Eduskunta jäi perjantaina vaalitauolle, mutta hallituksella riittää vielä kiisteltävää ennen kuin kansa suuntaa 2. huhtikuuta vaaliuurnille.
HS:n tietojen mukaan riita kansallisesta luontostrategiasta saattaa edetä hallituksen sisäiseen äänestykseen.
Äänestäminen olisi hyvin poikkeuksellista.
Strategia hahmottaa keinoja luontokadon pysäyttämiseksi Suomessa. Se ottaa kantaa myös suojelualoihin.
Hallituspuolueista ainakin keskusta vastustaa strategian hyväksymistä nykymuodossa. Vihreät tiettävästi tahtoisi strategiasta hallituksen periaatepäätöksen vaikka äänestämällä, jos muu ei auta.
Pääministeripuolue Sdp tasapainoilee näiden välissä. Sen arvovalta saattaa ratkaista, toteutuuko äänestys.
Äänestäminen tarkoittaisi strategian hyväksymistä riitaisana, mitä Sdp ei haluaisi. Toisaalta äänestyksen torppaaminen tarkoittaisi, että vihreät voisi syyttää Sdp:tä luonnon väheksynnästä vaalien alla.
Toistaiseksi strategiasta neuvotellaan hallituslähteiden mukaan ”hyvässä hengessä”, mutta tavoitteet ovat kaukana toisistaan. Aika käy vähiin, ja vaaliviikko lähestyy vauhdilla.
Koko strategia saattaa raueta, jos kannattajien pokka pettää ja äänestykseen ei edetä.
Kokonaisuudessaan paperin nimi on Kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia 2035. Ympäristöministeriön valmistelema luonnos valmistui joulukuussa. Sen jälkeen sitä on kierrätetty lausunnoilla.
Kiistaa aiheuttaa etenkin tavoite, jonka mukaan Suomen metsämaasta pitäisi olla suojeltuna kymmenen prosenttia vuonna 2035. Tavoite on vaikea etenkin keskustalle.
Tavoite edellyttäisi 600 000 metsähehtaarin lisäsuojelua. Strategia ehdottaa, että puoli miljoonaa hehtaaria otettaisiin valtion mailta ja loput yksityismailta – mieluiten vapaaehtoisesti esimerkiksi Metso-ohjelman kautta.
Osa HS:lle puhuneista hallituslähteistä on sitä mieltä, että tällaisen lisäsuojelun taloudellisia vaikutuksia metsäalalle pitäisi laskea tarkemmin.
Mitkään HS:n tavoittamat hallituslähteet eivät kuitenkaan kyseenalaista Suomen luonnon köyhtymistä tai strategian tarvetta.
Erimielisyys koskee sitä, onko valmista tultava tällä hallituskaudella.
Suomen edellinen kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia ulottui vuoteen 2020. Sen tavoitteita ei saavutettu.
Osa hallituspuolueista on viestinyt medialle, että nyt vihreiden johtama ympäristöministeriö olisi ilman hallituksen sopua alkanut valmistella strategiaa ja tuonut sen viime metreillä pöydälle vaalitemppuna.
Ympäristöministeriön erityisasiantuntijan Joona Lehtomäen mukaan tarve valmistelulle syntyi edellisen strategiakauden päätyttyä. Suomi on mukana YK:n biodiversiteettisopimuksessa, joka edellyttää kansallisen strategian olemassaoloa.
”Kansallinen strategia on sen keskeinen toimeenpanon väline”, Lehtomäki sanoo.
Lehtomäen mukaan ympäristöministeriöllä ja maa- ja metsätalousministeriöllä oli yhteisymmärrys, että strategia viimeistellään vasta, kun YK:n luontokokouksessa on saatu biodiversiteettisopimuksen tavoitteista uusi sopu aikaiseksi.
Majavan pesä Evon retkeilyalueella Hämeenlinnassa. YK:n luontosopimus ja EU:n biodiversiteettistrategia luovat painetta lisätä luonnonsuojelun pinta-aloja kaikissa Suomen elinympäristöissä.
YK:n luontokokouksen järjestäminen venyi pandemian ja Kiinan koronasääntöjen vuoksi kaksi vuotta. Lopulta kokous siirrettiin Kiinasta Kanadaan ja tuloksena oli Montrealin sopimus, jossa maailman maat sitoutuvat suojelemaan 30 prosenttia maa- ja merialueistaan.
