Akateemikko Martti Koskenniemen mielestä Suomen liittyminen sotilasliitto Natoon on harmillista, mutta Venäjän aggressiivisuuden ja arvaamattomuuden takia välttämätöntä.
”Nato edustaa kylmiä sotilaallisia arvoja. Meillä ajatellaan, että Nato käyttää kaikkia käytettävissä olevia keinoja, mukaan lukien sotilaalliset, jäsenmaiden auttamiseksi, mutta näin ei kuitenkaan sanota sopimuksen viidennessä artiklassa. Keinot valitaan tilanteen mukaan.”
Hänen mielestään Natoon liittyminen on ensisijaisesti pelote eikä suinkaan viimeinen naula Suomen tiellä kohti ”länsimaisia arvoja”. Suomen ei myöskään kannattaisi laskea kovin paljon Naton turvallisuustakeiden varaan.
”Jos Venäjä hyökkäisi Suomeen, en usko, että Yhdysvallat tulisi tänne meidän rinnalle sotimaan ja samalla asettaisi itsensä ydiniskun vaaraan. On tavattoman haitallista, jos poliitikot tuudittautuvat tämän varaan.”
Koskenniemi kehuu Paasikiven-Kekkosen linjaa, jolloin pelattiin ulkopoliittista kaksoispeliä, koska se on pahassa maailmassa usein tarpeellisista. Neuvostoliittoa myötäiltiin, mutta samalla pidettiin sormet ristissä selän takana ja toimittiin toisin –rakennettiin yhteistyösuhteita länteen.
”Nykyään tämä tulkitaan sietämättömäksi kaksinaamaisuudeksi, josta halutaan eroon. Sen sijaan halutaan mielellään heristää nyrkkiä. Yhteistyö Neuvostoliiton kanssa oli reaalipoliittinen ratkaisu. Sellaisena pitäisi myös Natoon liittyminen nähdä.”
Koskenniemi on maailmanlaajuisesti tunnettu kansainvälisen oikeuden tutkija, joka työskenteli vuosikausia diplomaattina ulkoministeriössä.
Hän on osallistunut Suomen edustajana YK:n turvallisuusneuvoston kokouksiin ja ollut suunnittelemassa kansainvälistä pakotejärjestelmää pahantekijöiden painostamiseksi.
”Kuvittelin 1970-luvulla kokoomusnuorena, että tulevaisuuteni olisi politiikassa, mutta opiskeluiden loppuvaiheessa päätin irtautua opiskelijapolitiikasta, koska se meni niin hulluksi.”
Hänen tieteellisen tuotantonsa keskipisteessä on kolme englanninkielistä teosta, joita hän kutsuu ”helvetinmoisiksi opuksiksi”. Ne ovat From Apology to Utopia (Puolustuspuheesta utopiaan), The Gentle Civilizer of Nations (Kansakuntien hillitty sivistäjä) ja To the Uttermost Parts of the Earth (Maailman ääripäihin).
Teoksissaan hän on tutkinut kansainvälisen oikeuden polveilevaa kehittymistä ja aatehistoriaa. Keskeinen tutkimuskohde on oikeuden rakenteellinen vinouma (structural bias). Hän ei pidä käsitteen suomennoksesta, koska siinä on liian kielteinen sävy.
Rakenteellinen vinouma tarkoittaa tapaa, jolla kansainväliset järjestöt, tuomioistuimet ja juristiyhteisö valitsevat sen, miten eri suuntiin ohjaavia oikeussääntöjä tulkitaan ja painotetaan. Koskenniemi painottaa, että jokaiseen oikeusjärjestelmään sisältyy tulkintaa ja valintoja.
"On tärkeää ymmärtää, että tämä ei sinällään ole huono asia Suomen kaltaisessa homogeenisessä valtiossa, jossa ei ole kovin suuria ristiriitoja. Tällaiset valinnat hyväksytään.”
Akateemikko Martti Koskenniemen mielestä Suomen liittyminen sotilasliitto Natoon on harmillista, mutta Venäjän aggressiivisuuden ja arvaamattomuuden takia välttämätöntä.
Rakenteellista vinoumaa hahmottaa vaikkapa silloin, kun ratkotaan ihmisoikeuksien ja turvallisuuden välistä ristiriitaa.
Esimerkiksi Euroopan perusoikeuskirjan mukaan jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Turvallisuuden nimissä ihmisten tarkkailua lisätään koko ajan, kun taas ihmisoikeuksissa korostetaan yksityisyyttä ja oikeutta olla olematta tarkkailun kohteena. Punninta ja valinta näiden kahden perusoikeuden välillä on siis välttämätöntä.
