Kokoomuksen ehdokkaat eivät ole yhtä sitoutuneita Suomen ilmastotavoitteiseen kuin puolueen johto. Samaa voi sanoa myös keskustasta.
Asia selviää tarkastelemalla HS:n vaalikoneen vastauksia. Yksi vaalikoneen väitteistä oli ”Suomen on lykättävä hiilineutraaliustavoitettaan kauemmaksi vuodesta 2035”.
Vuoden 2035 tavoite on kirjattu Suomen tuoreeseen ilmastolakiin. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ja keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko ovat esiintymisissään tukeneet sitä.
Myös HS:n vaalikoneessa Orpo ja Saarikko ovat lykkäämisidean kanssa täysin eri mieltä. Ehdokkaiden keskiarvo asettuu kuitenkin keskustalla lähes täsmälleen keskelle, lähelle vastausta ”ei samaa eikä eri mieltä”.
Kokoomusehdokkaiden vastausten keskiarvo on tuon neutraalin vastauksen ja ”jokseenkin eri mieltä” -vastauksen välissä.
Muut vastaukset jakautuvat odotetummin. Lykkäämistä ehdottaneen perussuomalaisten ehdokkaat ovat lähes kaikki täysin samaa mieltä.
Puolueen puheenjohtaja Riikka Purra valitsi vaihtoehdon jokseenkin samaa mieltä ja perusteli näin: ”Liiallinen kunnianhimo osuu valitettavasti omaan nilkkaan, etenkin energiakriisin aikana.”
Orpon mielestä taas kunnianhimoinen ilmastotavoite on Suomelle etu, koska se kirittää suomalaisyrityksiä luomaan tulevaisuuden vientituotteita.
”Tavoitetta ei tule lykätä, sillä suomalaiset yritykset ja elinkeinoelämä ovat jo investoinneillaan sitoutuneet tavoitteen saavuttamiseen”, Orpo kirjoitti vaalikoneen perusteluissa.
Keskustan Saarikko oli perusteluissaan samoilla linjoilla:
”Pieni pohjoinen maamme voi näyttäytyä edelläkävijänä ja innovaattorina ihmiskunnan suurimman haasteen edessä. Tähän tilaisuuteen tulee tarttua.”
Toisen vaalikonekysymyksen vastaukset näyttivät, että suurin osa puolueista haluaa Suomen jatkavan päästövähennyksiä riippumatta siitä, kuinka hyvin muut valtiot omassa urakassaan onnistuvat.
Tässä kysymyksessä perussuomalaisten ehdokkaat erottuivat selvästi muista.
Yksi osatekijä ilmastotavoitteen saavuttamisessa ovat Suomen hiilinielut. Niihin vaikuttaa myös metsien hakkuiden määrä.
Metsien hakkuiden määrillä ja tavoilla on lisäksi yhteys Suomen metsäluonnon ja vesistöjen tilaan, joissa molemmissa riittää parannettavaa.
HS:n vaalikoneessa esitettiin tällainen metsäväite: hakkuita pitää vähentää valtion metsissä luontokadon ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Vastauksissa selvästi omaksi ryhmäkseen erottuvat vihreät ja vasemmistoliitto. Niiden ehdokkaista lähes kaikki tukevat täysin valtion metsien hakkuiden vähentämistä.
Kokoomuksen ehdokkaat kallistuvat toiselle puolelle – he ovat enimmäkseen eri mieltä. Myös puheenjohtaja Orpo oli väitteen kanssa jokseenkin eri mieltä.
”Valtion metsiä pitää hoitaa erityisellä vastuullisuudella. Samaan aikaan on huomioitava Suomen velvoitteet ilmastopolitiikan saralla sekä yritysten raaka-aineen saanti myös tulevaisuudessa”, Orpo kirjoitti.
Helsingin Sanomien, EK:n, Sitran ja WWF:n ympäristötentissä helmikuussa Orpo vaikutti painottavan hieman eri näkökohtia. Tuossa tentissä hän sanoi, että ”valtion omistuksessa olevat vanhat metsät on suojeltava”.
Lue lisää: Orpo: Valtion metsien hakkuita tarkasteltava ja vanhat metsät suojeltava
Niitä ei toki ole paljon. Orpo kuitenkin yhtyi lappuäänestyksessä myös siihen ajatukseen, että Metsähallituksen tuottotavoitetta on edelleen syytä laskea.
Toisaalta Orpo sanoi tuossakin tentissä, että kokonaisuudessaan hakkuut ovat hänestä yhä kestävällä tasolla.
Keskustan Saarikko oli valtion metsien hakkuiden vähentämisestä HS:n vaalikoneessa jokseenkin eri mieltä.
”Ensisijaista ilmastonmuutoksen hillinnässä on fossiilienergiasta irtautuminen. Hakkuiden vähentäminen Suomessa ohjaisi puun kysyntää maihin, joissa metsien hoito ei ole aina yhtä kestävää”, hän kirjoitti.
