Ulkomaalaisviraston entinen ylijohtaja ja Supon entinen työntekijä Matti Saarelainen on perustellut poikkeuksellista toimintaansa ohjeella, jota ei HS:n selvityksen perusteella löydy mistään.
Saarelainen selitti viime vuoden toukokuussa Supolle, miksi Venäjän presidentin Vladimir Putinin lähipiiriin kuuluva oligarkki Gennadi Timtšenko sai Suomen kansalaisuuden pikavauhtia vuonna 1999.
Kansalaisuuspyyntöjen kiirehtiminen oli Ulkomaalaisvirastossa erittäin poikkeuksellinen menettely viime vuosituhannen molemmin puolin, kun Saarelainen työskenteli ylijohtajana. Kiirehtimiselle oli tarkat kriteerit, eikä oligarkki Timtšenko HS:n selvityksen mukaan täyttänyt niitä.
Asia selviää Helsingin Sanomien oikeuskanslerinvirastosta saamista asiakirjoista, jotka pyydettiin Saarelaisen antaman kertomuksen luotettavuuden selvittämiseksi.
Gennadi Timtšenko sai Suomen kansalaisuuden pikavauhtia vuonna 1999.
Saarelainen oli vauhdittanut Timtšenkon kansalaisuushakemusta muun muassa niin, että hän ei Supon kahdesta pyynnöstä huolimatta lähettänyt kansalaisuushakemusta Supon vastavakoiluosastoon lausunnolle. Supo oli nimenomaisesti pyytänyt varoittamaan, mikäli Timtšenko hakee kansalaisuutta.
Lisäksi Saarelainen neuvoi Timtšenkoa tekemään kiirehtimispyynnön Ulkomaalaisvirastoon.
Saarelainen on Timtšenkon läheisen yhteistyökumppanin Kai Paanasen pitkäaikainen ystävä. Myös Timtšenkon perheenjäsenet saivat Suomen kansalaisuudet pikavauhtia.
Saarelaisen toiminta nousi esiin Iltalehden uutisoitua siitä viime vuonna.
Helmikuussa julki tulleiden Supon selvitysten mukaan Saarelainen vetosi viime vuonna ohjeeseen, joka olisi valmisteltu oikeuskansleri Paavo Nikulan kanssa.
Saarelaisen mukaan kyseinen ohjeistus olisi ollut voimassa vuosina 1998–1999.
Saarelainen oli ohjeistanut virallisen oikeuskansleri Nikulan vahvistaman ohjeen mukaisesti laatimaan kiirehtimiskirjeen ulkomaalaisvirastolle, jolloin hakemus voitiin ottaa kiirehtimismenettelyyn, Supon asiakirjassa todetaan.
Ohjeistuksen sanottiin koskevan ”kansalaisuuden kriteerit täyttäviä selviä tapauksia”.
Saarelainen kertoi selvittäjille antaneensa samanlaisen ohjeistuksen kymmenissä vastaavissa tapauksissa.
Entiseltä oikeuskanslerilta Paavo Nikulalta ohjeesta ei voi enää kysyä, koska hän on pitkään ollut muistisairas. Hän sai vakavan aivoverenvuodon vuonna 2007.
Saarelainen mainitsi keskustelleensa asiasta puhelimessa myös Suojelupoliisin silloisen päällikön Seppo Nevalan kanssa. Myöskään Nevalalta ei asiaa enää voi tarkistaa, koska hän kuoli vuonna 2008.
Timtšenko sai Suomen kansalaisuuden syyskuussa 1999. Nikula työskenteli oikeuskanslerina vuosina 1998–2007, ja Saarelainen johti ulkomaalaisvirastoa syyskuun 1998 alusta maaliskuun 2004 loppuun.
Oikeuskansleri Paavo Nikula leimasi europarlamenttiin nousseiden tilalle valittujen uusien kansanedustajien valtakirjoja 2004.
Helsingin Sanomat pyysi Saarelaisen mainitsemaa ohjetta oikeuskanslerinviraston kirjaamosta. Sieltä ilmoitettiin, että ohjetta ei löydy.
Oikeuskanslerinvirastossa arvioitiin HS:lle, että Supon selvityksen sanamuotojen perusteella kyse näyttäisi olevan Ulkomaalaisviraston omasta ohjeesta, jonka sisältöä on ehkä käyty oikeuskanslerin kanssa läpi.
HS pyysi ohjetta myös Maahanmuuttovirastosta eli entisestä Ulkomaalaisvirastosta. Arkistopäällikkö Teija Camique kertoo, että kansalaisuusyksiköstä ei ole löytynyt tällaista ohjetta. Hänen mukaansa 2000-luvun alussa virastossa järjestettiin kyllä kokouksia, joissa käsiteltiin kiirehtimispyyntöjä.
Saarelaisen mainitsemaa ohjetta ei siis löydy sen enempää oikeuskanslerilta kuin Ulkomaalaisvirastostakaan.
