Uutista Suomen Nato-jäsenyyden etenemisestä Turkissa on odotettu pitkään ja keskiviikkona ennakkotiedot siitä viimein saatiin.
Virallista ilmoitusta asiasta odotetaan, kun presidentti Sauli Niinistö tapaa perjantaina Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin Istanbulissa.
Odotus on HS:n tietojen mukaan, että jäsenyys etenisi tapaamisen yhteydessä ja ratifiointi saataisiin ennen toukokuun 14. päivänä järjestettäviä vaaleja.
Sekä Erdoğan että Niinistö kommentoivat tapaamista osaltaan keskiviikkona. Erdoğan sanoi ”lunastavansa lupauksensa”. Niinistön mukaan taas turkkilaiset olivat toivoneet, että hän on paikalla kuittaamassa vastauksen, kun Turkki ilmoittaa päätöksestään.
Täytenä yllätyksenä keskiviikon ennakkotieto jäsenyyden etenemisestä ei tullut, sillä Turkki on jo alkuvuoden aikana ilmaissut, että se voisi edetä Suomen jäsenyyden kanssa.
Asian nytkähtäminen eteenpäin alkoi myös näyttää varsin mahdolliselta viime viikon lopulla.
Niinistö ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta kokoontuivat poikkeuksellisesti sunnuntaina keskustelemaan Suomen Nato-jäsenyysprosessin etenemisestä.
HS:n käsitys on, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan eliitille kerrottiin juuri sunnuntaina jäsenyyden mahdollisesta etenemisestä ja Niinistön matkasta.
Tätä ennen Niinistö tapasi Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin Yhdysvalloissa viime torstaina samaan aikaan kun Suomi, Ruotsi ja Turkki olivat koolla Naton päämajassa Brysselissä.
Jos Suomen jäsenyys nyt etenee odotetusti Turkissa – ja Unkarikin ratifioi – on seuraava kysymys, miten nopeasti Ruotsi seuraa perässä.
Erdoğanin syitä toimia Suomen suhteen juuri nyt voi vain arvailla.
Selvää on ainakin, että paine Nato-maista kasvaa Vilnan Nato-huippukokouksen lähestyessä. Turkilla saattaa olla tarve osoittaa, että se on edelleen luotettava Nato-kumppani.
Erityisesti Turkin ja Yhdysvaltojen suhteet ovat olleet heikolla tolalla monista eri syistä.
Eikä Turkki ainakaan toistaiseksi ole saanut kiristettyä Yhdysvalloilta itselleen lopullista lupausta toivomistaan F-16-hävittäjäkaupoista.
Suomen jäsenyyden edistämisen voisi siis tulkita Turkilta eräänlaisena hyvän tahdon eleenä.
Ruotsin jäsenyyttä vielä panttaamalla voisi puolestaan esimerkiksi yrittää osoittaa, että kyse todella on ollut siitä, mistä Turkki on puhunutkin, eli kolmen maan allekirjoittaman yhteisymmärrysasiakirjan täyttämisestä.
Samalla Ruotsin jäsenyyttä voi mahdollisesti vielä käyttää edistämään Turkin muita tarpeita.
Toive ja usko Suomessa on nyt, että Ruotsinkin jäsenyys saataisiin maaliin mahdollisimman nopeasti jo Vilnan huippukokoukseen mennessä.
Taustakeskusteluissa Suomessa tätä pidetään mahdollisena ja viitataan siihen, että paine Natosta kuitenkin kasvaa yhä kovemmaksi.
Samaa toivoi Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson kun hän vastasi asiaa koskevaan kysymykseen keskiviikkona Saksan-vierailullaan.
Lainkaan varmana Ruotsin nopeaa etenemistä tuskin silti voi pitää.
HS:n haastattelema turkkilaisasiantuntija arvioi keskiviikkona, ettei Ruotsin jäsenyyden etenemiselle jäisi yksinkertaisesti aikaa vaalien jälkeen ja ennen Vilnan kokousta, joka järjestetään 11.–12. heinäkuuta.
Aikaa on tuossa välissä vähän. Parlamentilla on muun muassa hallinnollisia töitä ja tärkeitä kotimaisia asioita, hän uskoi.
Turkin huomio on edelleen vahvasti hiljattaisissa hyvin tuhoisissa maanjäristyksissä.
Vahvaa poliittista tahtoa edistää asiaa siis tarvittaisiin, jos Ruotsin jäsenyyden haluttaisiin etenevän lyhyessä aikaikkunassa vaalien jälkeen.
Ruotsi on tehnyt paljon Turkin toivomia terrorisminvastaisia toimia.
Viimeksi viime viikolla se esitteli valtiopäiville lain, joka kieltäisi terroristijärjestöjen toimintaan osallistumisen.
Toistaiseksi Turkki ei kuitenkaan ole osoittanut olevansa täysin tyytyväinen.
Mahdottomana ei voi pitää sitäkään, että Turkin vaalit johtaisivat epäselvään lopputulokseen ja vaalien jälkeen olisi tiedossa jonkin asteista kaaosta.
Lopulta lyhyt ajallinen ero Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien välillä ei olisi Natolle, Suomelle tai Ruotsille kovin suuri ongelma.
Mitä pidemmäksi aikaväli kasvaa, sitä hankalammaksi esimerkiksi alueen yhtenäinen puolustussuunnittelu muuttuu, kun Nato nyt uudistaa suunnitelmiaan Venäjän hyökkäyksen jälkeiseen aikaan.