Sdp:n puheenjohtaja Sanna Marin puolestaan oli valtion hakkuiden vähentämisestä jokseenkin samaa mieltä. Avovastauksessa hän tasapainoili eri tekijöiden välillä.
”Metsien käyttöön ja hakkuumääriin liittyvässä päätöksenteossa tulee huomioida niin ekologinen, taloudellinen kuin sosiaalinen kestävyys”, Marin kirjoitti.
kysymys Helsingin ruuhkamaksuista osoitti, että vain kahdelle puolueelle tämä olisi toivottu keino liikenteen päästöjen vähentämiseksi ja uudenlaisen kaupungin kehittämiseksi.
Maksujen kannalle asettuivat vain vihreiden ja vasemmistoliiton ehdokkaiden vastauskeskiarvot. Vasemmistoliiton Li Andersson oli väittämän kanssa jokseenkin samaa mieltä, kun taas vihreiden Maria Ohisalo valitsi vaihtoehdon ”täysin samaa mieltä”.
”Autoilun vähentäminen paitsi laskee liikenteen päästöjä, myös vapauttaa kaupunkitilaa esimerkiksi kaupunkikulttuurille, parantaa liikenneturvallisuutta ja ilmanlaatua ja vähentää meluhaittoja. Ruuhkamaksujen avulla ruuhkat vähenevät, jolloin auton käyttö ja pysäköinti on helpompaa silloin, kun se on välttämätöntä”, Ohisalo kirjoitti perusteluihin.
Kokoomuksen Orpo ja perussuomalaisten Purra kirjoittivat kielteisen kantansa perusteluissa, että ruuhkamaksu osuisi etenkin työmatkaliikenteeseen.
Keskustan Saarikko oli lisäksi sitä mieltä, että etätyön lisääntyminen ja kävelyn ja pyöräilyn kasvava suosio vievät ruuhkamaksuilta ”pohjaa pois”.
”Nykymenolla ruuhkamaksuista jää jäljelle vain haitat”, hän kirjoitti.
Turkistarhauksen kieltämistä koskevassa kysymyksessä yhdenkään puolueen ehdokkaat eivät asettuneet voimakkaasti turkistarhauksen puolelle.
Kokoomuksen Orpo kirjoitti, että kokoomuksella ei ole toistaiseksi kategorista kieltoa vaativaa kantaa.
Sanna Marinin mukaan Sdp:n tavoite on "turkistuotannon kieltävä lainsäädäntö sekä sosiaalisesti ja oikeudenmukaisesti kestävä ohjelma asteittaiseksi turkistuotannosta luopumiseksi”.
Keskustan puheenjohtaja Saarikko puolusti turkistarhausta voimakkaammin kuin keskustan ehdokkaiden keskiarvo. Hän oli väittämän kanssa täysin eri mieltä.
”Turkistarhaus on maassamme laillinen elinkeino, se on tarkasti säädeltyä ja valvottua toimintaa ja niin sen pitääkin olla”, hän kirjoitti.
Mukana oli myös vaalikoneiden klassikkokysymys, jossa ympäristön ja talouden etua asetettiin vastakkain.
Kysymys herättää usein ristiriitaisia tunteita vihreämmän laidan ehdokkaissa, koska heidän mielestään ympäristön tilasta huolehtiminen on pitkässä juoksussa taloudellisen elinvoiman edellytys. Moni talouden ala on riippuvainen ekosysteemien elinvoimasta.
HS:n, Sitran, EK:n ja WWF:n ympäristötentin loppuäänestyksessä kaikki puheenjohtajat perussuomalaisten Riikka Purra mukaan lukien olivat sitä mieltä, että loppujen lopuksi ympäristökriisien ratkaiseminen on taloudellisesti kannattavaa, koska ratkaisematta jättäminen tulisi vielä kalliimmaksi.
Lue lisää: Purra jäi monessa asiassa yksin HS:n luontotentissä – Koko tentti nyt katsottavissa
Toisaalta yhä on kuviteltavissa kosolti poliittisia päätöksentekotilanteita, joissa vähintäänkin lyhytaikainen taloudellinen etu ja ympäristö asettuvat vastakkain.
Väite oli muotoiltu näin: ympäristön etu tulisi asettaa talouskasvun ja työpaikkojen luomisen edelle, jos ne ovat keskenään ristiriidassa.
Näissä vastauksissa arvoiltaan vihreimmiksi osoittautuivat odotetusti vihreiden ja vasemmistoliiton ehdokkaat ja vähiten vihreiksi perussuomalaisten ehdokkaat.
Kokoomuksen, keskustan, kristillisdemokraattien ja Liike Nytin keskiarvot olivat hyvin lähellä toisiaan janan keskellä ja Rkp ja Sdp toistensa kyljessä jossakin epävarmuuden ja varovaisen ympäristön painottamisen välimaastossa.