Viime päivinä Helsingin Sanomat on monien muiden medioiden lailla uutisoinut elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk) alkoholinkäytöstä. Ensimmäisenä uutisen Lintilän alkoholinkäytöstä julkaisi Iltalehti perjantaina.
Mitä siitä sitten tiedetään?
Lintilä kiistää itse olleensa työtehtävissä päihtynyt. Hän kertoi HS:lle juoneensa toukokuussa lonkeron lennolla matkalla Ruotsiin, jossa edessä oli muun muassa kuningasparin illallinen. Hän sanoi istuneensa viinitarjoilun äärellä koronakeväänä 2020 ennen Uudenmaan sulusta päättänyttä valtioneuvoston kokousta. Hän kertoi myös juoneensa lasin viiniä joulukuun 15. päivänä, jolloin hän järjesti tiedotustilaisuuden ja osallistui eduskunnan kyselytunnille.
Monet Lintilän ympärillä olleet ja hänen kanssaan työskennelleet ovat ministerin päihtymyksestä toista mieltä. Hänen alkoholinkäyttönsä on herättänyt toistuvasti huomiota, paljasti HS:n sunnuntaina julkaistu laaja selvitys. Myös keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko on keskustellut hallituskauden aikana kaksi kertaa Lintilän kanssa tämän alkoholinkäytöstä kuulemistaan huhuista.
HS:n selvityksen mukaan Lintilä on muun muassa pitänyt juhlaseminaarissa junnaamaan jääneen puheen, haukkunut hallituksen kokouksessa ministeritoverinsa ja juonut arkipäivänä työaikaan viinaa maakuntalentokentän baarissa.
Lue lisää: ”Yksi lonkero juotiin lennolla” – Mika Lintilä kiistää alkoholin vaikuttaneen töihinsä
Lue lisää: HS:n laaja selvitys: Lähteet kertovat ministeri Lintilän alkoholinkäytöstä virkatehtävissä
Historiallisella Ruotsin-vierailulla Lintilä jouduttiin viemään hotellilta juhlaillalliselle muiden perässä sen jälkeen kun hän myöhästyi autosaattueesta.
Moni poliitikoista on arvioinut, että uutisoinnissa on kyse ajojahdista, keskustan sisäisestä selkäänpuukotuksesta tai hallituskumppanien kostosta. On totta, että politiikan journalismissa lähteiden luotettavuuden arvioinnin kanssa on oltava erityisen tarkkana, koska takana voi aina olla poliittinen agenda.
Helsingin Sanomien Lintilä-uutisointi ei kuitenkaan ole saanut alkuaan sen paremmin kilpailevien puolueiden kuin keskustalaistenkaan vinkeistä tai nimettömäksi jäävien lähteiden yhteydenotoista.
Alkusysäyksen asian selvittelyyn antoi se, että 15. joulukuuta Lintilä vaikutti sekä Helsingin Sanomien toimittajan että useiden hänet tavanneiden mielestä päihtyneeltä. Kysyimme asiasta Lintilältä itseltään, ja vielä tuolloin hän kiisti juoneensa mitään. Asiasta ei uutisoitu.
Toimituksessa selvittely sai lisävauhtia Lintilän niin sanotun Whatsapp-hakkeritapauksen jälkeen.
Helsingin Sanomien toimittajat haastattelivat selvitykseen yli kolmekymmentä lähdettä. He ovat sekä eri puolueista että kokonaan politiikan ulkopuolelta.
Annika Saarikko on korostanut olevansa tyytyväinen siihen tapaan, jolla Lintilä on tehtäväänsä hoitanut. Samaa sanoi moni HS:n selvityksen lähteistä. Lintilä itse sanoi viimeksi tiistaina, että alkoholi ei ole vaikuttanut millään tavalla hänen työtehtäviinsä.
Miksi siis media kirjoittaa Lintilän alkoholinkäytöstä?
Ennen ei ehkä olisi kirjoitettukaan. Vielä 1970-luvulla alkoholismia pidettiin johtavien poliitikkojen ”henkilökohtaisena ongelmana”. Kun Helsingin Sanomien politiikan toimittajat kirjoittivat vuonna 1981 kirjan Tamminiemen pesänjakajat, he piiloutuivat vielä Lauantaiseura-nimimerkin taakse. Niin radikaalia esimerkiksi ulkoministeri Ahti Karjalaisen ongelmallisesta alkoholinkäytöstä kertominen tuolloin oli.
Ajat ovat muutenkin muuttuneet. Enää media ei suojele vallassa olevia, vaan asettaa heidät tavallista tarkemman suurennuslasin alle.
Harvalla tavallisella työpaikallakaan on nykyään mahdollista seuraamuksitta nauttia toistuvasti alkoholia työtehtävien lomassa.
Eikä ministerin tai kansanedustajan tehtävä ole tavallinen työpaikka.
Kansanedustajana Lintilän työnantajia ovat hänen äänestäjänsä, kansalaiset. He päättävät, onko Lintilällä heidän luottamuksensa. Ministerinä hänen on nautittava myös eduskunnan luottamusta.
Lintilällä ja häntä puolustavilla on täysi oikeus katsoa, että alkoholin nauttiminen ja päihtyminenkin työpäivän aikana on hyväksyttävää, kunhan hommat hoituvat.
Samalla tavoin pääministeri Sanna Marinin (sd) juhlimiskohun viime kesäistä uutisointia paheksuvat voivat itse päättää, vaikuttaako tieto heidän käsitykseensä pääministeristä.
Media ei uutisoinnissaan kerro, mikä on oikein tai väärin. Se palvelee lukijoita kysymällä olennaisia kysymyksiä ja kaivamalla tietoa. Ministerin alkoholinkäyttö tärkeissä työtehtävissä kuten Suomea ulkomailla edustaessa on olennainen tieto, johon kansalaisilla on 2020-luvun uutiskriteerien mukaan oikeus.
Tätä tietoa he voivat peilata omia arvojaan ja ajatuksiaan vasten ja tehdä itse valistuneen valinnan siitä, kenelle luottamuksensa antavat.
Tarkennus 19:59: Annika Saarikko ei ole kertonut keskustelleensa Lintilän kanssa tämän alkoholinkäytöstä, vaan siitä kuulemistaan huhuista.
