuitenkin katsotaan tarkkoja pistemääriä, saivat suomalaiset tytöt vuonna 2018 jopa korkeimmat pisteet kaikista maista sekä luonnontieteissä että lukutaidossa. Erot suomalaisten tyttöjen ja poikien välillä ovat näissä aineissa huomattavan suuret.
Miten tämä liittyy vaaleihin? Eduskunta päättää opetuksen rahoittamisesta valtionosuuksien kautta. Valtioneuvosto päättää tuntijaosta eli siitä, kuinka monta viikkotuntia opetusta annetaan oppiaineittain. Eduskunta voi myös lakeja säätämällä ohjata kuntien rahankäyttöä haluamaansa suuntaan, esimerkiksi henkilöstömitoituksien kautta.
Kun HS:n vaalikoneessa ehdokkailta kysyttiin, pitäisikö oppilaiden määrää yhtä opettajaa kohti rajoittaa lailla, enemmistö oli samaa mieltä.
3. Suomi on epäonnistunut maahanmuuttajalasten koulutuksessa.
Maahanmuuttajaperheiden tukemisessa on epäonnistuttu vakavasti, sanoi lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen tammikuussa, kun Karvi oli julkaissut raportin, jonka mukaan vieraskielisten lasten oppimistulokset muihin verrattuna ovat keskimäärin selvästi huonompia.
Raportissa tarkasteltiin oppimisen kehitystä ensimmäiseltä luokalta kolmannelle luokalle. Osa S2-oppilaista ylsi todella korkeisiin pistemääriin, mutta S2-oppilaiden osaaminen painottui keskimääräistä matalampiin pisteluokkiin.
Miten tämä liittyy vaaleihin? Eduskunta päättää opetuksen rahoituksesta ja voi halutessaan ohjata kunnat esimerkiksi lisäämään henkilöstön määrää. Maahanmuuttajien kotouttamispalveluista vastaavat pääasiassa kunnat, mutta viime kädessä eduskunta linjaa kotouttamisen tavoitteista. Valtio myös rahoittaa kuntia ja hyvinvointialueita.
Merilahden koulussa Helsingissä puhutaan monia eri kieliä.
4. Koulut ovat jakaantuneet hyviin ja huonoihin.
HS paljasti helmikuussa, että Helsingissä suunnitellaan muutosta, jossa painotettua opetusta muutettaisiin niin, että varsinaisista painotetun opetuksen luokista luovuttaisiin. Painotettu opetus ei loppuisi, mutta siinä olevat oppilaat eivät enää opiskelisi samalla luokalla. Tämä on yksi keino, jolla Helsinki yrittää taistella niin sanottua koulushoppailua vastaan. Idea ei ole herättänyt innostusta poliitikoissa. Tutkijat ovat kuitenkin varoittaneet, että Helsingissä alkaa olla käsillä viimeiset hetket puuttua koulusegregaatioon.
Karvin tutkimuksessa havaittiin, että oppimisen kehittymisessä ensimmäiseltä luokalta kolmannelle luokalle on koulujen välillä suuria eroja. Joissakin kouluissa osaaminen oli kehittynyt huomattavasti keskiarvoa paremmin, kun taas toisissa kouluissa kehitystä tapahtui vain vähän. Koulujen väliset erot näkyvät suurissa kaupungeissa, joissa asuinalueet ovat keskenään eriytyneet. Koko maan tasolla oppimistuloksissa ei ole eroja.
Vaikka koulujen väliset erot ovat kasvaneet, osoittavat kansainväliset tutkimukset, kuten Pisa- ja TIMSS -tutkimukset, että erot ovat Suomessa pienimpiä kaikista OECD-maista.
”Joskus on tainnut olla niin, että Islannissa oli pienemmät erot. Mutta yleisesti Suomessa on kaikkein tasalaatuisimmat koulut”, sanoo tutkimusprofessori Juhani Rautopuro Jyväskylän yliopistosta.
Suomessa oppimiserot ovat Rautopuron mukaan nimenomaan oppilaiden, eivät koulujen ja luokkien välisiä. Oppilaiden väliset erot taas ovat Suomessa kasvaneet.
