Moni varmasti hieraisi silmiään nähtyään Yhdysvaltain avaruushallinto Nasan tuoreen julkistuksen, jossa kerrottiin maailman eri alueiden hiilidioksidipäästöistä ja hiilinieluista satelliittidataan perustuen.
Nasan kartassa Suomi näkyi haalean vihreänä. Se tarkoitti, että Nasan laskelmien mukaan Suomen alue oli vuosina 2015–2020 hiilinielu – siis imi enemmän hiiltä esimerkiksi puiden kasvuun kuin päästi sitä ilmoille.
Tämä näytti ilmeiseltä ristiriidalta, sillä Suomen nettopäästöt ovat kaikkina noina vuosina olleet virallisissa tilastoissa rutkasti plussan puolella. Nettopäästö tarkoittaa päästöjen ja nielujen erotusta.
Vielä voimakkaammalla vihreällä värillä kartalle oli merkitty Venäjä, jota ei ole totuttu pitämään ilmastopyhimyksenä. Voimakkaasti punaisia olivat Yhdysvallat ja Kiina.
Julkistus sai myös poliitikot liikkeelle. Sen jakoi Twitterissä muun muassa perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra.
Suomen hiilinielut ovat Luonnonvarakeskuksen (Luke) laskelmien mukaan viime vuosina kutistuneet selvästi. Kysymys nielujen elvyttämisestä on puolueita jakava vaaliteema.
Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo kiirehti omassa tviitissään toteamaan, että Nasan mittaus ja viralliset nielulaskelmat mittaavat eri asioita.
Ilmatieteen laitoksen akatemiaprofessorin Ari Laaksosen mukaan Nasan tulos ei tarkoita, että Suomessa pitäisi julistaa turhiksi viralliset laskelmat, joiden mukaan Suomi ei ole lähelläkään tavoittelemaansa hiilineutraaliutta.
”Ei, sitä se ei tarkoita. Siinä on useampia asioita, mitä pitää ottaa huomioon”, hän toteaa.
Laaksosen mukaan suurin selittäjä ristiriidalle liittyy luultavasti hakkuisiin.
Kun Suomessa lasketaan metsien hiilinielua, lopputulos saadaan vähentämällä puiden kasvusta hakkuut.
Hakkuut merkitsevät metsän hiilivaraston pienenemistä ja lasketaan siksi miinusmerkkisinä.
Valtaosa metsästä poistuvasta puusta päätyy takaisin ilmakehään hiilidioksidina hyvinkin pian: yli puolet biomassasta päätyy polttoon ja energiaksi lämpölaitosten hakkeena tai sellutehtaiden mustalipeänä.
Tuota palavan puun hiilidioksidia ei lasketa mukaan Suomen päästöihin, vaan se huomioidaan juuri mainittuna hakkuuvähennyksenä hiilinielulaskelmassa.
Tämä ei vielä aiheuta ristiriitaa satelliittidatan kanssa.
Kemin uusi sellutehdas tarvitsee paljon puuta. Sellu on ollut viime aikoina kysytty tuote maailmanmarkkinoilla ja varsinkin Aasiassa, missä siitä voidaan tehdä esimerkiksi kartonkia nettikaupan paketoinnin tarpeisiin.
Sen sijaan ristiriitaa voi tulla lyhytikäisistä puutuotteista. Esimerkiksi Kiinan vietävästä sellusta tehdään siellä kartonkia tai vessapaperia, joka sitten päätyy ilmakehään hajoamisen tai polttamisen seurauksena Kiinassa.
Satelliitin silmin hakkuu ei ole päästö, vaan siitä tulee päästö vasta kun puutuote jossakin palaa.
Lyhytikäisten puutuotteiden päästön Nasan satelliitti siis näkee Kiinan yllä. Suomen laskelmassa puolestaan noiden tuotteiden tekemiseen hakattu puu vähennetään Suomen hiilinielusta. Näin on kansainvälisesti sovittu tehtävän.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Aleksi Lehtonen on samaa mieltä Laaksosen kanssa siitä, että suurin ristiriidan selittäjä saattavat olla hakkuut ja niiden laskutapa.
”Jos ajatellaan, mitä ilmakehä näkee, niin lyhytikäisten puutuotteiden päästö tapahtuu Aasiassa.”
Lehtonen muistuttaa, että hiilinielulaskelmissa huomioidaan kotimaisesta puusta tuotetut pitkäikäiset puutuotteet. Jos esimerkiksi suurempi osa Suomessa hakatusta puusta päätyisi puurakentamiseen Suomessa, Suomen hiilinielu vahvistuisi.
Lisäksi on huomattava, että Nasan mittaus mittasi vain hiilidioksidia. Se on ilmastoa lämmittävistä kaasuista olennaisin mutta ei ainoa.
Metaani on lyhyellä aikavälillä monikymmenkertaisesti hiilidioksidia vahvempi kasvihuonekaasu, mutta sitä Nasa ei mitannut. Suomen päästö- ja nielulaskelmissa metaani on mukana.
Suomen maankäytön päästöissä metaanilla on merkittävä rooli, koska Suomessa on paljon turvemaita.
Eroa tulee myös seikasta, johon vihreiden Ohisalo tviitissään viittasi: hiilinielulaskelmissa keskitytään ihmisen vaikutuksiin. Sen vuoksi Suomessa hiilinielulaskennan piirissä ovat metsät ja ojitetut suot, mutta eivät luonnontilaiset suot.
Nasan satelliitti on siis nähnyt Suomen eduksi myös luonnontilaisten soiden hiilensidonnan. Niiden nielua on välillä vaadittu lisättäväksi hiililaskelmaan, jotta Suomen tase näyttäisi paremmalta.
Tämä olisi kuitenkin kansainvälisesti sovittuja sääntöjä vastaan.
Lisäksi Luken tutkimusprofessori Raisa Mäkipää sanoi HS:lle aiemmin, että luonnontilaiset suot olisivat Suomelle uusi päästölähde, jos metaanipäästötkin huomioidaan.
Viimeinen huomioitava asia on Laaksosen mukaan Nasan tutkimusmenetelmän uutuus. Hän tuntee menetelmää jonkin verran, koska Suomen Ilmatieteen laitos otti siihen osaa.
Suomalaiset auttoivat tekemään laskentamalleja, joilla satelliitin näkemiä eri alueiden hiilidioksidipitoisuuksia muutettiin päästöiksi ja nieluiksi.
Laaksosen mukaan malli on varmempi silloin, kun etsitään päästölähteitä. Nielujen kohdalla laskentaa tarvitaan enemmän, koska vertailutason määrittäminen ei aina ole helppoa. Suomen kohdalla epävarmuutta lisää pinta-alan pienuus.
Laaksonen uskoo, että Nasan menetelmälle löytyy vielä paikkansa ilmastopolitiikan seurannassa. Menetelmällä on mahdollisuus ainakin karkeasti tarkkailla, ilmoittavatko maat päästöjään rehellisesti.
Lisäksi menetelmä voisi sopia Laaksosen mukaan suurten ilmoittamatta jätettyjen päästölähteiden etsintään. Laaksonen toivoo, että seuraavaksi Nasan satelliittimenetelmän piiriin saataisiin myös metaanipäästöt.
