Suomalaisessa puoluejärjestelmässä hahmottuu yhä selvemmin jako vasemmisto- ja oikeistoblokkiin, arvioi Tampereen yliopiston valtio-opin professori Elina Kestilä-Kekkonen.
”Vasemmalla ovat Sdp, vihreät ja vasemmistoliitto, jotka kilpailevat rajapinnoilla liikkuvista äänestäjistä. Toisella puolella meillä on oikeistoblokki: perussuomalaiset, kokoomus ja keskusta”, Kestilä-Kekkonen sanoo Helsingin Sanomien vaalikoneen perusteella tehdystä arvokartasta. Sille on sijoitettu puolueiden ehdokkaat sen perusteella, miten he ovat vastanneet vaalikoneen arvokysymyksiin.
HS:n uudistunut vaalikone kertoo nykyisessä muodossaan aiempaa selvemmin eduskuntavaaliehdokkaiden arvomaailmoista. Vaalikone mittaa entistä vahvemmin esimerkiksi sitä, miten vastaaja suhtautuu verotukseen, ympäristöön, Suomen kansalliseen etuun sekä monikulttuurisuuteen.
Alla olevalle arvokartalle on merkitty kustakin puolueesta ehdokkaiden keskimääräinen sijainti. Mukana ovat sekä ne puolueet, joilla on edustajia nykyisessä eduskunnassa, että eduskunnan ulkopuoliset pienpuolueet.
Mitä ylempänä puolueen neliö on, sitä kansalliskonservatiivisempia sen ehdokkaat keskimäärin ovat, ja mitä alempana, sitä enemmän heidän arvonsa ovat liberaalivihreitä. Vaaka-akseli näyttää, miten oikealle tai vasemmalle ehdokkaat talouspoliittisessa ajattelussaan sijoittuvat.
Mediaani tarkoittaa suuruusjärjestyksessä keskimmäistä lukua.
Vaalikoneen uudistuksen takia tämän kevään ehdokkaiden sijoituksia arvokartalla ei voi suoraan verrata aiempiin vuosiin. Kestilä-Kekkonen sekä vaalikoneen laadinnassa mukana ollut Helsingin yliopiston tutkija Veikko Isotalo kuitenkin toteavat, että puolueiden arvokartat mukailevat hyvin paljon niitä siirtymiä, joita eduskuntavaalitutkimuksissa on havaittu äänestäjäkunnassa.
Tutkijoiden mukaan yksi selvimmistä tutkimuksissa todetuista siirtymistä on, että vihreät ovat ryhmittyneet entistä selkeämmin vasemmalle. Myös arvokartoissa vihreiden ehdokkaat ovat talouspoliittisesti lähes yhtä vasemmalla kuin sosiaalidemokraattien ehdokkaat.
Kestilä-Kekkosen mukaan vihreiden talouspoliittinen asema on kiinnostava erityisesti sen takia, että vaalien alla on keskusteltu paljon talouspolitiikasta.
”Vuoden 2019 vaaleissa muun muassa ilmasto ja maahanmuutto oikeastaan hallitsivat vaalikeskustelua, mikä suosi erityisesti vihreitä ja perussuomalaisia. Nyt kun vaalien agenda on niin talouspainotteinen, on jo nähty sitä liikkumaa, että vihreät tulevat todennäköisesti menettämään ääniä Sdp:lle.”
Tutkimusten mukaan vihreät ovat siirtyneet entistä selkeämmin vasemmalle. Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo osallistui MTV:n vaalitenttiin Helsingissä keskiviikkona.
Myös vasemmistoliitto on Isotalon mukaan mennyt entistä enemmän vasemmalle ja arvoliberaalimpaan suuntaan.
”Vaikka vasemmistoliitto tietysti enemmän korostaa sitä vasemmisto–oikeisto-ulottuvuutta, niin heille tärkeää ovat olleet myös vahvat liberaalit arvot”, hän sanoo.
Alla olevissa kartoissa näkyy kunkin puolueen vaalikoneeseen vastanneiden ehdokkaiden sijainti. Kartat kuvaavat kaikki puolueen ehdokkaat pisteinä nelikentällä. Lisäksi karttaan on merkitty puolueen mediaani sekä puheenjohtajan sijoittuminen.
