Vihreät ehdotti taannoin Maaseudun tulevaisuuden haastattelussa, että avohakkuut tehtäisiin Suomessa luvanvaraisiksi.
”Ne ovat poikkeuksellisen tuhoisia luonnolle. Valtion maille eivät avohakkuut lähtökohtaisesti myöskään kuulu”, puheenjohtaja Maria Ohisalo sanoi.
Jo nyt hakkuista täytyy tehdä hakkuuilmoitus, mutta luvanvaraisuus olisi tiukennus.
”Lupaviranomainen tulisi tarkentaa lainvalmistelussa kuunnellen nykyisiä toimijoita”, vihreistä viestitetään HS:lle.
Kriteereissä huomioitaisiin vaikutukset metsäluonnon monimuotoisuudelle. Täyskiellosta ei olisi kyse.
”Yleensähän kaikki ympäristöön vaikuttava toiminta tarvitsee luvan, niin teollisuus kuin rakentaminenkin”, vihreiden viestissä perustellaan.
HS kysyi ehdotukseen näkemystä kolmelta tutkijalta: Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Katri Himaselta ja tutkimusprofessori Jari Hynyseltä ja Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaholta.
Katri Himanen: ”Pohdin uudistumisen varmuutta”
Ehdotus tarkoittaisi jatkuvan kasvatuksen suosimista. Puita kaadettaisiin enemmän poimien avohakkuun sijaan.
”Pohdin metsän uudistumisen varmuutta”, toteaa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Katri Himanen.
Metsän luontainen uudistuminen, johon jatkuva kasvatus perustuu, on hänen mukaansa turvepohjaisilla mailla parempaa kuin kivennäismailla. Turvemaita on noin kolmannes metsäalasta.
Hän ennakoi kasvutappioita, jos istuttamisesta luovutaan.
”Jotta metsän uudistuminen [luontaisesti] onnistuu, se täytyy hakata aika harvaksi. Vaikutusmahdollisuudet puulajivalikoimaan ovat silloin myös rajalliset ja metsänjalostuksen hyödyt menetetään.”
Jari Hynynen: ”En näe järkeä on–off-maailmassa”
Luken tutkimusprofessori Jari Hynynen ei kannata joko tai -ajattelua. ”En näe järkeä siinä, että eletään on–off-maailmassa tai kategorisesti tuomitaan joku käsittelytapa.”
Hän kannattaa nykyistä tarkempaa paikkakohtaista arviota. ”On varmasti alueita, joihin avohakkuu ei sovi. Jos ollaan vaikka rehevässä korpikuusikossa, jossa tiedetään, että hiilitase kääntyy maaperästä päästön puolelle.”
Hynynen ottaa esiin myös lehtipuut. Niiden lisääminen vähentäisi metsätuhoja ilmaston kuumetessa. Myös luonto rikastuisi. Niiden suosimisessa aukot voivat auttaa. ”Meillä ei lehtipuusto varjossa kasva”, hän sanoo.
Hänen mielestään Suomen metsätaloutta kannattaa kyllä kehittää ”pienipiirteisempään suuntaan”. Lajivalinnoissa pitäisi huomioida kukin kasvupaikka eikä tehdä yksioikoisia ratkaisuja.
”Ei esimerkiksi istuteta kaikkea kuuselle niin kaavamaisesti kuin nykyisin.”
Janne Kotiaho: ”Täytyy vähentää häiriöiden määrää”
Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho muistuttaa, että sekä hiilinielut että metsäluonnon tila ”menevät Suomessa väärään suuntaan”.
”Itse näen yleisesti ottaen, että meidän täytyy vähentää luonnolle aiheutettavien häiriöiden määrää”, hän sanoo.
”Kun avohakkuu tehdään, se häiriö on niin voimakas, että se muuttaa pitkäksi aikaa eliöyhteisöä. Poimintahakkuissa muutos on vähäisempää”, hän sanoo.
Esimerkiksi pohjakasvillisuus korvautuu avohakkuun jälkeen kokonaan toisilla lajeilla.
Jatkuvasta kasvatuksesta hyötyisivät Kotiahon mukaan monet Suomen perinteiset metsälajit, joille metsän peitteisyys on itsessään arvo.
Toisaalta paljon kaivattua vanhaa metsää ja lahopuuta ei jatkuva kasvatuskaan lisää ilman, että niitä siinä erikseen säästetään.
Töyhtötiainen on yksi Suomen metsien tyyppilajeista, joita metsätalous rasittaa. Töyhtötiaiset välttävät avoimia maastoja ja talvehtivatkin mieluiten kotimetsässään.