Miten tämä liittyy vaaleihin? Koulujen eriytyminen isoissa kaupungeissa liittyy alueiden yleiseen eriytymiseen eli segregaatioon. Segregaation torjunnasta päättävät kunnat esimerkiksi kaavoituksen ja oppilaaksiottoalueiden kautta. Eduskunta päättää kuitenkin kouluille maksettavan tasa-arvorahan määrästä. Tasa-arvorahaa maksetaan esimerkiksi sen perusteella, millainen sosioekonominen taso koulun alueella on.
5. Opetuksesta on leikattu paljon, ja siksi koulut ovat pulassa.
Sdp, vihreät ja vasemmistoliitto ovat linjanneet, että koulutuksesta ei saa leikata, vaan siihen pitää ohjata lisää rahaa. Myös kokoomuksen ohjelmassa koulutuksen rahat olisivat ensi vaalikaudella ”erityissuojelussa”. Kun oppimistulosten heikentymisestä on puhuttu, ovat vasemmistopuolueet toistuvasti syyttäneet asiasta rahoituksen vähenemistä ja erityisesti Juha Sipilän (kesk) hallituksen koulutusleikkauksia.
Koulutuksen määrärahat suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) ovat laskeneet 1990-luvun laman jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomi laittaa koulutukseen aiempaa vähemmän rahaa suhteessa kansantalouden muuhun kehitykseen.
Vuonna 1990 kaikki julkiset koulutusmenot olivat 4,6 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Vuonna 2020 vastaava osuus oli 4,4 prosenttia.
Peruskoulun ja lukiokoulutuksen rahoitus on kuitenkin heikentynyt enemmän. Ennen lamaa peruskoulun ja lukion menot olivat pitkään noin 3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Laman jälkeen menot ovat vakiintuneet alle 2,5 prosenttiin.
Vuonna 2019 Suomi laittoi koulutukseen kokonaisuudessaan hieman enemmän rahaa kuin OECD-maat keskimäärin. Kun verrataan muihin Pohjoismaihin, Suomi jää kuitenkin Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta jälkeen..
Vuosien 2012 ja 2019 välillä koulutuksen eri instituutioiden rahoitus laski Suomessa vuosittain keskimäärin 0,2 prosenttia. Rahoitus oppilasta tai opiskelijaa kohden laski keskimäärin 0,3 prosenttia vuodessa.
Suomen trendi oli poikkeuksellinen: vain hyvin harvassa muussa OECD-maassa rahoitus laski. Näiden harvojen joukossa olivat esimerkiksi Kreikka ja Meksiko.
Koulujen resursseihin vaikuttavat itse rahoituksen lisäksi myös kouluille annettujen tehtävien lisääntyminen. Kun työtä on tullut lisää, on rahoitus laskenut suhteellisesti vielä enemmän kuin ilman tehtävien lisääntymistä.
Lakiin säädettiin esimerkiksi vuonna 2010 kolmiportaisen tuen malli (yleinen, tehostettu ja erityinen tuki). Tuen tarvitsijoiden määrä on kasvanut nopeasti. Vuonna 2011 tehostetun tai erityisen tuen päätös oli 11 prosentilla oppilaista, mutta vuonna 2021 luku oli noussut jo 23 prosenttiin. Koulujen työmäärä on kasvanut siis muuan muassa lisääntyneen tuen tarpeen takia.
Miten tämä liittyy vaaleihin? Eduskunta päättää valtionosuuksista, joilla pitkälti rahoitetaan peruskoulu ja lukio. Eduskunta päättää myös kaikista laeista, joilla kuntien tehtäviä lisätään tai vähennetään.
Puistopolun koulussa Helsingissä puhelimet jätetään oppitunnin ajaksi luokan edessä olevaan kännykkäparkkiin. Toisinaan niitä tarvitaan opetuksessa, mutta tästä päättää aina opettaja.
6. Älylaitteet häiritsevät oppimista.
Perussuomalaiset vaatii koulutuspoliittisessa ohjelmassaan, että kännyköiden pitää pysyä koulupäivän ajan repussa kaikissa kouluissa.
Älylaitteita käytetään nykyään oppimisvälineinä, mutta kouluissa on paljon myös tilanteita, joissa oppilaat käyttävät puhelimia luvatta.
Älylaitteiden käytöstä osana oppimista on olemassa runsaasti tutkimuksia, joiden mukaan teknologiasta on hyötyä oppimiselle. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan näitä tutkimuksia vaivaa kuitenkin positiivisuusvinouma.