”Tällaisten valintojen tekeminen on myös politiikkaa, jota usein tarpeettomasti oikeudellistetaan. Samaa kohtaamme tavallisten ihmisten keskuudessa: poliittisissa kiistoissa vedotaan yhä enemmän oikeudellisiin normeihin. Tyypillinen esimerkki on sananvapaus.”
Yksinkertaisimmillaan politiikan oikeudellistuminen tarkoittaa, että poliittisista kiistoista tehdään keinotekoisesti oikeudellisia. Uskotaan, että ”valmis” lopputulos olisi johdettavissa oikeudesta, vaikka se pitäisi ratkaista poliittisesti.
Kutakuinkin samaan ongelmaan on Suomessa kiinnittänyt huomiota yleisen oikeustieteen emeritusprofessori Kaarlo Tuori.
”Tämä on yksi syy oikeistopopulismin nousuun. Jos aina edellytetään puhumista oikeudellisesti, asiantuntijavalta voi saada politiikasta yliotteen. Keskustelusta jäävät sivuun ne, jotka haluaisivat puhua arvoista ilman tätä oikeudellista kieltä.”
Eli ihmisistä saattaa tulla oikeistopopulisteja, koska he eivät enää usko voivansa vaikuttaa asioihin. Tämän seurauksena keskustelu kärjistyy eikä kokonaisuuksia hahmoteta.
Kaikesta huolimatta Koskenniemi korostaa oikeuden olevan demokratian kannalta erittäin tärkeää. Oikeus on ankkuri, joka mahdollistaa keskustelun siitä, mikä pitää ihmiset yhdessä ja mikä on tärkeää.
Vaikka oikeuteen sisältyy tulkintaa ja valintaa, on sen keskipisteessä kuitenkin konsensus eli yhteisymmärrys pykälien tulkinnasta ja niiden keskinäisestä suhteesta. Tämä mahdollistaa myös sen, että käsitämme oikeudelliset asiat samalla tavalla.
”Sellaisissa yhteiskunnissa, joissa ristiriidat eivät ole voimakkaita, rakenteelliseen vinoumaan perustuva konsensus on erittäin vahva perusta, johon viittaamalla voi mielekkäästi sanoa, että laintulkinta on objektiivista. Tällaisissa valtioissa yksikään tuomari ei pyri edistämään jotain tiettyä etua vaan tukeutuu nimenomaan konsensukseen.”
Sen sijaan valtioissa, joissa ristiriidat ovat suuria ja yhteiskunta on jakautunut jyrkästi kahtia, rakenteellinen vinouma on merkittävä ongelma.
”Yhdysvalloissa oikeusjärjestelmä on rikki, koska se ei pysty enää uudistamaan konsensusta ja ankkuroimaan yhteiskunnallista keskustelua. Kun oikeusjärjestelmä kerran politisoituu, kestää hiivatin pitkään saada tämä sirpaleiksi hajonnut vaasi kokoon.”
Koskenniemi ei ole varma, mistä Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmän politisoituminen johtuu. Hän jättää kysymyksen sosiologien tutkittavaksi.
Yksi syy saattaa olla se, että Vietnamin sodan jälkeen itä- ja länsirannikon vapaamieliset hallitsivat yhteiskunnallista ja oikeudellista keskustelua ja samalla unohtivat syrjäseutujen ihmiset.
Nyt on siirrytty toiseen ääripäähän. Tärkeää ei ole enää konsensus vaan ehdottomat mielipiteet.
Onneksi kaikkialla asiat eivät ole yhtä huonosti.
”Suomessa ja monissa muissa eurooppalaisissa valtioissa voimme luottaa tuomioistuimien riippumattomuuteen, mutta se ei ole itsestäänselvyys. Aika ajoin on siis syytä pohtia, onko olemassa vaara tuomioistuimien politisoitumiseen.”
Kuka?
Martti Koskenniemi
Syntyi 1953 Turussa.
Väitteli oikeustieteen tohtoriksi Turun yliopistossa vuonna 1989. Erikoistunut kansainväliseen oikeuteen.
Työskenteli ulkoministeriössä diplomaattina vuosina 1978–1994.
YK:n kansainvälisen oikeuden toimikunnan jäsen vuosina 2002–2006.
Työskennellyt vierailijaprofessorina useissa ulkomaisissa yliopistoissa. Parhaillaan New Yorkin yliopistossa.
Britannian ja Yhdysvaltojen tiedeakatemioiden jäsen.
Perheeseen kuuluu puoliso, Euroopan komission oikeudellisen osaston entinen pääjohtaja Tiina Astola ja kaksi aikuista lasta.
Harrastaa elokuvia ja sarjakuvia.
Täyttää 70 vuotta lauantaina 18. maaliskuuta.