Sen sijaan oikeuskanslerinvirastosta löytyy useita oikeuskansleri Nikulan vanhoja vastauksia kanteluihin, jotka koskevat Suomen kansalaisuuden pitkiä käsittelyaikoja.
Ruuhkista kirjoitettiin 1990-luvun lopulla myös mediassa runsaasti. Päätöstä saattoi joutua odottamaan 2–3 vuotta.
Kanteluita käsitellessään Nikula pyysi Ulkomaalaisvirastolta selvitystä hakemusten käsittelystä ja hakemusten kiirehtimisestä. Neljästä viraston selvityksestä käy ilmi, että se käsitteli hakemukset saapumisjärjestyksessä ja teki poikkeuksen vain painavista syistä.
”Saapumisjärjestykseen perustuvasta käsittelyjärjestyksestä on poikettu yleensä vain, jos Suomen kansalaisuus on ollut edellytyksenä Suomessa olevan työn säilyttämiselle tai hakijan nykyinen kansalaisuus on vaikeuttanut huomattavasti hakijan Suomessa olevan työn menestyksellistä hoitamista”, Ulkomaalaisvirasto kirjoittaa oikeuskanslerille elokuussa 1999.
Virasto kertoi lisäksi, että joissain tapauksissa normaalista käsittelyjärjestyksestä poikettiin inhimillisistä syistä lasten, iäkkäiden ja sairaiden henkilöiden kohdalla.
Lisäksi Ulkomaalaisvirasto selvitti vuonna 2002, että ”viran puolesta jonon ohi otetaan aidosti kansalaisuudettomat henkilöt”. Samoin täysi-ikäisten ammattiurheilijoiden tekemiin kiirehtimispyyntöihin on voitu joissakin tapauksissa suostua, jos kyse on ollut urheilijasta, joka harjoittaa urheilua ammattimaisesti ja saa siitä elantonsa.
Oligarkki Timtšenko ei tarvinnut Suomen kansalaisuutta, jotta hän olisi säilyttänyt työnsä. Vuosina 1998 ja 1999 alle 50-vuotias Timtšenko ei ollut iäkäs eikä tiettävästi sairaskaan. Hän ei myöskään ollut kansalaisuudeton eikä ammattiurheilija.
Ulkomaalaisviraston hallintojohtaja ja ylitarkastaja lausuivat oikeuskanslerille elokuussa 1999, että kansalaisuuden kiirehtimispyyntöihin on suhtauduttu erittäin pidättyvästi.
Jo vuonna 1996 Ulkomaalaisvirasto selvitti oikeuskanslerille, että kansalaisuushakemusten kiirehtimispyyntöihin suhtaudutaan ”erittäin varauksellisesti”, koska kiirehtiminen johtaa siihen, että myöhemmin tullut hakemus ohittaa aikaisemman hakemuksen.
”Kiirehtimispyyntöön suostuminen edellyttää sellaisia perusteita, jotka eivät ole sovellettavissa kaikkiin tai suureen joukkoon kansalaisuuden hakijoista”, Ulkomaalaisviraston selvityksessä sanotaan.
Sama linja jatkui Ulkomaalaisvirastossa myöhemminkin. Vuodelle 1999 päivätyssä selvityksessä se toteaa, että ”jotta yhdenvertaisuus kansalaisuushakemusten käsittelyssä ei vaarantuisi, voidaan kiirehtimispyyntöihin suostua vain poikkeustapauksissa”. Vuonna 2003 virasto linjasi, että sen ”on toimittava yhdenvertaisuusperiaatetta loukkaamatta”.
Matti Saarelainen työskenteli Ulkomaalaisviraston ylijohtajana syyskuun 1998 alusta maaliskuun 2004 loppuun. Viraston tiukka linja kansalaisuuden kiirehtimiseen oli siis voimassa koko Saarelaisen ylijohtajakauden ajan.
Sisäministeriö jatkaa omia selvityksiään Saarelaisen ja suojelupoliisin toiminnasta. Ministeriö on lähettänyt Supolle lisäselvityspyynnön, joka liittyy ministeriön aikaisemmin aloittamaan tarkastukseen Supon toiminnasta.
Lisäselvityspyyntö koskee muun muassa Supon käytäntöjä turvallisuusselvitysten tekemisessä. Ministeriö kysyy, miksi Matti Saarelaisen turvallisuusselvitys keskeytettiin, vaikka Saarelainen oli yhä töissä kuukausia ennen eläkkeelle jääntiä.
Ministeriö haluaa Suposta myös helmikuussa saamansa selvityksen alkuperäislähteet kuten sähköpostit ja muun dokumentaation.
Lue lisää: Sisäministeriö haluaa supolta lisää selvyyttä Matti Saarelaista koskeviin ratkaisuihin
Lue lisää: HS:n tiedot: Myös oligarkki Timtšenkon tytär sai Suomen passin pikavauhtia
Lue lisää: Suojelupoliisin suojatti ja oligarkin apurin kaveri – HS selvitti kohutun virkamiehen taustat