Jyväskylän yliopiston apulaisprofessori Pekka Mertala analysoi kollegoineen kahtasataa koulutusteknologian alan tutkimusta. He havaitsivat, että huomattava osa tutkimuksista raportoi myönteisiä tuloksia. Ne vahvistivat tutkijoiden olettamusta, että teknologiasta on jonkinlaista hyötyä oppimiselle. Lisäksi tutkijat saattoivat maalata teknologiasta myönteisen kuvan silloinkin, kun heidän tuloksensa puhuvat sitä vastaan.
”Ajatustapa teknologiasta oppimista eteenpäin vievänä voimana on niin syvälle ankkuroitunut, että vaikka data näyttää muuta, näkemyksestä ei päästetä irti”, kommentoi Mertala HS:lle joulukuussa.
Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n koulutuspolitiikan johtajan Nina Lahtisen mukaan opettajien keskuudessa suhtautuminen digilaitteisiin vaihtelee. Hänen mukaansa osa opettajista kokee, että digilaitteet tukevat opettamista, osan mielestä ruutua tuijotetaan jo muutenkin liikaa. Lahtisen mukaan työnantajalle kuuluu vastuu siitä, että kaikki opettajat osaisivat käyttää uutta teknologiaa, mutta näin ei ole aina toimittu.
”Täydennyskoulutusta pitäisi saada enemmän”, Lahtinen sanoo.
Häiritseviä älylaitteet ovat Lahtisen mukaan silloin, kun niitä käytetään luvatta.
”Kyllä ne häiritsevät, jos oppilaat eivät pidä kännyköitä laukussa silloin, kun niitä ei oppimiseen käytetä, vaan keskittyvät viestin lähettämiseen tai someen.”
Lahtisen mukaan monissa kouluissa on käytössä kännykkäparkit, johon oppilaat jättävät puhelimensa ennen oppitunnin alkua.
Lue lisää: Lauttasaarelaiskoulussa on nyt kännykkäkielto
Kännyköiden luvattoman käytön kieltäminen ei vaadi lakimuutoksia. Opettajat saavat jo nykyään kieltää kännyköiden käytön oppituntien aikana, ja laki mahdollistaa myös puhelimien takavarikoimisen. Opettajalla on lain mukaan oikeus ottaa haltuunsa ”sellainen esine tai aine, jolla oppilas häiritsee opetusta tai oppimista”.
Miten tämä liittyy vaaleihin? Opetustavoista päättävät pitkälle koulut ja opettajat itse. Poliitikot voivat kuitenkin vaikuttaa opetuksen painotuksiin opetussuunnitelmien ja erilaisten hankerahoitusten kautta. Yksi Juha Sipilän (kesk) hallituksen kärkihankkeita oli yhteiskunnan digitalisoiminen, joka ulottui myös kouluihin.
Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar (sd)
7. Inkluusio on laittanut kaikki oppilaat yhteen, eikä pienryhmiä enää ole.
Keskustelu inkluusiosta ryöpsähti, kun Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar (sd) sanoi HS:n haastattelussa syksyllä, että ilman riittävää määrää tukea on inkluusio omiaan tekemään luokista kaoottisia. Perussuomalaiset vastustaa inkluusiota ja esittää koulutuspoliittisessa ohjelmassaan, että erityisluokat pitää saada ”takaisin”. Opetusministeri Li Andersson (vas) taas on sanonut, että inkluusion toteuttaminen vaatii lisää rahaa.
Inkluusiolla tarkoitetaan sitä, että kaikki oppilaat opiskelevat lähtökohtaisesti yhdessä. Tukea tarvitsevia oppilaita ei siis lähtökohtaisesti laiteta opiskelemaan omille luokilleen. Inkluusio-ajatteluun perustuva opetus on otettu Suomessa käyttöön vuonna 2010, ja sen käyttöönotto perustuu useisiin kansainvälisiin sopimuksiin.
Inkluusio ei tarkoita sitä, että pienryhmiä ja erityisluokkia ei saisi olla lainkaan. Laki määrää, että erityisen tuen päätöksen saaneelle oppilaalle tulee järjestää opetusta erityisluokalla, jos hänen etunsa sitä vaatii ja ”opetuksen järjestämisedellytykset” sen mahdollistavat.
Suomessa erityisluokkia on kuitenkin edelleen paljon.