Toinen selvä, mutta vastakkainen muutos on tutkimusten mukaan tapahtunut perussuomalaisissa. Myös arvokartalla perussuomalaiset ovat selvästi talouspoliittisesti oikealla.
”Perussuomalaisille on tapahtunut eurooppalaisille populistipuolueille yleinen trendi, jossa puolue on ottanut selviä harppauksia oikealle”, Isotalo sanoo.
”Siinä missä vielä vuonna 2011 perussuomalaisten suosio nojasi enemmän siihen, että Sdp:ltä valui ääniä perussuomalaisiin, nyt näkyy kilpailu perussuomalaisten, kokoomuksen ja keskustan välillä”, hän jatkaa.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra tapasi äänestäjiä Helsingin Narinkkatorilla keskiviikkona.
Arvokartta kertoo, minkälaisia arvoja puolueen ehdokkailla vaalikoneen perusteella on. Sijainti kartalla määrittyy vaalikoneen arvokysymysten perusteella. Ne käsittelevät muun muassa vasemmisto–oikeisto-jakoa, sosiokulttuurisia arvoja sekä maaseutu–kaupunki-jakoa.
Arvokartan muoto on politiikan tutkimuksessa yleisesti käytetty nelikenttä, jossa vaaka-akseli kertoo puolueen ehdokkaiden sijoittumisen vasemmisto–oikeisto-janalla ja pystyakseli kansalliskonservatiivi–liberaalivihreä-janalla.
Jälkimmäinen jana pohjaa sosiokulttuuriseen malliin, joka tunnetaan politiikan tutkimuksen piirissä nimellä gal–tan.
Gal on lyhenne englannin sanoista green, alternative ja libertarian eli vihreä, vaihtoehtoinen ja yksilönvapautta korostava. Tan taas tulee sanoista traditional, authoritarian ja nationalist eli perinteinen, autoritaarinen ja kansallismielinen.
Lue lisää: HS avaa vaalikoneen algoritmin kaikkien nähtäväksi
Lue lisää: Miten ehdokkaat sijoittuvat arvokartalle, entä sinä? HS:n vaalikoneen arvokysymykset uudistuivat
Siinä missä talouspoliittisesti puolueet vaikuttavat ryhmittyvän selvästi vasemmisto–oikeisto-akselille, gal–tan-arvoja kuvaavalla pystyakselilla näkyy paljon hajontaa erityisesti oikeiston puolella.
Kestilä-Kekkosen mielestä arvokarttojen kiinnostavin anti onkin erityisesti kokoomuksen ja keskustan jakaantuneisuus kansalliskonservatiivi–liberaalivihreä-akselilla, vaikka siitä onkin ollut viitteitä tutkimuksessa jo aiemmin.
”Osa konservatiivisista kokoomus- ja keskustaehdokkaista on lähempänä perussuomalaisia ehdokkaita erityisesti siksi, koska perussuomalaiset ovat talouspoliittisesti niin oikealla.”
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kuvattiin MTV:n eduskuntapuolueiden puheenjohtajien vaalitentissä Helsingissä keskiviikkoiltana.
Erityisesti kokoomuksessa näkyy tutkijoiden mukaan selvästi konservatiivi- ja liberaalisiivet.
Isotalo huomauttaa, että liberaalioikean puolella kokoomuksella ei ole juurikaan ollut haastajaa vihreiden siirryttyä vasemmalle, minkä vuoksi puolueen ei ole tarvinnut pitää kiinni liberaalisiiven äänestäjistä. Vaikka Rkp sijoittuu myös osittain liberaalioikealle, puolueelle kielikysymys on niin vahva osa identiteettiä, ettei siitä ole Isotalon mukaan kokoomuksen haastajaksi.
”Kokoomuksen liberaaliäänestäjillä ei ole käytännössä ollut muuta vaihtoehtoa. Kokoomuksella on ainoastaan hävittävää kansalliskonservatiivipuolella perussuomalaisten suuntaan.”
Siinä missä oikealla näkyy hajontaa, arvokartoissa vasen ylänurkka on varsin tyhjillään. Kestilä-Kekkonen arvioi, ettei vasemmistokonservatiivisille arvoille ole äänestäjäkunnassa tarpeeksi kysyntää.
