Poliitikkojen avustajat eivät saa työajallaan tehdä avustamiensa kansanedustajien tai ministereiden vaalikampanjoita.
Käytännössä tehtävien erottaminen toisistaan voi olla kuitenkin vaikeaa.
Helsingin Sanomat kysyi eduskunnan hallinnosta sekä valtioneuvoston kansliasta, miten ne ovat ohjeistaneet poliitikkoja ja avustajia rajanvedosta eri tapauksien välillä.
Kevään eduskuntavaaleissa jopa 169 nykyistä kansanedustajaa hakee jatkokautta.
Eduskunnan antama ohje perustuu vaalirahoituslain tulkintaan, sanoo hallintojohtaja Pertti Rauhio HS:lle.
Valtion virasto, kuten eduskunta, ei saa antaa vaalirahoitusta ehdokkaille.
”Työsuorituksena annettava vaalituki rinnastuu vaalirahoitukseen”, Rauhio kirjoittaa sähköpostissaan.
Ohjeessa todetaan, että kansanedustajan avustajan tekemä vaalityö asettaisi muut edustajanpaikasta kilpailevat ehdokkaat eriarvoiseen asemaan ja ”aiheuttaisi vahinkoa eduskunnalle ja kansanvaltaiselle järjestelmälle”.
Ohjeen mukaan vaalityötä tai vaalikampanjaa ei sinänsä ole määritelty lainsäädännössä. Siinä kuitenkin katsotaan, että mikäli henkilö on ”ilmoittautunut ehdokkaaksi” ja mikäli kampanjointi ”vaalimainosten ilmestymisen sekä vaalitilaisuuksien ja -paneelien järjestymisen myötä on käynnistynyt”, voidaan tämän yhteydenpitoa äänestäjiin pitää lähtökohtaisesti vaalityönä.
Tällöin avustajan ei tule osallistua ehdolle asettuneen kansanedustajan tukiryhmän toimintaan.
”Luonnollisesti avustaja ei voi toimia kansanedustajan palkattuna vaalipäällikkönä. Vaali-ilmoituksissa [mainoksissa] ei avustajaa tule mainita”, ohjeessa kirjoitetaan.
Eduskunnan ohjeessa tehdään kuitenkin ero vapaa-ajan ja työajan välille.
”Varsinaisen vaalityön tekeminen on vapaaehtoistyötä, jota palvelussuhde eduskunnan kansliaan ei millään tavalla rajoita. Avustajalla on oikeus tehdä työajan ulkopuolella ja vuosilomalla ollessaan varsinaista vaalityötä”, ohjeessa todetaan.
Vapaaehtoistyön tekemiseen ei kuitenkaan saa käyttää työaikaa, josta eduskunnan kanslia maksaa palkkaa.
Kansanedustajien avustajat työskentelevät joko eduskunnan tai eduskuntaryhmien palkkalistoilla riippuen siitä, onko puolueessa käytössä niin kutsuttu ryhmäkansliamalli.
”Mitä ryhmäkanslioiden palveluksessa oleviin tulee, niin emme puutu heidän asioihinsa. Ryhmät ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä, joiden työntekijöihin meillä ei ole työnantajan johto- ja valvontaoikeutta, eikä siksi valvontavelvollisuuttakaan”, hallintojohtaja Rauhio kirjoittaa HS:lle.
Rauhion mukaan ryhmäkanslioita on kuitenkin neuvottu soveltamaan samoja periaatteita.
HS kysyi eduskuntaryhmien pääsihteereiltä, ovatko ryhmät antaneet erillisiä ohjeita asiassa ja toisaalta onko ohjeiden noudattamisessa ilmennyt ongelmia.
Pääsihteerit totesivat, että eduskunnan hallinnon ohjetta noudatetaan. Kenenkään tiedossa ei ollut ongelmatapauksia.
”Ohjeistuksen lähettämisen jälkeen asia on käyty läpi viikoittaisessa ryhmän avustajabriefissa”, kirjoittaa kokoomuksen eduskuntaryhmän pääsihteeri Mikko Kortelainen.
”Oleellista ohjeessa on, että eduskuntaryhmän avustamistoiminta ja avustajat eivät osallistu ehdokkaiden vaalityöhön työajalla, eikä mieluusti edes vapaa-ajallaan [siis oman avustettavan ehdokkaansa osalta]”, arvioi puolestaan sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän pääsihteeri Kari Anttila.
Vihreiden eduskuntaryhmän pääsihteeri Henna Hakkarainen sanoo, että ohjeiden soveltamisesta on keskusteltu muutaman kerran, kun konkreettista rajanvetoa on tehty. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän Hanna Sepän mukaan yksittäiset edustajat ovat kysyneet neuvoa tarvittaessa virkamiehiltä.
”Olemme ohjeistaneet, että maaliskuussa eduskunnan istuntotauolla voi halutessaan pitää vuosilomia, saldovapaita tai palkatonta vapaata”, kirjoittaa puolestaan vasemmistoliiton eduskuntaryhmän pääsihteeri Laura Koskinen.
Myös ministereiden avustajilta on vaalityön tekeminen kielletty.
Valtioneuvoston kanslian alivaltiosihteeri Timo Lankinen kirjoittaa HS:lle, että kanslia on laatinut erillisen ohjeen asiasta viimeksi tammikuussa.
”Ohjeen mukaisesti ministerin, valtiosihteerin ja erityisavustajan on erotettava oma vaalikampanja tai toisen vaalikampanjan tukeminen mahdollisimman selvästi ministerin tai valtiosihteerin tehtävästä ja siihen liittyvistä virkatoimista sekä asianomaisesta ministeriöstä ja sen tehtävistä”, Lankinen kirjoittaa.
”Yksittäisiä kysymyksiä soveltamisesta on tullut lähinnä erityisavustajilta.”
Valtioneuvoston ohjeessa kirjoitetaan, ettei ministerin valtiosihteeri tai erityisavustaja voi hoitaa vaalikampanjaa virkatehtävänään. Ohje koskee myös muita virkamiehiä.
”Kuitenkin esimerkiksi ministerin sihteerin tehtävä on sellainen virkatehtävä, johon kuuluu ministerin kalenterin ylläpito myös kampanjan aikana”, ohjeessa arvioidaan.
Ohjeessa katsotaan myös, että ministeri voi periaatteessa määrätä avustajansa avustamaan ministeriä juuri virka-asioihin liittyen myös esimerkiksi puoluekokouksen tai vaalikampanjatilaisuuden aikana.
”Mikäli näin toimitaan, tulee matkamääräyksestä käydä selkeästi ilmi erityisavustajan rooli [ministerin avustaminen virka-asioissa] eikä erityisavustajalla voi olla puolueen toimintaan tai vaalikampanjaan liittyvää roolia matkan aikana”, ohjeessa todetaan.
”Vaalitilaisuuden tai kampanjamatkan yhteydessä oleva virkatehtäviin liittyvä lyhyt ohjelma ei tee matkasta virkamatkaa.”