Vuonna erityisen tuen oppilaista 34 prosenttia opiskeli kokonaan erityisryhmässä.
Erityisen tuen tarpeessa olevia suomalaisoppilaita opetetaan erityisluokissa myös enemmän kuin Euroopan maissa keskimäärin.
Vuonna 2018 tehdyssä eurooppalaisessa vertailussa oli mukana 29 Euroopan maata. Tutkimuksen mukaan näissä maissa erityisen tuen oppilaista keskimäärin 65 prosenttia opiskeli vähintään 80 prosenttia oppitunneistaan yleisopetuksessa – eli yhdessä sellaisten oppilaiden kanssa, joilla tuen tarvetta ei ollut. Suomessa vastaava luku oli pienempi, 39 prosenttia.
Miten tämä liittyy vaaleihin? Eduskunta päättää kansainvälisten sopimusten hyväksymisestä ja halutessaan niistä irtautumisesta. Eduskunta päättää myös opetuksen rahoituksesta, joka vaikuttaa koulujen tosiasiallisiin mahdollisuuksiin perustaa erityisluokkia. Lopulta luokkajärjestelyistä päätetään kuitenkin kunnissa.
8. Avoimet oppimisympäristöt tekevät kouluista levottomia ja oppiminen kärsii.
Ilmiöpohjainen oppiminen tuotiin opetussuunnitelmaan vuonna 2016, minkä jälkeen myös avoimia oppimisympäristöjä alettiin rakentaa. Nämä uudistukset ovat herättäneet voimakasta kritiikkiä ja arvioita siitä, että ne ovat yksi syy oppimistulosten heikentymiseen.
Tutkijatohtori Kreeta Niemi Jyväskylän yliopistosta on tutkinut avoimia oppimisympäristöjä.
”Ei ole olemassa tutkimusta, jonka mukaan tilaratkaisut itsessään tekisivät koulusta levottoman”, hän sanoo.
Avoimilla oppimisympäristöillä tarkoitetaan sitä, että oppilaat eivät opiskele perinteisessä luokkahuoneessa, vaan isommassa tilassa, jossa voi olla useita ryhmiä samaan aikaan.
”Voidaan ajatella, että avoimet oppimisympäristöt valjastettiin palvelemaan uuden opetussuunnitelman korostamia geneerisiä taitoja, kuten vuorovaikutustaitoja ja kriittistä ajattelua”, Niemi sanoo.
Jätkäsaaren peruskoulussa Helsingissä on avoin oppimisympäristö.
Kysymykseen avoimien oppimisympäristöjen vaikutuksesta oppimiseen ei Niemen mukaan ole suoraviivaista kyllä tai ei -vastausta.
”Avoimet oppimisympäristöt haastavat pedagogista toimintaa eri tavalla, mutta eivät suoraan vaikuta hyvässä tai pahassa. Opettajalta kysytään eri tavalla taitoja havainnoida tilaa ja oppilaiden välistä sosiaalista maailmaa.”
Niemen mukaan on havaittavissa, että avoimet oppimisympäristöt eivät sovi kaikille oppilaille. Erityisesti sellaisten oppilaiden, joilla on tarkkaavaisuuden kanssa ongelmia, on havaittu häiriintyvän siitä, että ympärillä tapahtuu paljon ja oppilaita on suuri määrä. Osa oppilaista taas voi hyötyä siitä, että porukka ympärillä vaihtuu, ja näin on mahdollisuus saada variaatiota ystävien suhteen.
Niemen mukaan ratkaisevaa on opettajan ja oppilaiden keskinäinen yhteistyö ja luottamus. Opettajan täytyy pystyä luottamaan siihen, että vaikka hän ei olisi samassa tilassa oppilaiden kanssa, opiskelu sujuu. Oppilaiden taas pitää pystyä luottamaan siihen, että opettaja on kiinnostunut heidän oppimisestaan ja on tarvittaessa saatavilla.
”Tällainen yhteisöllisyys ei kuitenkaan synny automaattisesti. Voi myös sanoa, että nykymaailmassa lapsen tarve aikuisen huomiolle on pikemmin kasvanut kuin vähentynyt.”
Miten tämä liittyy vaaleihin? Eduskunta ei päätä, millaisia kouluja rakennetaan, vaan kunnat päättävät siitä itse. Opetussuunnitelmista taas päättää Opetushallitus, joka toimii opetus- ja kulttuuriministeriön alla. Ministeriötä johtaa opetusministeri.