”Meillähän on pienpuolueita, jotka periaatteessa sopivat vasempaan ylänurkkaan, mutta ne menestyvät heikosti vaaleissa.”
”Arvokartoissa vasen ylänurkka on varsin tyhjillään.
Kestilä-Kekkonen vertaa tilannetta 2000-luvun taitteeseen, jolloin nähtiin, että oikeistokonservatiiviselle puolueelle oli kysyntää, vaikka sellaisia ei vielä ollut.
”Puhuttiin edustuksellisuuden kuolleesta kulmasta. Mutta kysynnän kautta puolueet alkoivat syntyä, ja meille tuli vahvoja, menestyksekkäitä populistipuolueita, jotka sijoittuvat oikeistokonservatiivinurkkaan.”
Toinen syy vasemmistokonservatismin puutteelle Kestilä-Kekkosen mukaan on vasemmistolaisen talouspolitiikan luonne.
”Vasemmistolainen talouspolitiikka pitää sisällään ajatuksen voimakkaasta tasa-arvosta ja heikompiosaisista huolehtimisesta. Siihen sopivat hirveän hyvin liberaalit arvot, kuten sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen, maahanmuuttajien ja muiden väestöryhmien tasa-arvo.”
Suomen ulkopuolella on ollut myös toisenlaista kehitystä. Esimerkiksi Tanskan sosiaalidemokraattinen puolue on muovannut maahanmuuttokantojaan huomattavasti kansalliskonservatiivisempaan suuntaan.
Isotalon mukaan on epätodennäköistä, että vastaavaa kävisi Suomessa.
”En näe, että Sdp muuttaisi kantaansa konservatiivisemmaksi, varsinkin kun puolue kamppailee nykyisillä arvoillaan vaalivoitosta. Tutkimushan on hyvin vahvasti sitä mieltä, ettei sosiaalidemokraattisten puolueiden juurikaan kannata lähteä kilpailemaan radikaalioikeiston kanssa radikaalioikeiston ydinteemoissa.”
Sdp:n puheenjohtaja Sanna Marin vieraili vaalikiertueellaan Kokkolassa 13. maaliskuuta.
Mitä äänestäjän kannattaisi ajatella puolueiden hajonnasta?
Isotalon mukaan ehdokkaiden hajaantuminen laajalle alueella arvokartalla voi tuoda äänestäjälle enemmän riskejä. Jos esimerkiksi äänestää arvoiltaan hajanaisen puolueen konservatiivista ehdokasta, antaa äänensä samalla myös puolueen liberaaleille ehdokkaille.
”Jos ehdokaslistassa on paljon hajontaa, voi olla äänestäjän näkökulmasta vaikea tietää, minkälaisia ehdokkaita oma ääni saa mahdollisesti valituksi. Toisaalta voi miettiä, mikä on itselle tärkeää – onko se puolueen talouspolitiikka vai ennemmin kulttuuriset arvot.”
Kestilä-Kekkonen muistuttaa, että eduskunnassa pätee kuitenkin pääsääntöisesti puoluekuri. Tämä tarkoittaa, että kaikki kansanedustajat yleensä äänestävät asioista eduskuntaryhmässä ennalta sovitulla yhteisellä tavalla. Etenkin hallituspuolueiden rivien odotetaan pitävän.
”Kun miettii, mitä puoluetta äänestää, kannattaa tarkastella puolueen arvoja ja tutustua puolueen keskeisiin linjauksiin. Eli jos oma ehdokas tulisi valituksi, niin miten hän ehkä kuitenkin joutuisi äänestämään eduskunnassa?”
Kestilä-Kekkonen toteaa, että vaikka gal–tan-asteikko on hyvä tiivistys politiikan sosiokulttuuristen arvojen merkityksistä, jakolinjoja on politiikassa todellisuudessa enemmän. Nelikentällä sivuun jäävät esimerkiksi erityisesti keskustalle tärkeä aluepoliittinen jakolinja, Rkp:lle keskeinen kielipolitiikka sekä suhtautuminen Euroopan unioniin.
”Nelikenttä on ihan hyvä ja yleisesti käytetty mallinnus. Jokaisessa poliittisessa järjestelmässä on kuitenkin myös mukana ne muut kysymykset, jotka jakavat puolueita vahvasti.”