Lehtomäen mukaan tämä johti siihen, että kansallinen strategia saatiin valmiiksi myöhään. Alun perin se olisi haluttu antaa eduskunnalle selontekona, mutta sekään ei lopulta ollut aikataulun vuoksi mahdollista.
”Syksyllä oli selvää, että muodoksi pitää valita valtioneuvoston periaatepäätös”, Lehtomäki sanoo.
Osa hallituslähteistä pitää asiaa niin merkittävänä, että avoin keskustelu eduskunnassa olisi tarpeen.
Lehtomäen mukaan valmistelussa on kuultu eri tahoja, myös metsäalan edustajia. Hän myöntää, että juuri kymmenen prosentin metsiensuojelutavoitteesta on ilmaistu erimielisyyttä.
Kyseistä metsäprosenttia eivät YK- tai EU-sopimukset suoraan sanele. Montrealin sopimus jättää kansallisvaltioille vapauden valita, mihin suojelu kohdistuu. Toisaalta siinä kuitenkin painotetaan, että suojelun pitää olla ekologisesti edustavaa.
Lehtomäen mukaan metsille päädyttiin ehdottamaan tavoiteprosenttia, koska metsät ovat Suomessa niin merkittävä elinympäristö ja koska varsinkin Etelä-Suomessa metsien suojeluaste on hyvin matala.
Valtion maista toisaalta valtaosa sijoittuu pohjoiseen Suomeen. Tätäkin on HS:n tietojen mukaan hallituksen neuvotteluissa nyt puhuttu: onko ekologisesti edustavaa painottaa suojelussa niin paljon valtion metsiä?
Hömötiainen on yksi Suomen metsien tilan symboleista. Ennen yleinen tiaislaji on harvinaistunut vanhojen metsien vähetessä ja pirstaloituessa. Metsänhoidossa hömötiaisia yritetään auttaa säästämällä lahopökkelöitä pesäpaikoiksi.
Kiistaan liittyy myös kysymys siitä, kuinka suuri merkitys aivan hallituskauden lopulla annettavalla periaatepäätöksellä ylipäätään olisi.
Oikeuskansleri Tuomas Pöysti summaa HS:lle, että hallituksen periaatepäätös ei ole oikeudellisesti sitova, mutta sillä on ”hallinnon toimintaa ja hallinnossa tehtävää valmistelua ohjaava vaikutus”.
”Se sitoo vain periaatepäätöksen antanutta hallitusta”, Pöysti sanoo.
Käytännössä se kuitenkin vaikuttaa virkakoneistoon myös seuraavan hallituskauden aikana, ellei seuraava hallitus sitä päätöksillään kumoa.
”Hyvä käytäntö olisi hallituskauden aluksi todeta, mitkä vanhoista periaatepäätöksistä ovat voimassa.”
Olisiko tällainen viime metreillä annettu periaatepäätös siis turha?
”Riippuu asiasta, mutta sillä on pienempi merkitys kuin hallituskauden alussa”, Pöysti vastaa.
Pöystin mukaan paljon vaikutusta on myös sillä, kuinka laaja tuki päätöksellä on. Jos konsensus on laajaa, periaatepäätöksen voi ajatella selviävän myös hallituksenvaihdosta.
Oikeuskansleri valotti HS:lle myös valtioneuvoston kokousten sääntöjä. Pöysti kertoo, että yksikin ministeri voi halutessaan saada kokouksessa äänestyksen aikaiseksi. Laki ei sitä estä.
”Käytännössä kyllä. Yksi puolue voi siitä [äänestyksen järjestämisestä] päättää.”
Tavaksi on kuitenkin muodostunut, ettei äänestyksiä yleensä järjestetä, ellei äänestämisestä ole sovittu etukäteen hallituskumppaneiden kesken.
”Siinä on sitten kyse kunkin hallituksen poliittisesta sopimuksesta”, Pöysti sanoo. Siksi pääministeripuolue Sdp:n rooli on merkittävä.
Pöystin mukaan hallituksen kokouksissa tällaisia äänestyksiä tapahtuu harvemmin kuin kerran vuodessa.
”Kyllä se aika harvinaista on.”