9. Suomalaisten koulutustaso on romahtanut.
OECD julkaisi syksyllä tilaston, joka hätkähdytti suomalaisia: Suomi on romahtanut koulutustasossa alle OECD-maiden keskiarvon. Samaan aikaan suomalaiset yritykset kärsivät osaajapulasta. Puolueiden kesken vallitseekin melko laaja yhteisymmärrys siitä, että suomalaisten koulutustaso täytyy saada nousuun.
Suomalaisten koulutustaso ei kuitenkaan ole laskenut vaan pysynyt suunnilleen samanlaisena koko 2000-luvun. Tänä aikana moni muu maa on tullut koulutustasossa Suomen ohi.
Suomalaisista 25–34-vuotiaista 38,7 prosenttia oli suorittanut korkeakoulututkinnon vuonna 2000. Tuolloin OECD-maissa keskimäärin korkeakoulututkinnon oli suorittanut 26,8 prosenttia, eli Suomi oli reippaasti keskiarvon yläpuolella.
Vuoteen 2021 tultaessa asetelma oli kääntynyt toisin päin. Suomalaisten korkeakoulutustaso oli noussut vain hieman ja oli 40,1 prosenttia. OECD-maiden keskiarvo oli samaan aikaan noussut 47,5 prosenttiin.
Miten tämä liittyy vaaleihin? Korkeakoulut päättävät itse aloituspaikoistaan, mutta tutkintotavoitteista ne sopivat opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa. Eduskunta voi osoittaa rahaa uusiin korkeakoulujen aloituspaikkoihin.
10. Opettajat ovat uupuneita ja alaa uhkaa työvoimapula.
Opettajien jaksaminen on vakava kysymys koko yhteiskunnalle. Jos opettajista ei pidetä parempaa huolta, uhkaa alaa samanlainen työvoimapula, kuin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Näin sanoi OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto HS:n haastattelussa joulukuussa.
Lue lisää: Inkluusio ei toimi, koska rahat eivät riitä, sanoo OAJ:n Katarina Murto
OAJ teetti vuonna 2021 selvityksen, jonka mukaan yli puolet opettajista harkitsi alanvaihtoa muun muassa koronapandemian aiheuttaman lisäkuormituksen takia. STT:n tekemän selvityksen mukaan vuonna 2022 irtisanoutumiset eivät kuitenkaan olleet merkittävästi lisääntyneet.
Opettajat lakkoilivat viime keväänä usealla paikkakunnalla. Tampereella järjestettiin mielenilmaus 12. huhtikuuta.
Opettajia on joka tapauksessa jäämässä runsaasti eläkkeelle tulevina vuosina, ja ainakin erityisopettajista arvioidaan olevan jo nyt suuri pula. Pääkaupunkiseutu kärsii myös vakavasta varhaiskasvatuksen opettajapulasta.
OAJ:n tekemän Opetusalan työolobarometrin mukaan opettajien kokemukset työoloista ovat heikentyneet muun muassa työmäärän kasvun takia. OAJ:n Lahtisen mukaan opettajia kuormittavat lukuisat muutokset, jotka ovat tapahtuneet sekä koulun että koko yhteiskunnan tasolla.
”Aikaa kuluu moniammatillisissa palavereissa, mutta oppilaat eivät silti saa tarvitsemaansa tukea. Osa vanhemmista vaatii mahdottomia. On ollut korona, opetussuunnitelmat ovat muuttuneet, ryhmäkoot ovat joillain alueilla kasvaneet, ja joillain alueilla taas pelätään, riittävätkö lapset.”
Miten tämä liittyy vaaleihin? Eduskunta pystyy vaikuttamaan niin opetuksen rahoitukseen kuin opettajan koulutuksen aloituspaikkoihin. OAJ ajaa myös opettajarekisteriä, jonka avulla saataisiin tarkemmin selville, kuinka paljon opettajia Suomessa on. Rekisterin mahdollisesta perustamisesta päättää eduskunta.
Oikaisu 13.3. klo 10.21: Jutussa luki aiemmin, että Suomi laittaa koulutukseen vähemmän rahaa, kuin vuonna 1990. Kyse on kuitenkin siitä, että rahaa laitetaan vähemmän suhteessa kansantalouden muuhun kehitykseen.